Skorpioni tuntee kaiken syvästi.

Skorpionilapsi on varsinainen mysteeri pienoiskoossa. Karismaattisen ja rauhallisen pinnan alla kuohuu ja kohisee.

Ai minäkö voin olla väsynyt, vaikka on vain yksi lapsi ja mieskin auttaa? 😀 😀 Jos kuvittelette minkälaisia energiapommeja me olemme molemmat Tuukan kanssa, niin kuvitelkaapa se sama energia x 2 pienelle tyttärellemme. Plus päälle oikein kunnon luonne, temperamentti ja oma tahto. Ja se, että tyttö ei ole hetkeäkään paikallaan. Katson välillä kateellisena niitä vauvoja, jotka istuvat äidin tai isän sylissä ja vain tutkivat jotain tavaraa jopa minuuttitolkulla. 😉

Skorpionin kuoren alla sykkii herkkä sydän. Vahvatahtoisen ja intohimoisen luonteensa takia skorpionilapsi tuntee kaiken syvästi. Vanhempien ja lapsen itsensäkin voi olla vaikeaa ymmärtää tunnekuohuja. Skorpionilapsen kasvattajan tulee olla jämpti ja peräänantamaton. Päättäväinen ja rohkea skorpionilapsi on sosiaalisesti taitava. Hän hurmaa kenet tahansa hypnoottisella olemuksellaan. Lahjakas skorpionilapsi heittäytyy kaikkeen täysillä ja menestyy määrätietoisuutensa ansiosta niissä asioissa, joita päättää kokeilla.

Vaikka Emma on vasta pieni tyttö, hänestä huokuu vahvasti jo pienen skorpionin luonteenpiirteet. Hän todella on vahvatahtoinen ja hänellä on tunnekuohuja. Hän iloitsee asioista aivan super suurella riemulla, mutta menettää hermonsa myös hyvin nopeasti. Jos hänen tahtonsa ei toteudu, saattaa hän ihan vain kertakaikkiaan huutaa. Ei siis itkeä, vaan huutaa. Huutamisen jälkeen hän katsoo meitä silmiin ja odottelee, että tapahtuuko se hänen tahtonsa vai ei. 😀

Tämä vahva tahto näkyy tällä hetkellä parhaiten syömisasioissa. On päiviä, kun hän syö kuin enkeli soseita syöttäessä. Mutta sitten on päiviä, kun hän ei syö sormiruokaa, ei soseita, ei omalla lusikalla soseita – kaikki lentää takavasemmalle. Ainoa, joka kelpaa on maissinaksut tai leipä. Niin ja maito tietysti. Äidin ja iskän ruoka kiinnostaa eniten, suu ammollaan hän katselee jos me syömme jotain erilaista ruokaa kuin hänen lautasellaan.

Mummun luona kylässä.

Sanotaan, että on tärkeää, että skorpionilapsella on mahdollisimman paljon stimuloivaa tekemistä. Se pätee kyllä Emmaan ihan 100%. Olen jutellut muutaman äitiystävän kanssa samanlaisista ylienergisistä vauvoista. On hauska kuulla, että samanlainen meininki on muuallakin. Hetkeäkään ei olla paikallaan, paitsi silloin kun saa kiipeillä johonkin. Tai no eihän sekään tavallaan ole paikallaan olemista. Pää kolahtelee milloin mihinkin, kun itsevarmana (ja päättömänä) irrottelee käsiään seistessään tukea vasten jne. Hän ei todella harkitse, että voikohan tässä kohtaa irroittaa kädet, vaan hän vain irroittaa.

Hän on tyytyväinen, kun saa tehdä jotain. On se sitten leikkimistä leluilla, kiipeämistä, kävelemistä tuen kanssa, paperin repimistä, kattiloiden hakkaamista, ryömimistä/konttaamista iskää tai äitiä karkuun jne.. Hän nauraa ja ”puhuu” paljon. Hän on niin energiaa pursuava lapsi, että oksat pois. Mutta tiedättekö mitä? Olen minä sitten välillä väsynyt tai en, olen niin iloinen siitä, miten ihana ja riehakas lapsi hän on. Mielestäni on ihana katsoa sitä riemua ja hihkumista mitä hän pursuaa. Välillä meinaa alkaa naurattamaan ne hänen raivonpuuskat, kun hän tomerana istuu syöttötuolissa ja heittää kaiken takavasemmalle ja oikein komentaa minua.

Välillä vähän hermostuttaa. 😉

Skorpioni on viehättynyt kaikkeen yliluonnolliseen. Kummitustarinat, rikosmysteerit ja scifi-ilmiöt ovat kiinnostavat häntä. Myös kilpailuhenkiset lajit ja erityisesti vesiurheilu sopivat hänelle. Niinpä niin! Olemmekin jo suunnitelleet, että heti kun vain löytyy Emman ikäisten voimisteluryhmä, lähdemme hänen kanssa purkamaan energiaa jumppamatolle. 😉 Kummitustarinat kerrotaan sitten myöhemmin! 😀

***

Kertokaahan minkälaisia energiapakkauksia teiltä kotoa löytyy? Ja ihan mielenkiinnosta kuulisin mielelläni myös niistä rauhallisista lapsista. 😀 😉

* Horoskooppi-kuvaukset kursivoituna ja kopioituna KaksPlussan lapsihoroskoopeista.

Meidän pieni kesätyttö on nyt ollut muutaman viikon sitä mieltä, että äiti on ykkönen.

Tämäkin on tosiaan vaihe, joka menee ohi. Ja uskon tämän liittyvän siihen, että pienokaiset ymmärtävät olevansa omia yksilöitään, eikä äidin kanssa samaa tyyppiä. <3 Emma, joka ei koskaan ole ollut mikään sylivauva, haluaisi nyt koko ajan olla minun sylissäni. Tai ainakin hyvin lähellä minua.

Olen vähän haaveillut sellaisesta, että istuskelisin Emman kanssa sohvalla pitkät pätkät sylikkäin ja saisin vain pitää häntä sylissä lähelläni. Mutta Emma on aina halunnut vaan mennä ja touhottaa. 😀 Leikkiä, tutkia ja opetella ryömimistä tai konttaamista. Nyt ihan muutaman päivän ajan, hän on halunnut olla sylissä pidempään. Se on kyllä aikamoisen mukavaa. On ihana pitää pientä lämmintä pakkausta sylissä, se on oikeasti jotenkin todella rauhoittavaa ja ihanaa.

Mutta toisaalta se, että Emma itkeskelee minun perääni aina kun häviän nurkan taakse esim. keittiöön, tekee vähän haasteita tähän arkeen.. 😉 Ei tietystikään mitään suuria haasteita, mutta vaikkapa ihan veskissä tai suihkussa käynti voi aiheuttaa itkukohtauksen. Vaikka iskä olisi ihan vieressä. <3

Onneksi kuitenkin Emma viihtyy myös iskän kanssa. <3 Vaikka minun mielestäni onkin hellyttävää ja ihanaa, kun Emma oikein painautuu kaulaani vasten ja puristaa kovasti, niin silti on myös ihanaa katsoa kun hän naureskelee Tuukan kanssa ja viihtyy niin kovin myös hänen seurassaan.

Me kesätytöt painelemme nyt Tuukan ja koirien kanssa kohti Turun saaristoa ja lähdemme viettämään juhannusta. <3

Oikein ihanaa, lämmintä ja aurinkoista juhannusta kaikille!! Ja lämpö + aurinko voi tulla sitten sisältäpäin jos ei taivaalta. 😉

ps. Muistakaa, että se joka ottaa ei mene vesille! <3