Toppi: Lorna Jane – www.lavli.fi

Eilen vapaapäivä sujui aivan super rennoissa tunnelmissa. Mulla oli koko päivän kännykkä äänettömällä ja mentiin mieheni kanssa ihan vaan fiilisten mukaan koko päivä. Ei mitään aikatauluja tai suunnitelmia. Tekee ihan älyttömän hyvää tällaiselle pariskunnalle, jolla on molemmilla työn ja omien treenien puolesta kovinkin aikataulutettua elämää.

Aamupala

Hyvän aamupalan ja rennon aamun jälkeen päätettiin lähteä käpeksimään meiän vanhoille kotikulmille Helsingin Kallioon. Arska paistoi ja oli +22c lämmintä!! Ihana oli lähteä uudessa Lorna Janen topissa ja kesähousuissa ulos, ILMAN TAKKIA tai pitkähihaista!
Meillä kävi tuuri kun pyörittiin siellä vanhoilla kotikulmilla; satuttiin nimittäin samaan aikaan Hesarille kun sitä pitkin kulki jonkinlainen samba-kulkue! 🙂 Ihania värikkäitä ja iloisia ihmisiä ja musiikkia ja tanssia. Pällisteltiin siinä hetki kulkuetta ja napsittiin toki pari kuvaakin. 😉
Sitten päivälliselle kotiin. Ruokalistalla oli meidän omaspessumakaronilaatikko ja vihanneksia.
Illalla päätettiin ihan ex tempore lähteä heittämään talviturkit! Tuli sellanen olo, että nyt joku hauska repäisy vielä tähän viikonlopun päätteeksi.
Heitettiin uikkarit päälle ja pyyhkeet kassiin ja kurvattiin Munkkiniemen rantaan, meriveteen heittämään talviturkki. Tottakai. Ootteko te muuten sitä mieltä, että talviturkin ”oikea” heittäminen tapahtuu vain merivedessä? Että järvivettä ei lasketa? Mun vaari joskus taannoin opetti, että vain meriveteen heitettynä se on oikein. ;D

Rantsussa.

Jaahas.. Ai tonneko pitäis mennä?!

Meri oli ihanan tyyni ja rantsu hiljainen. Muutama tyyppi siellä hengaili ja oli itsekin käynyt uimassa. Sitten ei muuta kun rohkeasti vaan veteen!

Ensin piti pärskiä kaikki hauet ja muut kalat pois lähettyviltä.. 😉 Tottakai.

Noin ja sitten rohkeasti käsi pois portailta.. 😀
On on. On lämmintä. 😀 Ei mutta oikeastikin ihan hämmästytti miten lämpimältä se loppujen lopuksi tuntui. Ja kun mies oli käynyt vuorostaan, niin mentiin vielä toisen kerran yhdessä. 🙂

Tulipahan ihan pirun hyvä fiilis ja päätettiin ottaa tästä joka sunnuntainen tapa! Eli tämän viikon sunnuntaina uusiks! Jei! 🙂

Iltapala

Tänään aamulla mä oon käynyt jo lenkillä. Vedin 7km lenkin. Mulla oli tarkoitus pitää syke aika alhaalla; 110-130 välillä ja siellä se aika helposti pysyikin. Kun nousi yli 130:n niin kävelin. 7km ja 52min. Tosi hyvä fiilis! Lenkilläkin oli jotenkin ihanan lepposa tunnelma, kun ei tarvinnut miettiä mitään. Nyt lauantaihin asti oli vähän kuitenkin jännitystä siitä ExtremeRunista, ja lenkillä aina vähän stressasi. Nyt oli leppoisaa! 🙂
Ennen lenkkiä pari kuvaa.. ;D Ja lenkiltä yksi kuva.

Lenkkimaastoa

Mittasin muuten eilen pitkästä aikaa mun leposykkeen. Ja 52 oli alin mihin pääsin. Se on tähän asti alin mitä oon mitannut. Mulla on ollut tosi kauan yli 60 leposyke, mutta nyt pikku hiljaa aerobisten treenien lisääntyessä tuo sydämen sykealueen laajuuskin kasvaa. Nyt se on mulla 52-203. 🙂

Loppuun laitan teille vielä pitkästä aikaa kuvakaappaukset HeiaHeiasta viime viikolta. Tältä näytti siis mun viime viikko treenien osalta:
Nyt mä hyppään töiden pariin ja toivottelen teille ihanaa maanantain jatkoa! 🙂 puspus 😉

Nyt se on suoritettu!! ExtremeRun! Mun ensimmäinen juoksukilpailu IKINÄ!! Nää on taas näitä ”pieni askel ihmiskunnalle (ja todella monelle teistä lukijoistani, jotka harrastavat juoksua), mutta iso askel minulle”-juttuja! Ylitinkö kaikki esteet? Juoksinko kaksi kierrosta? Mikä oli aikani?
(kuvia taas läjäpäin tiedossa..)

Maskissa

Päivä alkoi Butik Helnsingissä, oltiin sovittu sinne klo 8.00 tapaaminen koko Lorna Jane-tiimin kanssa. Siellä tehtiin kaikille kisameikit ja kampaukset. Tiimissä olikin sopivasti yksi kampaaja, yksi maskeeraaja ja yksi stylisti. Joten tiimin asut ja kokonaisuus hiuksineen, meikkeineen päivineen sujui paremmin kuin hyvin.

Mun paketti oli valmis!

