Hae
Monna Pursiainen

Ihmiskokeita ja tervettä itserakkautta!

Minä janoan haasteita, eli ihmiskokeita niin kuin Bobby Jean asian ilmaisi! 🙂 Joten, ehdottakaa mulle jotain!! Mä haluan haastaa itseni ja kehoni ja mieleni! Jos en keksi muuta, niin olen taas 2 viikkoa sokerittomalla. Viimeksi siihen kuului valkoisen sokerin pois jättäminen ja kaikki lisätty sokeri pois. Voisin nyt lisätä siihen vähän ytyä jotain reittiä..
Kuvissa minä nyt ja tavoitekroppani
Juttelin viikonloppuna Annan kanssa sähköpostitse bloggailusta. On mahtavaa, että tämän blogimaailman kautta voi löytää uusia ystäviä ja ihan erilaisia näkökantoja moniin asioihin. Myös se on mahtavaa, että voi hakea ns. ”vertaistukea” muilta bloggaajilta. Annan kanssa meilailtiin pitkät pätkät molempia askaruttavista aiheista ja se teki hyvää. Kiitos vielä Anna tätäkin kautta.
Suomi on valitettavasti kateellisten ihmisten maa. Kauneus, menestys, raha ja rakkaus tuottavat kateellisuutta isolla kädellä. Kauneus on katsojan silmissä ja kaikki voivat olla kauniita, mutta liian harvoin näin ajatellaan. Tuoko sitten raha onnea? Oikeasti? Miksi siitä ollaan aina niin kateellisia? Eikö terveys ja läheiset ihmiset olisi paljon arvostettavampi asia kuin raha? Toki rahaa tarvitaan elämiseen, mutta pitääkö sitä haluta liikaa? Olisiko rakkautta helpommin saatavissa jos ei olisi katkeroitunut?

80% Suomessa tehdyistä veronkierron ilmiannoista tehdään lähipiirin sisältä. KATEUS. 
Tuntematon ihminen ei yleensä loukkaa toista tieten tahtoen, mutta joku hyvinkin lähellä oleva saattaa sen tehdä. KATEUS.
Menestyneellä ihmisellä saattaa kaikota ihmisiä ympäriltä. KATEUS.
Eräs tuttavani sanoi kerran minulle ”Ei teidän juttu tule kuitenkaan paria kuukautta pidemmälle kestämään.” KATKEROITUNUT KATEUS? 
Ja niin vaan tuosta hetkestä on yli 5 vuotta ja hyvin kestää ja kestää ikuisuuteen asti!

Blogimaailmassa sitä laittaa itsensä täysillä peliin. Ainakin minä laitan. Ja niin kuin tässä nyt on tullut huomattua, kaikenlaista kommenttia tulee ovista ja ikkunoista. Suurin osa on rakentavaa ja kaunista. Thank God! 😉 Onneksi mulla myös on terve itseluottamus ja tiedän omat vahvuuteni ja yksi niistä on tämä ammatti ja ihmistuntemus. 
Muistakaa hyvät ihmiset olla ylpeitä itsestänne ja pitää leuka edes puoli senttiä korkeammalla kuin yleensä. Hiiteen se suomalainen asenne, että ”leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä”! Mä siis ihan inhoon tuota lausetta!! 😀
Aurinkoista ja kaunista alkanutta viikkoa kaikille!! 
Ja nyt, laittakaa mulle haaste-ehdotuksia!! 
Ne voi  liittyä myös urheiluun: esim. ”Tee 50 (miesten) punnerrusta jouluun mennessä”! 😉

29 kommenttia

  1. Veera kirjoitti:

    Mahtava kirjoitus Monna! Olen jo hetken aikaa seuraillut blogiasi ja ihaillut asennettasi ja energiaasi, mutten vielä saanut aikaiseksi kommentoitua. Mä niin inhoan tuota perisuomalaista asennetta ”kel onni on se onnen kätkeköön” ja sitä katkeroitumista ja syvää hiljaisuutta, joka tuon onnen ja terveen ylpeyden paljastamisesta monesti seuraa. YÖK. Aivan mahtavan ihanaa, että sinä ja mm. juuri Anna ”taistelette” tätä vastaan ja kaikista sunkin saamista mahtavista kommenteista päätellen itsestään ja onnestaan voi ja kannattaakin olla ylpeä näin julkisestikin! Go Monna go! :)Valitettavasti pää lyö nyt tyhjää haaste-ehdotusten osalta, toivottavasti saat paljon hyviä ehdotuksia. 🙂

  2. Janna kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus! Suomi on kyllä täynnä kateellisia ihmisiä, jotka käyttäytyy tosi ikävästi niitä kohtaan joilla menee vähän paremmin. Tässä sulle haaste, yksi PUHDAS yhden käden punnerrus molemmille puolille! 😉 http://www.beastskills.com/one-arm-pushup/Aurinkoista viikkoa sulle kans!

