Tämä yllä oleva kuva on varmaan yksi kivoimmista raskausmasukuvistani. Vaikka mahani oli jo tuossa vaiheessa aika hurjan iso, se kasvoi vielä aikamoiseksi jättiläispalloksi. 😀 Alkuraskaudesta kirjoittelin siitä, että miten kehonkuva on muuttunut raskausaikana ja kuinka kasvava keskivartalo oli myös välillä vaikea asia peilikuvassa. Vaikka kuinka tiesikin sen ihanan sisällön. <3

En tiedä kuinka nämä luvut menee todellisuudessa, mutta voisin veikata, että noin puolet naisista tykkää raskausvatsastaan ja noin puolet ei. Itselläni vatsan koko loppua kohden tosiaan oli niin älyttömän suuri, että se vaikeutti liikkumista. Siis ihan päivittäistä kaupassakäyntiä ja muuta arkiliikuntaa. Muistan, kuinka löntystin Tuukan perässä ja en todellakaan voinut enää loppuvaiheessa lähteä koirien ja Tuukan kanssa yhteislenkille, koska kaikki olisivat joutuneet odottamaan minua ja minä olisin vaivalloisesti löntystänyt (luultavasti pahantuulisena) perässä.

Jokainen liike oli tuskallisen vaikea ja vaivalloinen. Jos halusin kääntää sängyssä kylkeä, siihen meni noin kaksi minuuttia. Kaikki ketteryys oli tiessään ja rehellisesti sanottuna teki mieli vain maata sohvalla. Paitsi, että ei sekään onnistunut. Sillä minullahan puutui sormet loppuraskaudesta aina maatessa. Yöt eivät olleet kovin ihania.

Tämä kuulostaa jonkun korviin varmasti ihan kamalalta ja itsekkäältä valittamiselta, mutta oloni oli todella tukala. Toivoin koko ajan, että on se päivä kun vauvamme on tässä maailmassa, ulkona vatsasta. Ja kun minulle sanottiin, että ”nauti nyt vielä kun voit”, niin en todella nauttinut. Jos nyt mietin, että oliko ne viimeiset viikot jotenkin sellaista aikaa, että niistä olisin voinut näin jälkikäteen ajateltuna nauttia verrattuna tähän hetkeen, niin vastaus on ehdottomasti ei.

Kyllä mä nautin hurjasti enemmän nyt, kun tämä ihana pötkylä on tässä vatsan ulkopuolella. 😉

Muutenkaan en itse välitä hirveästi sellaisesta ajattelutavasta, että ”sitten kun”. Kyllä ne tuskat ja nautinnot tuntuu juuri siinä hetkessä eniten. En ainakaan itse osaa ajatella elämää niin, että sitten kun vauva syntyy, niin sitten vasta väsyttääkin ja kolottaa. Tai että sitten kun pääsen lomalle etelään, niin sitten vasta nautin ja siihen asti puurran hampaat irvessä töissä. Tai että sitten kun raskauskilot on poissa, niin olen onnellinen, siihen asti inhoan peilikuvaani. Tähän samaan kategoriaan pistän itse sen, että oikeastaan ikinä en ole haikaillut menneeseen. Se on mennyttä ja nyt on nyt. Toki joskus voi muistella, että olipa silloin kiva kesäloma tai ihana joulu. Tai voi ikävöidä jotain henkilöä menneestä ajasta tai jo poismennyttä. Tai voi katsella valokuvia, että olipas minulla tuolloin kroppa hyvässä kunnossa tai kivan väriset hiukset. Mutta jos niitä asioita haluaa tässäkin hetkessä, pitää tehdä jotain. En osaa sanoa miksi, mutta olen oppinut iän ja varmasti monien kivojen ja ei niin kivojen kokemusten vuoksi elämään vahvasti vain tätä hetkeä. Enkä tarkoita tällä nyt mitään jeesustelua hetkessä elämisen taidosta, vaan tarkoitan tällä hetkellä tätä päivää, tätä viikkoa, tätä kuukautta. En osaa ikävöidä raskausmahaani, se oli silloin ja nyt on nyt. Toisaalta en myöskään kyllä kaipaa yhtään sitä oloa, kun tuntui maailman kömpelöimmältä ja vaivalloiselta päästä edes kotitalon rappuset ylös. En osaa myöskään ajatella, että voi kunpa olisin vielä 17-vuotias, vailla huolia, murheita ja vastuuta. Ja että naama olisi rypytön ja tissit sojottaisivat kohti taivasta.

Mielestäni jokainen kokemus ja ajanjakso opettaa ja kasvattaa. Mutta en kaipaa niihin takaisin. Se, että itse koin kömpelyyttä, sormien puutumista, pahoinvointia jne raskausaikana opetti minulle pidempää pinnaa ja sitä, että mihin kroppa voi muokkaantua lyhyessäkin ajassa. Minua huvittaa, kun kyselen jatkuvasti Back on track -valmennuskurssilla, että kuinka pian voi näkyä tuloksia erkauman palautumisessa ja koska sitä pääsee treenaamaan. Että hinkuisin kamalasti eteenpäin. Mutta ei se ole sitä, olen vain innoissani siitä, että saan erkauman hoidettua kuntoon ja tietysti olen vähän sellainen kaikkitännehetinyt -tyyppi, niin se kiinnostaa kuinka pian tällainen asia voi korjaantua. Mutta en kuitenkaan ajattele, että sitten kun keskivartaloni on kunnossa, niin elämäni on parempaa.

