Hei! Minä olen tänään jo tasan seitsemän kuukautta vanha. Mitä teille kuuluu?

postaus sisältää mainoslinkin

Minä olen jo aika iso tyttö. Ainakin omasta mielestäni. Minä nimittäin haluan tehdä kaiken mahdollisen itse. Olen ihan satavarma, että osaan kyllä jo syödä itse ja juoda maitoa nokkamukista. Mutta äiti ja iskä ei ihan usko. Ne sanoo, että niiden pitää muka vielä jotenkin auttaa minua syömisessä.

Minä tykkään kaikista eniten tällä hetkellä sellaisesta soseesta, jossa on porkkanaa, mangoa ja omenaa. Se maistuu ihan älyttömän hyvältä. Ja minä itse pidän siitä pussista kiinni. Äiti ja iskä yrittää siinäkin minua vielä auttaa, vaikka en kyllä omasta mielestäni mitään apua tarvitse.
Myös maissinaksut on aikamoista herkkua! Niitä on kiva mutustella nyt varsinkin, kun minua ihan hirveästi kutittaa ikeniin. Äiti on sanonut, että minulta on kuulemma tulossa lisää niitä hampaita. Tällä kertaa tuonne yläriviin.

Minä olen oppinut istumaan ihan selkä suorassa. Neuvolantäti sanoi minulle viime viikolla neuvolassa, että nyt saan kuulemma jo alkaa istumaan syöttötuolissa. Ajattelin kyllä, että onpas siinä omituinen täti. Miten se muka voi sanoa, koska minä saan istua ja koska en. No, uskoin kuitenkin, kun äitikin uskoi.

Ryömin edelleen ihan täyttä päätä, välillä olen niin innoissani siitä vauhdista, että hihkun ja kiljun samalla kun ryömin. Se on aika hauskaa. Äiti ja iskä aina nauravat minulle ja sitten meillä on kaikilla tosi kivaa.

Olen nyt noin viikon ajan yrittänyt kovasti lähteä konttaamaan, mutta ihan kyllä en ole vielä hiffannut, että miten siinä asennossa pääsee etenemään. Nostan kyllä pepun ylös ja kädetkin on siinä ihan tanakasti, mutta kun koitan liikkua, niin hytkyn vain ees-taas.

Minä rakastan minun kahta karvaista sisarustani. Ne on aivan älyttömän hauskoja. Haluaisin ihan kamalan paljon jo osata leikkiä niiden kanssa, mutta se ei vielä oikein mene nappiin. Se isompi karvainen kaveri antaa minun kyllä olla siinä vieressä ja vähän kokeilla turkkia, tassua ja häntää. Mutta se pienempi aina luikkii karkuun, kun lähestyn sitä täysillä ryömien ja kiljuen. En ihan tajua miksi. Minusta olisi ihana mennä antamaan hänelle kuolaisia pusuja. Sellaisia mitä annan äitille ja iskällekin.

Äiti ja iskä laski minun pinnasängyssä minun nukkumistasoa alemmas ja samalla sitten ne reunat tulivatkin yhtäkkiä korkeammiksi. Nyt en oikein meinaa enää pystyä ottamaan reunasta kiinni ja keikkua. Mutta pian kyllä meinaan seistä siinä jo, että odottakaapahan vaan!

Minä nauraa räkätän aika paljon, se on hauskaa puuhaa. Äitiä ja iskääkin aina naurattaa, kun teen niin. Mutta kyllä nekin tekee jotain ihan hassuja juttuja, jonka vuoksi minua sitten alkaa naurattamaan kauhean paljon. Juttelen myös aika paljon, olen yrittänyt kovasti sanoa jo äiti, mutta se ei ole ehkä ihan tajunnut sitä vielä.

Äiti antoi minulle seitsemän kuukauden kunniaksi paketin, jossa oli kaikenlaista ihanaa. Mansikkahousua, pupupaitaa, kesähattua ja vaikka mitä!

