Mä en oo tästä sukupuolineutraaliudesta paljoakaan puhunut blogissa. Nyt kun Emma aloittaa päiväkodin, tuli mulle taas tämä aihe mieleen ja ajattelin kirjoittaa oman mielipiteeni asiasta.

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Jari Sinkkonen on kritisoinut pyrkimystä hämärtää sukupuolieroja ja sitä, ettei lapsia saisi sanoa tytöiksi ja pojiksi. Sinkkonen on sanonut, että sukupuoli on luovuttamaton osa identiteettiä. Seksuaalisuus kehittyy pienestä asti ja sukupuoli on osa ruumiinkuvaa 1,5–2,5-vuotiaasta lähtien. Sinkkosen mielestä ajatus siitä, että tyttönä tai poikana oleminen häivytetään, liittyy enemmän aikuisten tasa-arvopyrkimyksiin, kuin biologiaan ja anatomiaan.

Mä oon aikalailla samoilla linjoilla Sinkkosen kanssa! Mä oon ehdottomasti tasa-arvon kannattaja! Mun mielestä se on tärkeä asia oppia jo pienestä pitäen – kaikki on samanarvoisia. Mun mielestä tää sukupuolineutraalius jotenkin jopa sotii tasa-arvoa vastaan. Mitä jos joku poika haluaa olla ihan tositositosi poika ja tyttö haluaa olla ihan prinsessana pikkuisesta asti, onko se oikein sanoa heille ettei se käy, kun nykyään ollaan vaan lapsia ja kaikkien pitää olla samanlaisia.

Mulle tulee mieleen tästä asiasta aina tv-sarja Ex-onnelliset. Siinä oli yksi perhe, joka opetti tytölleen sukupuolineutraaliutta. Tyttö oli ihan hämennyksissään monesta asiasta. Se oli samaan aikaan huvittavaa, fiktiostahan sarjassa oli kyse. Mutta samaan aikaan tuli kuitenkin mieleen, että niinpä.. moni lapsi voi olla tosi hämillään vanhempiensa ääripää-ajatteluista tai toimintatavoista.

Mun mielestä on tosi ok, että pienille opetetaan tasa-arvoa. Sitä, että on sitten poika, tyttö tai jotain siltä väliltä – on ihan just tasan tarkkaan samanarvoinen kuin se toinenkin. Mutta mä ainakin itse haluan kutsua Emmaa tytöksi. Mulle on ihan yks lysti haluaako hän leikkiä legoilla, nukeilla, autoilla vai millä. Kunhan on onnellinen. On tosi hauskaa nähdä, että esim. Emman taaperokaveri Selma tykkää jo nyt kovasti nukeista, kun taas Emmaa ne ei oikein kiinnosta. Mutta on nää taaperot silti mulle molemmat tyttöjä.

Voi olla, että mä oon jonkun mielestä kapeakatseinen tän asian vuoks. Mä itse ajattelen niin, että on laajakatseisempaa nähdä kaikki mahdollisuudet. Tää on vähän sama kuin joskus kirjoitin (ehkä vähän kärkkään) postauksen lasten vegaaniudesta. Että mun mielestä on tosi tärkeetä antaa lapselle kaikki mahdollisuudet valita. Näin pienenä hän ei tietenkään vielä osaa itse, mutta just sen vuoksi näyttää mitä kaikkea on.

Kertoa, että on erilaisia tyttöjä ja on erilaisia poikia, mutta kaikki on samanarvoisia. Kertoa, että on riitoja ja on hauskoja hetkiä. Antaa mahdollisuus maistaa porkkanaa tai jauhelihaa. Kertoa, että on olemassa ihmisiä, jotka kuuluu kirkkoon ja sitten on niitä jotka ei kuulu. Antaa mahdollisuus leikkiä pallolla tai nukella. Kertoa, että toiset tykkää pojista ja toiset tykkää tytöistä ja toiset tykkää molemmista.

