Treenikielto jatkuu vielä(kin). Samaan aikaan se on turhauttavaa, mutta samalla tiedän ettei nämä muutamat viikot tai tarpeen vaatiessa muutamat kuukaudet treenaamatta merkitse tulevaisuudessa rotan pierun vertaa. Tai no merkitsee siinä mielessä, että tulen saamaan kroppani oikeasti kuntoon, enkä riko keskivartaloani liian aikaisilla kovilla treeneillä.

Olen käynyt päivittäin vaunulenkillä, joko yksin tai jonkun kaverin kanssa. Tai sitten Tuukan ja koirien kanssa yhdessä koko perhe. Joka päivä on siis tullut käveltyä raittiissa ilmassa. Kirjoitin jokunen aika sitten teille tästä treenikiellostani ja silloin otin tavoitteeksi, että 10 000 askelta tulee päivässä täyteen, koska en saa muuten liikuntaa.

En ole ikinä ollut mikään kävelyfani. En myöskään oikein tykkää juoksemisesta, se ei vain ole minun lajini. Mutta vaunulenkkien myötä olen oppinut tykkäämään kävelystä. Myös se, että päivittäin saa raitista ilmaa on todella piristävää.

Sain muutama viikko sitten testiin Suunnon Spartan Sport -sykemittarin. En ole sitä nyt käyttänyt muuhun, kuin askelmittarina ja kellona. Koska en ole saanut tehdä mitään treenejä. Mutta olen äärettömän tyytyväinen, että tämä kello minulla nyt on käytössä. Joka päivä laitan aamusta kellon ranteeseen ja päivän aikana tarkistan moneen otteeseen askelien määrän. Olen ihan varma siitä, että tämä askelmittari on ”pelastanut” minut nyt treenikiellon aikana.

Minä olen nimittäin sellainen, että treeni ja terveellinen ravinto kulkee käsikädessä. Jos treeni ei jostain syystä ole matkassa mukana, on minun paljon helpompi repsahtaa myös herkkujen pariin. Niinpä niin, vaikka kuinka olenkin liikunta-alan ammattilainen, ei se sitä tarkoita etteikö minulla olisi näitä ihan samoja asioita, joiden kanssa painin, kuin muillakin kanssakulkijoilla. 😉

Nyt oikeastaan joka päivä siitä asti, kun askelmittari minulla on ollut, on askeleet olleet reippaasti yli 10 000:n ja monesti yli 15 000:n! 🙂 Parina päivänä on mennyt jopa yli 20 000:n.. 😀 Tämä ei varmasti ole kaikille mikään saavutus, mutta minulle se on. Ilman tätä mittaria saattaisin istuskella kotona, ajaa autolla kauppaan, nukuttaa Emman parvekkeelle ja syödä herkkuja. Mutta tämä mittari sysää minut lenkille joka päivä. 🙂 Toki olen myös alkanut oikeasti ihan todenteolla nauttimaan niistä vaunulenkeistä. Se vaan on jotenkin todella kivaa. Tunti menee helposti, varsinkin nyt kun asumme Keskuspuiston kupeessa. Olen useana päivänä käynyt moikkaamassa Ruskeasuolla hevosia, vaikka pelkäänkin niitä. 😉

***

Onko siellä muita, joita askelmittari koukuttaa ja houkuttaa liikkeelle? 

Iloista torstaita kaikille!

Tällä viikolla treenit käynnistyi Lavli Living Roomista. Siellä on aina joka toinen maanantai äiti-vauvajumppa ja lähdin nyt ensimmäistä kertaa sitä kokeilemaan! En ole koskaan käynyt äiti-vauvajumpissa, no ei ehkä tämän 3kk -ikäisen vauvan kanssa olisi kovin paljon aiemmin voinut mennäkään. Ei äidin, eikä vauvan puolesta. 😉

Meidän pikku tötterömme Emma, oli ihan ihmeissään tunnilla. Ensin piti vähän tutustua jumppasaliin ja muihin siellä olijoihin äidin sylistä käsin. Sitten uskallettiin jo hetki makoilla jumppamatolla äidin vieressä. 😉 Vähän meinasi itku päästä välillä, mutta äidin sylin lisäksi myös ohjaaja välillä otti pienokaistamme syliin – jotta äiti pystyi tekemään tunnilla edes pari liikettä. 😀

Tunnilla tehtiin siis omalla kehonpainolla ja vauvapainolla. 😀 Liikkeet oli suunniteltu niin, että me vasta vähän aikaa sitten synnyttäneet pystyimme myös niitä tekemään. Jos oli enemmän kuukausia synnytyksestä, pystyi sitten tekemään isommalla teholla.