***

Kyllä minä nautin kaikkein eniten juuri tästä hetkestä, tästä päivästä (vaikka juuri nyt väsyttää niin paljon, että tekisi mieli vain kaivautua sängynpohjalle koko päiväksi), huomisesta ja ensi viikosta. Tulevaisuutta voi suunnitella ja kannattaakin. Tavoitteita voi asettaa ja sekin motivoi. Mutta silti tämä hetki on se, mitä me eletään. Ei ensi kesä, ei viime kesä, ei vatsa ennen raskautta, raskauden aikana tai viikko sen jälkeen – vaan nyt.

Ihanaa viikonloppua kaikille! <3

* sis.mainoslinkkejä

Toivepostaus!

Minulta pyydettiin postausta Emman vaatteista. 🙂 Mistä merkeistä tykkään eniten?

Ellos Kids

Elloksen oma Ellos Kids -lasten mallisto on mielestäni tosi kiva! Sieltä löytyy ekologista puuvillaa ja tosi kivoja kuoseja vaatteista. Olen tilannut sieltä ihan tosi paljon vaatteita Emmalle, jo pikkuvauvasta alkaen. Nyt uusimpana tilasin tämän yllä olevan  Ellos Kidsin hupullisen haalarin. Ja Ellos Kidsin resorittomia sukkia. Muuten hyvä vinkki pikkuiselle on sukat ilman resoria! 🙂 Meillä ainakin normisukat helposti puristaa pikkuisen pohkeita. Kun muutenkin on heikompi verenkierto varpaissa ja sormissa näillä pienokaisilla, niin ei sitten ehdoin tahdoin halua pistää jalkaan vielä sukkia, jotka puristaa.

Ellos Kids

Name It:n vauvojen vaatteet on kanssa aivan super suloisia. Niitä meillä on ollut myös moneen lähtöön, myös talvihaalari oli ihan pikkuvauvana Name It:ltä. Mielestäni Name It:ltä löytyy myös ihania kuoseja ja malleja. Vaatteissa on jotain sellaista humoristista meininkiä. Ne on selkeästi vauvoille, sellaisia super söpöjä, mutta sitten vaikkapa paidan malli voi olla samanlainen mitä löytyy myös aikuisille. 🙂

Name It

Name It

Polarn O. Pyret on myös ihana merkki. Ihania kirkkaita värejä ja laatu tuntuu olevan erittäin hyvä. Ne eivät ole mielestäni mitään överihintaisia (kuten jotkut lastenvaatemerkit on) ja siksi niitä muutamia meiltäkin löytyy. 😉 Ihan koko garderoobia ei PoP:n vaatteista voi kuitenkaan hankkia, se ei sovi ainakaan meidän kukkarolle. 😀 Ja varsinkin, kun tietää ettei nämä pikkuvauva-ajan vaatteet ole käytössä kuin kuukauden tai korkeintaan pari ja sitten jo ovat liian pieniä.

Polarn O. Pyret

Sitten ihan H&M:n lasten osastolta tulee tehytä jonkin verran hankintoja. Siellä on mielestäni ihan hyvä hinta-laatusuhde. Esim. bodyt maksaa usein 12-15€ tai yökkärit 12-20€ jne.. 🙂 Siellä on tosi ihania kuoseja ja malleja myös.

H&M

H&M

Stockmannin lastenosastolta löytyy ihanuuksia paljonkin. Niitä kalliitakin merkkejä. Sieltä olen ostanut PoP:n vaatteita ja muutamia ihania alelöytöjä.. 😉 Myös Benettonilla on aika ihania vauvojen vaatteita, niitäkin olen löytänyt Stockmannilta.

Nämä alla olevassa kuvassa olevat Molon housut on varmaan yhden lemppareistani! Ne olen ostanut juurikin Stockmannilta alelöytönä. 🙂

Molo

Zunblock uima-asun tilasin Ellokselta viime viikolla, koska meillä on tarkoitus alkaa vauvauinti tällä viikolla. Ollaan myös lähdössä huhtikuun lopussa Kreetalle lomamatkalle, niin sitäkin varten on sitten jo puku valmiina. Ostin ystäväni vinkistä vähän liian ison uikkarin, jotta se sopii sitten vielä loppukeväästä ja ehkä jopa kesällä.

***

Toivottavasti tästä postauksesta sai vähän vinkkejä erilaisista vauvojen vaatemerkeistä. Nämä nyt on niitä merkkejä, jotka on meidän perheessä muodostuneet suosikeiksi. <3

Iloista ystävänpäivää kaikille! <3