Tänään on täynnä 37 raskausviikkoa. Se tarkoittaa siis sitä, että vauva on täysiaikainen, eikä enää puhuta ennenaikaisesta synnytyksestä jos se nyt jo käynnistyisi. Kuitenkin on toivottavaa, että vauva pysyisi masussa vielä edes pari viikkoa saamassa lihaa luiden ympärille. 😉 Nyt vauva kerää siis itseensä kokoa, se kasvaa n.200g/vko.

Kävin keskiviikkona painoarviossa Kätilöopistolla. Painoarviota ei tehdä enää automaattisesti kaikille raskaana oleville. Se riippuu hyvin paljon myös ihan kaupungeittain käytännöistä. Näin olen oppinut meidän mammojen FB-ryhmässä. 🙂
Minulle kuitenkin tehtiin painoarvio synnytyspelkoisuuteni vuoksi. Vaikka se pelko onkin jo melkeinpä tipotiessään.

Lääkäri kertoi keskiviikkona vauvan olevan nyt n.2,8kg:n painoinen pikkuinen tyttö. <3 Edelleen siis ultran mukaan tulossa on tyttölapsi. Vaikka eihän sitä vieläkään kai varmaksi voi sanoa.. 😉 Vauva oli kuitenkin siis hyvin ”keskiarvokokoinen” tällä hetkellä, ei hirmu iso muttei myöskään hirmu pieni.

Kohdunsuu oli jo alkanut pehmentymään ja kohdunkaula lyhenemään. Lääkäri kertoi, että se on erittäin hyvä tilanne ensisynnyttäjälle. Monilla ensisynnyttäjillä kun nämä asiat kuulemma tapahtuvat vasta sitten kun supistukset on kestäneet jo jonkin aikaa. Tämä minun tilanteeni siis tarkoittaa mm. sitä, että synnytys voi hyvällä tuurilla olla hieman lyhytkestoisempi.

Lääkäri myös kertoi, että sekä nämä kohdunkaulan muutokset, että vatsan laskeutuminen jo hyvin alas kielisi siitä ettei tyttö masussa pysy ihan sinne laskettuun aikaan asti. 🙂
No, nämähän ovat tietysti vain veikkauksia – mutta minä elelen nyt niissä vaaleanpunaisissa pilvissä ja uskon kymmeniä vuosia tätä työtä tehnyttä lääkäriä. <3

Lääkärikäynnistä tuli jotenkin ihana mieli. Levollinen olo ja sellainen, että ihan kohtahan se pikkuinen on jo meidän sylissä. <3 Tänään laskettuun aikaan on 21 päivää jäljellä.

Ajatelkaa, nyt on kolmaskymmeneskuudes raskausviikko käynnissä. Tarkalleen 35+5. Ihan kohta vauva on täysikokoinen ja saa tulla maailmaan koska vain. Jo nyt se on jo niin iso ja kehittynyt, että ei ole enää vaaraa jos synnytys käynnistyisi ajoissa.

Muistan hyvin tarkasti vieläkin ne hetket alkukeväästä. Kuinka koko ajan mietin, että vielä voi mennä kesken. En uskaltanut iloita asiasta yhtään, vaikka halusin. Mietin vain, että viikolle 12 kun päästään, niin kaikki on varmempaa. Ne viikot ja päivät siihen asti meni super hitaasti ja vielä pahoinvoiden.

Nyt ollan yhtäkkiä jo näin pitkällä. Että parin päivän päästä on jo ”se” lokakuu, jolloin on laskettu aika. Kuukausi, jota olen odottanut jännityksellä ja innolla jo oikeastaan sieltä helmikuusta lähtien. Että kun lokakuu koittaa, on jo kaikki riskit niin minimaalisia, että vauvan saapuminen meidän maailmaamme on oikeasti totta.

Me puhuimme Tuukan kanssa todella pitkälle, että ”sitten JOS kaikki menee hyvin ja vauva syntyy” jne.. Vielä pitkälle kesään aloitimme JOS-sanalla monet lauseet koskien vauvaa.
Se on todella outoa ja samalla kurjaakin, että sekä omien aiempien kokemusten, että ympärillä tapahtuneiden asioiden / kohtaloiden vuoksi olemme joutuneet jossittelemaan onnea. Vähän kuin pitämään sitä aisoissa.

Vaikka sekä minä, että Tuukka olemme optimisteja – tässä asiassa olemme ehkä tahtomattamme luisuneet ”pessimisti ei pety” -asenteeseen. Jotenkin se sellainen pakahduttava riemu vauvan syntymästä on vieläkin käsijarrulla. Koska edelleen voi tapahtua jotain. Kohtukuolema, synnytyksessä jotain kamalaa jne. Ja ehkä nämä ajatukset, sekä käsijarru päällä kulkeminen kertookin siitä, miten kovasti odotamme sitä hetkeä kun pikkuinen on meidän käsissämme. Sitä hetkeä, kun kohtukuoleman vaara on ohitettu, kun synnytys on ohi ja kaikki ovat selvinneet siitä hengissä.

Keskiviikkona kävin neuvolalääkärin vastaanotolla. Odotin käyntiä, koska en tiennyt mitä kaikkea jännää infoa sieltä saan. No, en sitten oikeastaan saanut kovastikaan mitään. Neuvolalääkäri vain toitotti useita kertoja, että ”kun sinä menet sitten vielä ensi viikolla sinne Kättärille”…

Synnytyspelkoisille tarjotaan yhtä ylimääräistä lääkärikäyntiä, jossa annetaan painoarvio ja muutenkin katsotaan kaikki asiat vielä tarkasti läpi. Minulla tällainen aika on ensi viikolla.

Odotin kuitenkin kovasti tätä eilistä neuvolakäyntiä, että minulle kerrottaisiin vaikkapa kohdunkaulan mahdollisesta lyhenemisestä, vauvan asennosta, tarjonnasta ym.
Mutta pettymyksekseni en oikeastaan saanut mitään tietoa neuvolalääkäriltä ilman, että itse lopuksi kysyin.

Lääkäri oli erittäin mukava nainen, mutta hän vain toitotti sitä kuinka sitten Kättärillä nämä asiat saat tietää kun siellä on paremmat ultra-laitteet sun muut. Mutta kun olisin niin kovasti halunnut jo nyt tietää. Siinä penkissä kuitenkin törötin haarat auki ja maha kuorrutettuna geelillä.

No, kyselyni jälkeen sain kuitenkin tietää, että vauva on laskeutunut ja pää kiinnittynyt (johonkin tuonne alas?!). Raivotarjonnassa pikkuinen siis on. Kohdunkaula oli vähän lyhentynyt, mutta mitään senttimääriä ei kerrottu. Muuta en saanutkaan tietää. Eli ensi viikon Kättäri-käyntiä odotellessa.

***

Joka tapauksessa nyt on enää tasan kuukausi laskettuun aikaan. <3