Kovapäisimmät tyypit ei varmaan kärsi koskaan mieliteoista. Tai ainakin heillä on niin kova pää ja mielenvoima, että mieliteko häipyy samantien kun se on tullakseen.

Mulla ei oo kauhean kova pää. Miltään osin. 😀
Mun on vaikeata välillä kamppailla mielitekoja vastaan. Jos jotain asiaa vaan ihan kamalasti haluaa, niin miten siitä voi kieltäytyä?

Matti Nykänen sanoi alkaessaan 100:n päivän alkoholiton-haasteeseen, että ”Niin, onneks tämä on vain pyrkimys olla alkoholitta – mihinkään ei pakoteta. Koska jos jostain sanotaan, että pakko niin minä heitän hanskat tiskiin.” Mä tunnistan vähän itseäni kyllä tuosta. Jos jokin sääntö määrätään mulle, mun on vaikeampi pysyä siinä kun jos saan itse määrittää sen säännön. Ja näinhän se taitaa olla aika monilla ihmisillä. Vai mitä?
Jos mä siis saan itse päättää, että nyt mä teen näin ja näin – siitä on helppo pitää kiinni. Ehkä mun pää on koventunut. Ja mielitekoja on helpompi hallita.

Kuukaudenkiristelyä on nyt takana puolikuukautta. Tää pari viikkoa on mennyt yllättävän helposti. Mutta kyllä mulla on ollut parina iltana tosi kova karkkihimo. 😀 …minä ja mun karkit..

Välillä on tosi kiva haastaa omaa mieltään ja mielenlujuuttaan. Siksi tällaiset kiristelykuukaudetkin on ihan parasta.
Ja mitä se mieliteko oikeastaan edes on? Mitä se tosissaan on kun ”tekee mieli” jotain. Miksi sitä onkin niin hankala hallita? Sehän on vain oman pään sisällä tapahtuvaa kamppailua. Ihan kuin olisi ne kaksi tyyppiä olkapäillä, toinen piru ja toinen enkeli. Järki ja tunteet. Eihän siinä ole oikeastaan mistään muusta kyse. Mistään pakollisesta tarpeesta mieliteot ei yleensä kerro. Ne voi syntyä jonkin asian puutteesta ja näyttäytyä mielitekona jotain asiaa kohden. Mutta kuinka usein mieliteko on jotain järkevää? Että tekeepäs nyt pirulauta mieli aivan jumalattomasti vettä ja kurkkua! Toki hyvää ruokaakin tekee mieli, tietää että kohta on lounas ja mulla on siellä purkissa odottamassa ihana lohisalaatti – kylläpä tekeekin nyt mieli lohta. Tai vaikkapa vettä, kyllähän sitäkin tekee mieli. Mutta se on erilaista halua. Eikö vaan?

Miten teillä on sujunut tammikuu? Kuinka moni on tammikuusta aloittanut elämäntapamuutoksen? Entä kuinka moni tipattomalla? Meidän #kuukaudenkiristelyssä on mukana yli 250 ihmistä ja se on kyllä mahtavaa. Siitä on saanut itsekin niinä muutamana tiukkana hetkenä voimaa. Siitä saa sitä ryhmänvoimaa – kun muutkin, niin minäkin.
Tammikuu on muutenkin sellainen, missä on voimaa aloittaa. Uuden alku. Miksi sitä parjataankin niin paljon? Kun vuosi vaihtuu toiseen, on ihmisen mieli voimakkaampi uusille yrityksille. Jos joku on tipattomalla, ei häntä kannata heti haukkua alkoholistiksi, joka vain tarvitsee tammikuun tipattoman näyttääkseen ettei alkoholi ole ongelma. Jos joku haluaa olla herkutta helmikuun, ei häntä kannata syyttää heikoksi, joka ei pysty muuten hallitsemaan herkutteluaan. Jos joku tahtoo tammikuusta aloittaa jumalattoman treenaamisen, hyvä niin. Aina kaikki pyrkimykset tehdä itselleen hyvää on askel eteenpäin. Askel hyvään.

