Vuoden 2017 viimeinen päivä. Huomenna ollaan jo uuden puolella. 🙂

Mun oli pakko vielä tehdä tällainen kuvakooste tästä kuluneesta vuodesta. Sillä tähän vuoteen on mahtunut niin paljon. Oon kasvanut tänä vuonna henkisesti isoja askeleita. Oon ylpeääkin ylpeämpi äiti. Tekis mieli kirjoittaa toi äiti-sana capslockilla. 😉

Oon oppinut myös omasta kropastani paljon. Se ei oo ainakaan mikään maailman nopein palautumaan. 😉 Mutta ihan tosissaan oon silti oppinut arvostamaan sitä eri tavalla kuin ennen. Kun nyt katson mun kuvia vaikka vuodelta 2015, niin oonhan mä ollut jumankekka aika kuuma mimmi. 😉 Silloin en oo sitä tajunnut. Tai oon, mutta silti oon ollut tosi kriittinen.

Vuonna 2017 mä oon kävellyt varmaan satoja vaunulenkkejä. Yhdessä äitiystävien kanssa ja yksin. Se on ollut ainoa treenimuoto, jota oon uskaltanut tehdä. Niiden vatsalihasten erkauman palautumisliikkeiden lisäks. Paitsi nyt syksyllä oon jo saanut luvan ja uskalluksen jollain tapaa palata ns. ”vanhoihin treeneihin”.

Tänä vuonna oon oppinut arvostamaan vielä enemmän oikeita ystäviä, hyviä luotettavia sellaisia. Oppinut arvostamaan mun perhettä entistä enemmän, mun miestäni katsomaan kunnioittavasti ja ihaillen, kuinka hyvä ja rakastava isä hän onkaan.

Tänä vuonna oon saanut kokea ja nähdä paljon uusia juttuja. Viettää aikaa ystävien ja perheen kanssa. Tehdä tosi mielenkiintoisia yhteistöitä, kirjoittaa kirjan yhdessä Tuukan kanssa. Ja yhdessä järkätä kolme isoa tapahtumaa: City Survivors -kilpailua!

Mutta ennen kaikkea, saanut nähdä maailmaa ihan uusin silmin. Emman silmin. Miten ihmeellistä ja ihanaa elämä on ja miten ihmeellisiä ja ihania asioita joka päivä voi oppia. Voi sitä ihmetyksen määrää, kun Emma oppi ensin ryömimään, sitten konttaamaan, sitten seisomaan tukea vasten ja nyt jo juostaan. Ja mitä kaikkea muuta!! Siis niin paljon, että en tässä hetkessä edes muista. Kaikki se, miltä joku uusi maku on maistunut. Miten mä oon sydän syrjällään yrittänyt istua paikallaan vieressä ja antanut Emman itse syödä, enkä pelätä tukehtumista. 😀 Ja voi että!! Tästä kaikesta vois kirjoittaa kokonaisen postauksen erikseen.

***

Mä oon vaan tosi kiitollinen tästä vuodesta. Ihan super super kiitollinen ja onnellinen. Tällä energialla, rakkaudella ja ilolla ei voi muuta kuin mennä kohti yhtä hyvää tai jopa parempaa! 😉

IHANAA VUODENVAIHDETTA KAIKILLE TEILLE LUKIJOILLE! 

Paljon onnea, rakkautta ja iloa vuodelle 2018!! Kiitos kaikille teille lukijoille ja yhteistyökumppaneille tästä vuodesta! KIITOS OMA PERHE!!!

Ah!! Niin siistiä! Joka päivä odotan (me odotetaan) enemmän ja enemmän tammikuun loppua! Tammikuun vikana viikonloppuna päästään vihdoin muuttamaan meiän uuteen kotiin! Ihan älyttömän ihanaa! On niin kutkuttava olo, että ei meinaa housuissa pysyä. 😀

Keräsin tähän muutamia kuvia meidän kodeista lähivuosina. Toivotaan kyllä molemmat, että tuleva koti olisi pitkäaikaisempi kuin kaksi vuotta. 😉

Etelä-Haagassa asuttiin vuosina 2011-2014.

Etu-Töölössä asuttiin vuosina 2014-2016

Käytiin tapaninpäivänä pyörimässä siellä meiän tulevan kotimme ympäristössä. Tehtiin koirien ja Emman kanssa siellä pieni lenkki ja fiilisteltiin jo tulevia kotikulmia. Samalla käytiin katsomassa Emman mahdollisen päiväkodin huudeja ja tsekkailemassa reittiä sinne.

Ollaan myös aloitettu jo pakkaaminen. Tai no oikeammin purkaminen. 😀 Ollaan käyty keittiön laatikoita ja kaappeja läpi, heitetty pois sellaista mitä ei enää tarvita / käytetä. Ehjät ja hyvät astiat (mutta meillä käyttämättömät) ollaan pakattu kierrätystä varten ja ne, jotka meille jää laitettu vielä takaisin kaappeihin. Tänään tilasin meille muuttolaatikoita, jotka tulee sitten tammikuun puolivälissä.

Meinataan tehdä valmistelua muuttoa varten tällä kertaa. Käydään siis kaikki mahdolliset kaapit ja laatikot (myös kellarikomero) läpi jo ennen varsinaista pakkaamista. Sitten kun on muuttolaatikot perillä, voidaan vaan siirtää tavarat suoraan niihin. Yritetään tällä kertaa myös jaotella muuttoa varten ”tärkeät” tavarat eri laatikoihin. Se auttaa muuttoviikonloppuna huomattavasti, kun löytää ns. päivittäiset tavarat nopeasti ja helposti kaikkien laatikoiden keskeltä.

Emman ensimmäinen joulu vietettiin Etu-Töölön kodissa.

Meilahden kotiin muutettiin tammikuussa 2017.

Meilahden kodista on paljon ihania muistoja, Emman vauvavuodesta. <3

Meilahden kodin olohuone.

Mulla on vahvasti sellainen fiilis, että uusi kotimme tulee olemaan se ”the koti”. <3 Mua ihan kutkuttaa mahan pohjasta nytkin kun kirjoitan tätä. Kun mietin sitä elämää siellä uudessa kodissa, sauna lämpiää ja leikitään Emman huoneessa. Mun mielestä on ihan huippua, että koti on rauhallisemmalla alueella kuin nyt. Että meille ei kuulu runsasliikenteisen Mannerheimintien meteli ja kaupungin häly on kaukana. Vaikka vähän onkin haikea fiilis siitä, että 36 vuotta helsinkiläisenä tulee tiensä päähän, pääsee uudesta kodistamme Helsingin keskustaan junalla alle puolessa tunnissa. <3

Mä en tiedä miks, mutta mulla on vahvasti lämmin olo kun katselen ajatuksissani uutta kotiamme.

Uuden kodin ovella. <3

***