Äiti-vauvajumpasta jäi tosi hyvä fiilis ja aion ehdottomasti mennä uudestaan. Ehkä jopa sitten heti seuraavalla kerralla kun tuo tunti on.

Tunnin jälkeen pakattiin vauvamme vaunuihin ja lähdettiin vielä vaunulenkille Lauran kanssa. Lenkin pituudeksi tuli 1,5h ihan tuosta noin vain – hyvässä seurassa meni aika taas ihan siivillä. Asutaan Lauran kanssa aika lähekkäin ja päätettiinkin, että yritetään tehdä vaunulenkkejä mahdollisimman usein yhdessä.

Tiistaina pistin taas aamusta trikoot jalkaan ja lähdin Kisahallille treenaamaan Nanan kanssa. Odotin ihan innolla yhteistreenejä ja varsinkin Nanan näkemistä, nimittäin oltiin nähty edellisen kerran babyshowereillani syksyllä.

Päätettiin tehdä kehonpainolla jalkatreeni. En ole vielä synnytyksen jälkeen halunnut tehdä isojen painojen kanssa jalkaliikkeitä (prässiä, kyykkyä tms) ja kehonpainolla tehden saa myös tosi hyvät treenit aikaiseksi. Treenin päätteksi halusin testata onnistuuko vielä yksi ”temppuiluliike”, jonka opin ennen raskautta. Ja onnistuihan se. Ei tosin ihan yhtä hallitusti ja pitkäkestoisesti.. 😀

Keskiviikkona en tehnyt mitään treeniä, kävin koirien kanssa lenkillä ja se jäi päivän ainoaksi liikunnaksi. 🙂 Ajattelen, että on todella tärkeää näin pian synnytyksen jälkeen pitää kevyttä tahtia liikkumisessa, eikä todellakaan tavoitella mitään kuutta treeniä viikossa.

Torstaina oli taas Mommy&Me:ssä Back on track -kurssi. Vaikka kurssi ei olekaan mikään hikitreeni-kurssi, se on ehkä kaikkein tärkein treeni mitä voin nyt tehdä. Siellä opetellaan lantionpohjan lihasten vahvistamista ja erilaisilla liikkeillä valmistetaan keskivartaloa siihen, että sitten joskus tulevaisuudessa voi tehdä niitä treenejä, joissa käytetään vatsalihaksia ja tehdään raskaampia juttuja. Jos voisin jotenkin päättää, niin päättäisin tämän kurssin jokaiselle synnyttäneelle naiselle pakolliseksi. 😉

Tykkään kurssissa myös siitä, että siellä on teoriaosuus jokaisella tunnilla, joten me mammat opimme naisen kehosta ja raskaudesta palautumisesta joka kerta lisää. Meitä on kurssilla vain 8 ja kurssi on siis täynnä. Pieni ihana ryhmä, jossa jo nyt tokan kerran jälkeen tuntuu olevan todella hyvä yhteishenki ja ihanan lämmin tunnelma. <3 Ja tietysti kurssin vetäjä, osteopaatti ja rakas ystäväni Sara on ihan huippu työssään!

BTW. Seuraava Back on Track -kurssi alkaa 21.2 ja sinne mahtuu vielä 4! TÄSTÄ voi käydä katsomassa lisätietoja.

Back on track -kurssilla näkee myös ihania ystäviä, kuten Evelinan ja Merin. <3

***

Tällaisia treenejä tähän asti tällä viikolla. Katsotaan josko lauantaina menisin aamusta tekemään kevyen yläkroppatreenin salille. Mutta sen näkee sitten, minkälainen yö on ollut Emman kanssa ja kuinka väsynyt oma fiilis on. Jos on energiaa, menen. Jos ei, lähden mielummin vaunulenkille.

Ihanaa viikonloppua kaikille!