Jännitys alkoi pikku hiljaa kasvaa meissä kaikissa. Kukaan meistä tiimiläisistä (6hlöä) ei jännittänyt suoritusta juoksuajan takia. Kisassa on paljon esteitä joita ylittää ja alittaa, ja esteillä oli todella pitkiä jonoja, joten normaalisti yhden kierroksen (9km) tai kahden kierroksen (18km) pelkkä juokseminen olisi ajallisesti voinut olla suurikin jännityksen kohde, mutta nämä esteasiat tiedossamme jännitimme ehkä kaikki sellaisella yleisellä tasolla koko tapahtumaa. Ja viidelle meistä ExtremeRun oli ensimmäinen laatuaan.

Koko tiimi valmiina!

Kun saatiin koko tiimi valmiiksi, lähdettiin suuntaamaan täysillä kohti Hakunilaa. Oltiin Hakunilan Urheilupuistossa perillä n. tuntia ennen lähtölaukauksen kumausta. Ehdittiin siis hetki vielä palloilla Lorna Janen pisteellä ja valmistautua lähtöön.

Sitten siirryttiin lähtöalueelle jonottamaan. Aidalla vielä yksi poseeraus.. 😀

Hetki ennen lähtölaukausta..

Ja sitten mentiin. Alkuun ensimmäinen kilometri oli oikeastaan pelkkää kävelemistä. Porukkaa oli tosi paljon, eikä ohittamaankaan mahtunut kunnolla. Välillä ohitettiin parit ryppäät ojan kautta, mutta sitten tuli taas ”ihmistukos” eteen jne..

Kuvauksesta kiitokset rakkaalle miehelleni! 🙂

Siellä mä pingon ohi jos löydätte.. 😉

Pieniä esteitä tuli jo alkumatkasta, mutta ensimmäinen iso este oli ”Goljatin portaat”.

Siellä me kivutaan..

..ja tullaan alas.

Ja matka jatkukoon kohti uusia jonotteluja.. 😀
Seuraavana olikin edessä vesieste, eli joen ylitys. Me oltiin tiimillä päätetty jo alusta että me kierretään joki. Muutamista eri syistä, joita en tähän erottele. 🙂 Kaksi meiän tiimiläistä (Saija ja Satu) juoksivat meitä muita neljää edellä ja he olivat taasen jo alusta päättäneet menevänsä myös vesiesteen läpi.
Meillä LJ:n tiimissä oli se teemana, että vedetään kisa läpi hyvällä fiiliksellä ja iloisella mielellä. Kukaan ei lähtenyt tavoittelemaan mitään aikoja tai muutenkaan juoksemaan verenmaku suussa. Joten kukin tyylillään, eikö näin? Arvostan kyllä suuresti heitä jotka jokiesteen ylittivät!!

Joen ylitys

Kaikki muut esteet sitten oli meilläkin ylitettävänä ja suoritettavana. Oli kaikenlaista mutalöllössä konttaamista, lumikasoissa kiipeämistä, heinäpaalujen ylittämistä, betoniseinien ylittämistä, sillan alittamista joessa (eli toinen vesieste, joka suoritettiin) autojen yli juoksemista (yks mun suosikeista!) jnejnejne

Seuraavana vuorossa hyvinkin liukkaat renkaat. 😀

Sitten renkailta pingottiin kohti seuraavaa estettä.

Ja pienempiä goljatteja alaspäin.

Ja seuraavana oli sillan alitus joessa. Hyvin paljon matalampi kohta siis kuin varsinainen jokieste, mutta kyllä oli tämäkin aika hauska ja liukkaat kivet ja pieni virtaus teki sillan alituksesta asteen haastavampaa.

Porukka jonottaa sillan alle..

..ja lähtee alittamaan.

Tämän jälkeen lähti mun mielestä kilpailun raskain pätkä, todella todella mäkinen maasto, jossa esteitä ei paljoa ollut vaan juostiin minkä kintuista päästiin. Tämän pätkän varrella oli myös ne autojen ylitykset ja mutalöllössä konttaaminen (tosi matalan esteen alittaminen, jossa maahan oli tehty todella sitkeä ja paksu mutakerros, kontillaan tai kyykyssä oli mentävä).

Ja sitten enää maaliviivalle pinkominen. 🙂 Ja homma paketiissa! Mahtava fiilis!!! Mitali kaulaan ja vaihtamaan puhdasta ja kuivaa ylle.
Yksi kierros 9km, vedettiin nelistään (minä, Anna, Jenny ja Saara) ja kaksi tiimistä (Satu ja Saija) vetivät kaksi kierrosta. Ihan huippua!
Olen todella tyytyväinen itseeni ja meidän koko tiimiimme!! Minä joka olen aina inhonnut juoksemista, sain nyt mitalin juoksukisoista kaulaani! 😀

Kuraa, mutaa ja vaahtoa täynnä.

Hyvä me!!! <3

Tänään mä vietän vapaapäivää (jo toinen tällä viikolla, mitä ihmettä?!) ja lepuuttelen mieltäni sekä kroppaani. Mitä suunnitelmia teillä on Helluntaipäivälle?
Oliko se niin, että ”jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä”?
VAI ”jos ei heilaa helluntaina, jono heiloista kesällä.” ?! 😀 Hauskaa päivää kaikille!!!

Mitali kaulassa ja puhtaat vaatteet päällä. 🙂 Onnellinen ja väsynyt.

Kotona odotti vielä pieni ja ihana yllätys kisailijalle. <3