Ajatelkaa kun on ollut niitä hetkiä, parituntisia jolloin Facebook on romahtanut maailmanlaajuisesti. Nettilehdet reagoivat samantien, uutinen on valmis.
Muistan kerran myös kuulleeni asiasta tv:n uutislähetyksessä.

Profiilikuvani parin vuoden takaa.

Ajatelkaa oikeasti! Facebook kaatuu ja se ylittää uutiskynnyksen.

Samalla se tuntuu pöyristyttävältä, mutta samalla ymmärrän.
Itselläni Facebookissa tapahtuu moni asia. Siellä pyörii työhöni liittyen monta asiaa. Se on ehdottomasti yksi tärkein markkinointikanava. Siellä pidän myös yhteyttä ystäviini ja tuttuihin, keitä en ole nähnyt hetkeen. Myös äitini ja veljeni kanssa viestitellään pääosin messengerin kautta. Toki myös puhelin pirisee melkein päivittäin.. 😉

Vaikka FB onkin isosti työväline itselleni, olen silti halunnut pitää sen ystävien ja kavereiden kanssa kuulumisenvaihtamis-kanavana. Sen vuoksi kaverilistaltani ei löydy asiakkaitani, enkä hyväksy kaveripyyntöjä ihmisiltä keitä en tunne. Olen halunnut vetää siihen rajan.
Tasaisin väliajoin tulee kaveripyyntöjä ihan täysin tuntemattomilta ihmisiltä, miehiltä ja naisilta. Osa varmasti lukijoitani, mutta silti olen päättänyt etten hyväksy tuntemattomia ihmisiä kavereikseni. Haluan julkaista siellä kuvan perhepäivälliseltä tai kirjoittaa statuspäivitykseen asian, jota en halua muiden kuin tuttujen ihmisten näkevän.

En ilkeyttäni tee näin, vaan haluan pitää jonkinlaisen rajan.

Kuitenkin on poikkeuksia. Kaverilistallani on vaikkapa bloggajakollegoitani, joita en ole koskaan nähnyt livenä – mutta vaihdamme kokemuksia ja vinkkejä inboxin kautta. Kaverilistallani on myös bloggaamisen kautta pr-tilaisuuksissa pyörimisten jälkeen ihmisiä ns. ”samalta alalta” tai muuten vaan mediassa pyöriviä ihmisiä joita en varsinaisesti tunne, mutta jokin connection on.

Yksi ensimmäisistä profiilikuvistani, vuonna 2007.

On hauskaa katsoa näitä ”muistoja” Facebookissa. Muutama vuosi taaksepäin FB oli todella paljon enemmän kavereiden kuulumisten selailua. Nämä muistot myös muistuttavat, että silloin statuspäivityksiä tehtiin helpommin ja monista asioista.
Nyt tuntuu, että FB on täynnä mainoksia (omianikin), mutta myös toinen toistaan nokkelampia tai hauskempia statuspäivityksiä.
Kaikenlaisten ”näitä päivityksiä kaverisi inhoavat”-lehtijuttujen jälkeen moni on tullut aremmaksi päivittää omaa FB:tä fiilispohjalla. Mietitään, että onkohan tämä nyt tarpeeksi hauska juttu tai kannattaako tätä tällaista kuvaa tänne laittaa. Mitä jos se ei kerääkään yhtään tykkäystä…

Toki tässäkin asiassa, poikkeuksia on. Kaikki ei ajattele tai toimi samoin.
Mutta olen ainakin itse huomannut, että sellaisten ihan normipäivitysten määrä on laskenut. Ja sitten jos joku sellaisen laittaa, tulee kuvan tai päivityksen alle heti jotain kuittailuja. Tai vastaväitteitä. Tai pätemistä, ”oletko kenties ottanut asiasta  tämän kannan huomioon”…

Jos Facebook lopettaisi olemasta mitä se tarkottaisi käytännössä?
Se tarkottaisi sitä, että myös Whats’App ja Instagram loppuisivat. Faceobook kun ne omistaa.
No tietysti se tarkottaisi sitä, että yhteys ystäviin pitäisi ottaa perinteisin keinoin, puhelimella tai tekstiviestillä. Se tarkottaisi monelle yritykselle uusia markkinointisuunnitelmia, miten saada tulevaisuudessa niin iso yleisö kiinni mainonnalla.

Tarkottaisiko se sitä, että nähtäisiin taas enemmän IRL? Tarkottaisiko se sitä, että vuorokaudessa jäisi enemmän aikaa tehdä muita asioita kuin sormi krampissa selata feediä? 

En tiedä. Mutta itse ainakin ajattelin joululomalla pitää digipaastoa.

Eilen oltiin taas Taitoliikuntakeskuksella ystäväni Jennin kanssa. Me ollaan nyt viimeisen vuoden aikana treenattu erilaisia sirkusjuttuja, eli siis akrobatiaa. Nyt vikat kolme kuukautta ollaan nähty kerran viikossa tai minimissään kerran kahdessa viikossa.
Tän vuoden sisällä oon oppinut hulluna uusia juttuja ja saavuttanut myös tavotteita. Esim. olen oppinut tekemään mun aina haaveilemani päälläseisonnan. Ja siitä monta erilaista variaatiota.
Sen lisäksi liikkuvuus on paranutunut, koska venyttely on tullut oikeasti osaksi mun treenaamista. Ei vaan satunnaisesti kerran kuussa.. 😉

Eilen mulla päättyi myös mun reilun viikon treenitauko. Flunssaisena kun en oo voinut treenata ja sitten vielä pari tervettä päivää oli hyvä pitää välissä ennen kun lähtee taas riuhtomaan.

