Olen ymmärtänyt nyt täällä lomaillessani, että kiire on monesti itse aiheutettua ja vain päänsisäinen asia. Useinkaan kiireentunne ei kuitenkaan johdu siitä, että olisi mieletön määrä asioita tehtävänä. Se johtuu useimmiten siitä, että ajattelemme meillä olevan se mieletön määrä asioita tehtävän ja luomme itsellemme paniikin ettemme ehdi tekemään niitä.

Huomaan todella usein, että olen ahdistunut siitä kun taas pitää mennä sinne ja tänne ja sitäkin vielä pitäisi tehdä ja meilitkin lukea ja kommentteihin vastata ja koirat viedä ulos ja siivotakin pitäisi ja treeniäkin haluaisi tehdä ja kotonakin olisi kiva olla.

Mutta itsehän sitä ne aikataulut järjestää. Varsinkin yrittäjänä, kun ei ole kiinteää työaikaa, se todellakin on vain itsestä kiinni kuinka täyteen sen kalenterin tunkee. Mutta vaikka olisikin täyteen buukattu päivä, niin miksi sen pitäisi olla kiireinen? Eihän se itse asiassa ole lainkaan sama asia.

Olen huomannut myös stressaantuvani siitä, että Tuukka tekee töitä. En tietenkään aina! Mutta jos itse olen päättänyt, että nyt loppupäivä on vapaata ja en avaa enää meiliä ja pistän kännykän äänettömälle – oletan ja toivon, että Tuukkakin tekisi niin. Että yht’aikaisesti loppuisi molemmilla se kiire. Ahdistun jopa välillä siitä, että toinen tekee töitä vaikka on lomapäivä tai vapaapäivä.

Oikeastihan minun pitäisi vain olla tyytyväinen siitä, että minä itse sain sulkea nyt meilini ja kännykkäni, vaikka toinen ei sitä vielä tehnytkäänn. Ja käpertyä hyvillä mielin sitten vaikka sohvankulmaan lukemaan kirjaa.
Olen yrittänyt opetella kiireestä pois siten, että ajattelen vain yhtä asiaa kerrallaan. Koska eihän sitä voi ihminen tehdä montaa työtä samaan aikaan. Jos ajattelen, että nyt teen tälle asiakkaalle tämän jutun valmiiksi ja sitten katson mitä seuraavaksi teen – se on huojentavampaa kuin se, että pää tuskasta täynnä istahdan koneen ääreen, kuin kaikki sen sisältö olisi tänään ylitettävä Mount Everest.

Myös lyhyet to do-listat on olleet avuksi kiirentunteen poissaamiseksi. Aamusta olen laittanut lapulle ylös, että tänään kun teen nämä viisi asaia, voin olla jo tyytyväinen päivän työsaldoon. Sitten kun on vetänyt viivat yli jokaisen viiden asian, on ihan konkreettisesti huojentuneempi olo. Eikä kiirettä ole ollut.

Mutta silti huomaan sen kiireentunteen hiipivän monesti luokse. Ja sitten alkaa ahdistamaan ne kivatkin asiat. Ystävän kanssa kahvittelu tai kiva treenikin tuntuu siltä, että taas pitää mennä johonkin. Enkö voisi vain olla?!

Kuitenkaan pelkkä oleminen ei sovi minulle. Lomalla tai vapaapäivänä rakastan sitä, että ei ole aikatauluja. Sitä, että voi nukkua päikkäreitä ja olla rennosti. Mutta silti tykkään puuhastella vapaallakin, lähteä koirien ja Tuukan kanssa pitkälle kävelylle tai siivota kotona tai lomalla nähdä paikkoja ja nähtävyyksiä. Pelkkä makaaminen tekee minusta apaattisen. Mutta lomalla en kuitenkaan kaipaa mitään minuutin tarkkoja aikatauluja.

Kuinka moni teistä tuntee kiirettä? Tai onko joku joskus tuntenut vähän liikakin, mutta oppinut siitä jollain keinolla pois? Mikä se keino on ollut?

***

Ihanaa ja leppoisaa pääsiäistä!! <3

2825876

Unelmat on tehty toteutettaviksi!
Eikö vaan? 
Jos jotain asiaa oikein kovasti tahtoo, sen asian eteen tekee myös kaikkensa.
Jos vaan unelmoi ja haaveilee, eikä pistä tikkua ristiin asian eteen – se tuskin toteutuu.