En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä haen takaa.. 😀 Mutta jotenkin mun mielestä asiassa kuin asiassa sellainen tosi tiukka ehdottomuus on jotenkin aina vähän hassua. Maailma on täynnä kaikenlaisia asioita laidasta laitaan, miksi pitäisi lokeroida kaikkia asioita johonkin tiettyyn lokeroon? Miksei voi olla tyttö-lokero, poika-lokero ja lapsi-lokero ja ne kaikki kolme lokeroa sulassa sovussa yhden ison lokeron sisällä? Ja vielä parempi, jos sen ison lokeron sisältä ottais ne pienet lokerot pois ja kaikki ois vaan sikinsokin just sitä mitä on. <3

***

Rauhaa ja rakkautta! 😉 <3 Taas kerran!

Nyt just tuntuu lähinnä tältä.

Tää kuukausi on ollut tosi raskas. Tammikuun lopussa oli muuttoviikonloppu, mutta siitä lähtien ollaan tehty sitä muuttoa. Tai ainakin tuntuu siltä. Nyt menneenä viikonloppuna oli vasta lopputarkastus ja se tarkoitti sitä, että pe, la ja su roudattiin vikoja tavaroita sorttiasemalle ja kotiin ja siivottiin kun kaistapäät vanhaa asuntoa.

Emman yöt on olleet ensimmäisen uudessa kodissa vietetyn viikon jälkeen levottomia ja melkein joka yö hän on herännyt ihan kunnolla aamuyöstä. Se taas tarkoittaa sitä, että omat unet on jääneet katkonaisiksi ja liian lyhyiksi. Tälläkin hetkellä silmäluomet painaa niin paljon, että tekis mieli vaan painua päikkäreille.

Tuntuu, että muuton ja rikkonaisten unien vuoks on ollut pinna vähän lyhyellä Pursiaisten pariskunnalla.. 😀 Mutta onneks me molemmat tajutaan mistä se johtuu, eikä olla tässä mitään eropapereita allekirjoittamassa. 😉

Päätettiin, että nyt ei oteta mitään stressiä siitä koska saadaan taulut seinille ja vikat laatikot purettua. Nyt kun lopputarkastus on vanhassa kodissa tehty, voidaan vaan keskittyä nauttimaan uudesta kodista. Kyllä ne taulut ehtii porata myöhemminkin. Ei täällä oo kukaan mitään kodin sisustuskilpailua järjestämässä lähiaikoina. 😀

***

Tänään alkoi Emman päiväkotiin tutustumisviikko. Eka aamupäivä meni ihanasti! Emma touhotti menemään siellä muden lasten kanssa ja tuntui ainakin äidin silmään ihan reippaalta. 🙂 Toki eri juttu on sitten, kun ei oo äiti tai iskä mukana. Mutta uskon kuitenkin, että Emma pärjää siellä hyvin.

Tää viikko on vielä vähän säheltämistä ja höseltämistä arjen aikataulujen kanssa, mutta ens viikolla sitten kun Emman päiväkoti alkaa ”virallisesti” , on mullakin ihan kunnollisia kokonaisia työpäiviä kolme viikossa. Se tuntuu helpottavalta ajatukselta!!

Vähän näyttäis väsymys painavan silmiä. 😉

Mua naurattaa, kun mulla on postaus-luonnokissa yksi otsikko tammikuun alusta. Se kuuluu näin: VOI TÄTÄ ENERGIAN MÄÄRÄÄ! 😀 😀 Hahahaha… Mä muistan ton fiiliksen!  Mulla oli just alkanut uudet työkuviot Lupauksella ja oltiin saatu muuttopäivä kalenteriin ja jotenkin oli ihan sellaisessa huippuenergiassa koko meininki!

Nyt en ihan viitsi julkaista tolla otsikolla, mutta mä uskon voivani vielä näiden aurinkoisten kevätpäivien lisääntyessä ja yöunien tasaantumisen myötä taas energiankin palaavan! 🙂

***

Aurinkoista ja toivottavasti energistä viikon starttia kaikille!