Jenni ja minä katsottiin viime treeneissä Töölön Kisahallilla sellaisia ihania pieniä voimistelutyttösiä kun ne hienosti rivissä ojensi jalkaa ja teki kuperkeikkoja- ja päätettiin, että meillä on oma voimisteluryhmä; Temppukerho Kolibrit! Nyt laitetaankin aina viestiä sitten, että koska on seuraavat Kolibrien treenit. 😀 Ihanaa! <3
Jenni valmentaa siis sirkustunteja ja on valmistunut Turun ammattikorkeakoulusta. En koskaan muista Jennin oikeaa ammattinimikettä, mutta pirun taitava hän on! <3

Akrobatia on käsitteenä monille varmaan aika laaja vähän hämyinen. Se jakautuu siis useisiin eri alalajeihin, jotka ovat nimenomaan sirkukselle ominaisia. Niitä on mm. permanto-, pari- ja notkeusakrobatia, ilma-akrobatia, ihmispyramidit ja käsilläseisonta. Sitten on volttiakrobatiaa, joka on kehitetty sirkuksessa hyvin pitkälle, ja apuna käytetään useita erilaisia välineitä, kuten venäläistä aisaa, trampoliinia, vipulautaa tai venäläistä keinua.

Vartalon hallintaa, voimaa ja ehdottomasti myös liikkuvuutta vaativa ilma-akrobatia on sitten vielä yksi sirkukselle ominaisimmista akrobatian alalajeista. Ilma-akrobatiaa voi tehdä mm. trapetsilla tai kankaalla. Voimaliinat, tolppa ja voimistelurenkaat on myös ilma-akrobatian välineitä.

Kaikenlaisen akrobatian perustana on lattialla tapahtuva permantoakrobatia, joka pitää sisällään erilaiset kierinnät, kuperkeikat, hypyt, kärrynpyörät ja pitkällä tähtäimellä myös voltit. Nämä yhdistettynä venytyksiin ja  lihasharjoitteluun on sirkuksen perusakrobatiaa.

Eilen taas lämmiteltiin ensin tatamilla. Erilaisia potkuja, kuperkeikkoja, kärrynpyöriä jne.
On hauskaa oppia myös uusia kivoja liikkeitä, joita voi käyttää omien asiakkaiden treeneissä. Eilen haastoin treeniryhmäläiset heittämään kärrynpyöriä ja tehtiin myös päälläseisontaa. Kovasti näytti valmennettavat tykkäävän, mutta kärrynpyörät myös vähän jännittivät. Kärrynpyörät on mahtava liike, jota jokaisen aikuisenkin pitäis välillä tehdä. Se on myös oikeasti hyvä liike vaikka yläkropan lämmittelyyn. 🙂

Me siirryttiin lämmitelyistä sitten kankaan pariin. Eli tiedossa oli ilma-akrobatiaa. Aika jännittävää!! Jenni näytti ensin miten kankaalla kiivetään. Se oli ensimmäinen harjoitus.
Tässä oli hyötyä tankotanssitaustasta. Yksi tapa kiivetä kankaalla on nimittäin tosi samanlainen kuin tangolla kiipeäminen. Mutta sanoisin kuitenkin kankaalla sen olevan vaikeampaa. Nimittäin tanko on stabiili, mutta tuo kangas heiluu aikalailla.. 😀

Kuten Jenni sanoi, voimasta on todella paljon hyötyä kankaan kanssa. Ja sen vuoksi esim. tuo kiipeäminen olikin mulle ehkä vähän helpompaa, kuin jollekin joka ei oo välttämättä harrastanut mitään lihasvoimatreeniä aiemmin.
Voin kyllä kertoa, että mulla on tällä hetkellä koko yläselkä ja käsivarret aivan super kipeänä eilisestä treenistä.. 😉

Kun kiipeäminen sujui, treenattiin pari erilaista asentoa kankaalla. Kankaalle mennään ylösalaisin taas vähän samalla tavalla kuin tankoilussa. Liike on siis hyvin samankaltainen kuin tankotanssin invertti. Ainoa ero oikeastaan taas se, että kangas ei pysy paikallaan.
Ihan joka kerta ei hallitusti tultu alas.. 😀 Mutta voi vitsi toi oli kyllä kivaa!! Taas kerran tuli fiilis, että eipä sitä paljoa salilla tarttis käydä repimässä jotain ylätaljaa, jos pari kertaa viikossa yrittäis rimpuilla tuossa kankaalla.

Taidonnäytteet hieman erilaiset oppilaalla ja itse opettajalla.. 😉

Lopuksi harjoteltiin vielä japanilaista päälläseisontaa, jossa kädet siis tuodaan mahdollisimman leveällä sivuun. Olipa kivaa, mutta taas eri tavalla haastavaa kuin normaali.
Tällä kaikella endorfiinimäärällä mitä tuo eilinen treeni sai aikaan onkin super kiva aloittaa viikonloppu! <3
Ens viikolla on taas Kolibrien treenit ja saas nähä mitä kivaa Jenni meille sinne on keksinyt..

Puspus ja kivaa viikonloppua!!