Ensi viikon keskiviikkona 16.maaliskuuta ilmestyy FitBODY-lehden uusin numero. Kannessa näkyy olevan tuttu pt. Lehden sisällä parin aukeaman pituinen juttu tästä samaisesta pt:stä. Kannattaa käydä ostamassa. 😉

***

Viime vuoden puolella tein listan asioista, jotka haluaisin toteuttaa elämäni aikana. Siellä oli monta unelmaa ja yksi niistä oli kansikuvatyttönä oleminen jossain sporttilehdessä. Kirjoitinkin silloin, että se voi tuntua hassulta jonkun mielestä, mutta itselleni se olisi osoitus siitä, että olen tehnyt työni hyvin.

Se ei ole tärkeää, että pärstäni näkyy kaupan hyllyillä. Se mikä merkitsee on se, että olen ilmeisesti tehnyt asioita oikein työssäni, jotta minua pyydettiin tähän. Olen pistänyt sata lasissa ja vähän päällekin likoon, olen halunnut olla työssäni niin hyvä kun vain pystyn. Olen halunnut olla bloggaajana niin kannustava, motivoiva, aito ja tsemppaava kun vain pystyn.

Se, että olen sitten saanut kutsuja lehtijuttuihin, tv-ohjelmiin ja erilaisiin tapahtumiin – on ollut yksi mittareista, joilla olen voinut mitata sitä miten olen työssäni onnistunut. Tietysti tärkeimpänä mittarina asiakkaat ja heidän tyytyväisyys.

Muistan kun aloitin kirjoittamaan blogia ja opiskelemaan pt:ksi, katselin ihaillen niitä neitosia, jotka sporttilehtien kansissa pyörivät timmeinä ja kauniina. Sain heistä motivaatiota, en inhonnut tai kadehtinut heitä. Silloin ajattelin, että jos minä vielä joku päivä olisin jossain noista kansista, olisin kulkenut pitkän matkan eteenpäin.

Jaajo Linnonmaa kirjoitti eilen instagram-tililleen, että jos motivaatio on 0, lopeta tekeminen. On vai yksi tapa tehdä ja se on 110 lasissa. Se oli mun mielestä ihan älyttömän hyvin sanottu. On kyse sitten elämäntapamuutoksesta, työstä, parisuhteesta, mistä vaan – jos motivaatio on nolla, niin miksi tehdä? Jokaisella meistä on jotain haaveita tai unelmia, ne voi olla ihan arkipäiväisiä juttuja. Mutta jos niiden saavuttamiseen ei löydy minkäänlaista motivaatiota, kannattaa ehkä miettiä onko ne haaveet oikeasti sieltä omasta päästä lähtöisin – vai onko ne ehkä lähipiirin tai vaikkapa yhteiskunnan sanelemia tavoitteita?

Olen varma, että jos jokin unelma on sieltä omasta pääkopasta, sen eteen haluaa tehdä niin paljon, että oikeasti menee läpi sen harmaan kiven.
Vuonna 2012 minun unelmani oli tulla hyväksi pt:ksi ja bloggaajaksi, halusin niistä molemmista itselleni ammatin. Tulin pystymetsästä, ilman mitään julkisuusarvoa – tein työtä niin pirusti. Ja en kertaakaan tehnyt sitä itku silmässä, vaan aina innolla. Koska se oli unelmani. Ja jatkan edelleen, nyt mielessäni on jo uusia unelmia ja haaveita, joita kohti tähtään.

Uskokaa itseenne ja tekemisiinne, vaikka joku matkan varrella epäilisikin! Jos tulee se harmaa kivi vastaan, menkää läpi tai vaikka kiertäkää se! Miettikää mitkä on teidän unelmianne elämässä! Ja sitten vain tuulta päin! <3

***

Iso kiitos kansikuvaan mun ehostamisesta:

Hiukset & meikki : Laura / Kurvi Hair Preimiere
Rusketus: Vita Liberata Suomi
Ripset: Beauty Anniina
Kynnet: Bio Sculpture Helsinki
Housut (sekä lehden artikkelin housut&toppi) : Biancaneve
Urheiluliivit: Shock Absorber