Meillä on starttaamassa helmikuun 2.päivä ihan uusi nettivalmennus-projekti: MUUTOS100.
Valmennuksessa saat mm.:
– valmiin ruokavalion
– kuntosaliohjelman
– personal trainerien tuen ja neuvot sadaksi päiväksi

Koko paketti tulee kustantamaan vain 99€ – eli alle euron päivä! 🙂

Ensimmäiset 10 osallistujaa saavat treenin tueksi Fast:n Hera80 uutusmakua sekä FAST-shakerin.
Ilmoittautumisia otetaan vastaan osoitteissa: pttuukka@gmail.com ja pt.monna@gmail.com

Nyt toivottelen teille ihanaa keskiviikon jatkoa ja lähden itse kohti tatuointistudiota.. Huiiii!! 🙂
Pus!

Hah! 😀

Onneksi on viisaita ystäviä, jotka kertoo hyviä ideoita.
Siitäpä tämän postauksen sisältö, ystävä sanoi; ”Kirjoita Monna taas jostain sun päivästä, sillai ainakin ylimalkaisesti. Niitä on niin kiva lukea. Eikä sun tartte kertoa mitään henkilökohtaista, mutta laita ainakin kuvia mitä oot tehny.” 🙂 Ystävä, joka luki teiniangsti-postaukseni aiheesta mitä mulle kuuluu. Ystävä, joka tietää myös ihan oikeasti mitä mulle kuuluu. <3

Ystävä, joka tietää myös sen, että:

Kävin torstaina kampaajalla mun vakkarikampaajalla Lauralla Kurvi Hair Premieressä. Kävin taas hiukan vaaletamassa hiusteni sävyä ja saamassa siihen lisää persikkaisuutta. Mun haave on saada tässä kuukauden parin sisällä sellainen ihanan vaalea persikkapää. 🙂

Vietin erinäisten koirien kanssa aikaa. Samalla näin myös rakasta ystävääni Annukkaa. Pussailin koiria ja rapsuttelin, niin omia kuin Annukankin. Koiria siis. 😀

Treenasin yläkroppaa ja alakroppaa. Tein myös ihan pirun hyvän pepputreenin, syke oli korvissa ja lihakset huus hoosiannaa. Kiitos. Nam.

Söin aamiaista kahden aivan älyttömän ihanan ystäväni Ainon ja Marissan kanssa. Oltiin taas Cafe Mayassa ja voin kyllä aivan vilpittömästi kertoa, siellä on yksi parhaimmista aamiaisbrunsseista ikinä!! Ja sen lisäks ihana palvelu. (ja tää ei oo mikään maksettu kehu 😉 ) Että kiitos vaan Johannes vinkistä, jos tätä nyt luet niin välittyköön kiitos tätä kautta. 🙂

Aamiaisen jälkeen lupasin toimia urheilukuvaajana. 😀 Marissalla oli alkamassa ensimmäinen juoksutreeni Tuukan valmennuksessa. Josta enemmän voitte lukea Tuukan blogista.

Ja kyllä toi Marissakin vähän rauhottu treenin aikana.. 😉 😀

Sitten jätin Tuukan ja Marissan kahden treenailemaan ja lähdin kohti R-Kioskia ostamaan Spotify-lahjakorttia itselleni. <3

Olen ehtinyt tehdä myös töitä mm. huikean Marielan kanssa, sekä suunnitella ja läpikäydä huomista mahtavaa Mielipäivää Kaisankodilla. <3

Nyt menen nukkumaan ja näkemään kauniita unia.
Huomenna aamusta herätys on kuuden maissa ja tie käy kohti mindfulness-päivää ja itsensä rakastamista. Oih! <3
puspuspus