Kun mä olin pieni, lunta oli lokakuusta huhtikuuhun. Nyt valkea joulu Etelä-Suomessa alkaa olemaan vaan muisto. Monena vuonna pysyvä lumipeite on kuitenkin satanut myös Helsinkiin viimeistään vuodenvaihteessa tai tammikuun alussa.

Mutta ainakin vielä näkyy ainoastaan mustaa asfalttia, kuraa, soraa, plus-asteita ja sen sellaista.. Lunta on satanut pariin otteeseen, mutta se on sulanut oikeastaan saman päivän aikana tai viimeistään seuraavana.

Sen lisäksi, että täällä etelässä on ollut lumetonta – on täällä(kin) ollut pimeää ja pilvistä. Joulukuu olikin viime vuonna poikkeuksellisen auringoton. Vuonna 2008 on paistanut viimeksi yhtä vähän aurinko, kuin nyt menneenä joulukuuna.

Maaliskuu / 2017

Tammikuu / 2016

Kyllä mun mielestä olis ihanaa, että myös pääkaupunkiseudulle tulis lunta! Olis ihana mennä Emman kanssa riehumaan lumeen ja kattoa miten hämmästynyt pieni varmasti olis ensimmäisen kerran lunta kunnolla nähdessään. Kaivaa pulkka kellarista ja lähteä vaikka pulkkamäkeen yhdessä!

Kyllä nää tällaiset ilmastonmuutokest pistää miettimään ihan kunnolla. Toki aiemminkin oon ilmaston lämpenemisestä ja sen vaikutuksista lukenut, mutta nyt jotenkin on alkanut tosissaan mietityttämään ja huolestuttamaan. Eniten oikeasti mua pelottaa se, että tehdään me pienet ihmiset sitten mitä tahansa parannuksia omaan hiilijalanjälkeen, on niin paljon asioita mihin me ei voida vaikuttaa. Että auttaako se tarpeeksi jos vaan osa kierrättää bio-roskat ja lajittelee tölkit erikseen? Että auttaako se tarpeeksi jos vaan osa vähentää lihan syöntiä? Että auttaako se tarpeeksi jos vaan osa päättää, että ei enää lennä lentokoneella?

Tammikuu / 2016 @ Levi

***

No toivotaan, että lunta tulee tänne eteläänkin! 🙂 Ja kyllä tottakai jokaisen panostuksesta on hyötyä ilmaston lämpenemisen hidastamiseen. Niin se pitää uskoa!

Ensin kyseltiin, että no koskas teille tulee Vauva Pursiainen. Kun Vauva Pursiainen täytti vuoden, alkoi kyselyt siitä tuleeko hänelle siskoa tai veljeä. Kyselyitä ei oo tullut lähipiirissä, mutta kysymyksiä on esittänyt tutuntutut ja te siellä ruudun toisella puolella.. 😉

Mutta asia ei oo niin yksinkertainen.

Jos olisin vielä 25-vuotias, olis helpompi miettiä asiaa. Sitä päätöstä sisaruksesta vois lykätä ehkä vielä pari vuotta, mutta nyt on kuitenkin sellainen asia kuin biologia edessä. Iän myötä hedelmällisyys heikkenee niin miehillä kuin naisilla. Myös raskaus ja siihen liittyvät komplikaatiot on isompi juttu, kuin nuoremmilla.

Omalla kohdalla asiaa painaa myös se, että meillä ei Emmakaan tullut ihan ensimmäisestä eikä toisestakaan kierrosta kun jätti ehkäisyn pois. Uskaltaako siihen soppaan lähteä enää? Mitä jos en tulekaan raskaaksi? Tuleeko siitä vaan taas ahdistus ja pahamieli? Pettymys joka kerta, kun ne kuukautiset taas alkavat.. Vai osaisko siihen suhtautua nyt rennommin?

Mulla ei oo ikävä raskausmahaa. Mutta jollain tapaa sitä raskautta on. Vaikka se ensimmäinen kolmas mulla olikin pahoinvointia ja viimeinen kolmas oli aikamoista lyllertämistä ison mahan kanssa. Ja ainiin, ne puutuvat sormet ja pakaroiden särky öisin! Mutta silti, jollain tapaa se raskaana oleminen oli aika ihanaa.

Nyt kun katson kuvia Emmasta ihan pienenpienenä vauvana, tulee tosi haikea fiilis. Miten se olikin noin pieni?! Tulee ihan rehellisesti sanottuna vauvakuume. Että saisi pitää sellaista pientä tuhisevaa tyyppiä sylissä taas. Silittää, pussailla ja heijata toinen uneen.

Mutta sitten toisaalta, en rehellisesti sanottuna tiedä jaksaisinko enää sitä, että yöt menisi taas valvoessa. Kun juuri nyt Emma on oppinnut nukkumaan vihdoin ja viimein 😉 yöt läpeensä. Kestäiskö mun kroppa toisen raskauden? Entä synnytys? Kävisikö siinä samalla tavalla kuin viimeks? Entä raskaudesta palautuminen? Ottaisiko se taas vuoden vai tapahtuisiko se nopeammin?

Ja tosiaan, tulisinko edes raskaaksi??

Mä oon miettinyt, että olis ihanaa antaa Emmalle sisko tai veli. Olis ihanaa nähdä se sisarten välinen yhteys. Mutta toisaalta oon myös miettinyt, että Emma riittää. <3 Meillä on maailman ihanin lapsi ja sillä kaksi koirasisarusta. Kavereita on jo nyt ja lisää tulee päiväkodissa. Tavallaan on ihanaa, kun on vain Emma. Voi keskittyä häneen 100% ja antaa kaiken rakkautensa hänelle. Mutta toisaalta, kyllä sitä rakkautta ehkä riittäisi sisaruksellekin.. 🙂

Eli, summa summarum: en osaa vastata kyselyihin juuta tai jaata. Sillä en vaan oikeesti tiedä itsekään vielä vastausta.

Ehkä vuosi 2018 näyttää vastauksen! <3

OIKEIN IHANAA VUODEN ENSIMMÄISTÄ PÄIVÄÄ!!