***

Mutta nyt minä menen viettämään minun 7-kk päivääni! Mummu tulee kohta kylään ja aion vetää sitä taas hiuksista, koska se on tosi hauskaa!

– Emma

ps. Äiti käski sanoa teille, että ne kaikki hienot vaatteet on kuulemma Breden Kids:ltä ja sieltä saa -10% alea koodilla: MONNA. Se on minun äitini nimi, mutta sen ehkä jo tiesittekin.
Ne vaatteet on tehty jostain sellaisesta, kuin ekologisista materiaaleista. En tiedä mitä se tarkoittaa, mutta kait jotain hyvää. Breden Kids on Virolainen yritys ja kaikki vaatteet tehdään siellä Virossa. Siellä en ole vielä käynyt, Ruotsissa kylläkin olen.

Eilen meidän pieni rakas tyttömme täytti kuusi kuukautta! Siis puoli vuotta! Apua sentään, hän on jo ihan iso tyttö. 😀 No, pieni vielä. Mutta tuntuu tosissaan, että aika lentää aivan hurjaa vauhtia!

Me päätimme juhlistaa tätä puolivuotispäivää ja kutsuimme Emman kummit kylään. Me tykkäämme siitä, että Emma tottuu pienestä pitäen siihen, että meillä käy ystäviä kylässä. Ja tulevaisuudessa tietysti hänkin saa aina tuoda ystäviään kotiin.

Lauantaina aamusta siivoilimme kotona, kun Emma nukkui aamupäikkäreitään parvekkeella. Kun Emma heräsi, otettiin hänestä puolivuotiskuvat. <3

Perjantaina kyselin instagramin MyStoryssä vinkkejä johonkin hyvään, mutta suht terveelliseen tarjoiltavaan. Sain niin monta ehdotusta smoothiekakusta, että sellaisen tein. Aluksi näytti, että se ei hyydy… 😀 Mutta hyytyi kuitenkin ja meni kaupaksi koko kakku, kehujakin tuli. 😉 Jaan reseptin teille lähipäivinä!

Mietin ennen vieraiden saapumista, että mitenhän Emma ottaa vieraat vastaan. Hän on nimittäin ihan tässä muutaman viikon sisällä alkanut hieman vierastamaan. Alahuuli menee mutrulle ja sitten pitää äkkiä päästä äidin tai iskän syliin. Vierastamista on ollut varsinkin miehiä kohtaan. Olenkin jostain lukenut, että vauvat saattavat helposti vierastaa miehiä, mutta ei naisia. Hassua. 😀

No, mutta joka tapauksessa Emma istuskeli juhlien ajan kaikkien vieraidemme sylissä ihan tyytyväisenä ja väliin höpötti omia juttujaankin. Pari kertaa lähti alahuuli väpättämään, mutta se meni ohi aina yhtä nopeasti kuin alkoikin. 🙂

Illalla juhlien jälkeen Emma päätti ottaa ryömimishommat haltuun ja lähtikin vetelemään tyynen rauhallisesti itseään eteenpäin. 😀 Tähän mennessä on siis pyöritti vain akselin ympäri ja peruutettu. Mutta nyt lähti eteenpäin ja kohta varmaan saa olla perässä juoksemassa. 😉

Juhlat taisi väsyttää pientä sankaria sen verran, että illalla nukutushommat meni aivan läskiksi. Uni tuli loppujen lopuksi silmään vasta klo 22, kun normaalisti Emma nukahtaa yöunille klo 20 aikoihin. Aamulla hän herää JOKA päivä klo 06, ihan sama monelta on menty nukkumaan. Niin kävi myös tänään. 😀

Niin suloinen, ihana prinsessamme. <3

***

Aurinkoista sunnuntaita kaikille! <3 

Ensi viikolla tulossa juttua hyvistä matkarattaista, smoothiekakun ohjetta ja kaikenlaista muuta mukavaa höpötystä! 😀 Ja postaustoiveita saa aina antaa!