  3. Bobby Jean kirjoitti:

    Saksaan muuton jälkeen olen sen todella todennut, että Suomessa ollaan hirvittävän kateellisia ja tuomitsevia ja se myös näytetään ihan avoimesti. En usko että olisin tämä ihminen kuin olen nyt jos ei oltaisi sieltä pois muutettu! Täällä otetaan ihminen ihmisenä, hänen valintojaan ja elämäntapaansa ei kyseenalaisteta, eikä satavarmasti ulkonäköä! Tuntuu, että Suomessa oikein etsimällä etsitään aina niitä poikkeavia piirteitä, oli ne sitten ulkoisia tai sisäisiä, joihin voi tarttua ja joita sitten repiä kappaleiksi. Kateellisten maa. Niin, ja meillekin sanottiin paljon alkuun, että meistä ei tule mitään ja sydämiä särkyy. Ja oho, me päädyttiin naimisiin. Jo hiljenivät. :DMä jään miettimään, että mitä ihmiskokeita mä sulle keksin ehdottaa! 😉

    • Monna kirjoitti:

      Hitsi mitä porukkaa oikeesti! Mieti, miks jonkun pitää tulla kertomaan yhtään kellekään kenen suhde kestää ja kenen ei.. Huh huh! Uskon 100%, että siellä Saksassa ollaan pikkuisen vähemmän kateellisia kuin täällä Suomen maassa.. 😀

  4. Maiju kirjoitti:

    Se on kyllä tosi kurjaa kun ihmisen jotenkin pitäis piilottaa iloisuutensa ja onnellisuutensa. Ihan kun täällä ei olis jo tarpeeks surkeeta muutenkin 😉 se on jotenkin jännä myös että mitä pimeämmäksi käy ajanjankso niin sitä synkemmiksi käy ihmiset ja pukeutuu enemmän mustaan jne jne. Vois aloittaa kampanjan tätä vastaan 🙂

  5. Anna kirjoitti:

    Oli kyllä kaiken kaikkiaan voimaannuttava sähköpostinvaihto! <3 Kuten jo omassa kommenttiboksissanikin sanoin, niin koen jotain sielunsiskoutta siuta kohtaan 🙂 Eikä tää ole mitään nuoleskelua, kuten tiedätkin!Ja tosi hyvän tekstin oot saanut aiheesta kirjoitettua, allekirjoitan joka sanan 🙂

  6. hapatusta kirjoitti:

    Muuten allekirjoitan, mutta minusta veronkierrosta/veropetoksesta on suorastaan velvollisuus ilmoittaa, tehtiin se sitten kateudesta tai muusta syystä. Lähipiirin osuuden sinänsä ymmärrän, harvemmalla ulkopuolisella on pääsy, tieto tai edes epäilys ko. toiminnasta. Omassa lähipiirissä on ollut myös se valitettava tapaus, että kun läheinen menestyi taloudellisesti, vanhat ”köyhät” kaverit saivat jäädä. Oli aika karua todeta ystävyyden arvottomuus. Aina se kavereiden kaikkoaminen ei ole kiinni menestyjän kavereista vaan menestyjästä itsestään. Kateudestakin on erotettava kaksi eri puolta: voimaannuttava ja katkeroittava kateus. Ensimmäinen saa tahtomaan itselleen samaa yrittämättä kuitenkaan murskata toista ja jossa aidosti iloitaan toisen menestymisestä, jälkimmäisen tarkoitus ei ole edes tavoitella samaa vaan yrittää estää toistakaan saamasta ja joka saa ilkkumaan, kun vastoinkäymisiä tulee.Kateudesta tai katkeruudesta en tiedä, mutta minulle sanottiin 9 vuotta sitten, että minun on vain parempi olla kiintymättä liikaa nykyiseen puolisooni, sillä olen hänelle vain hetken huvia, koska minut tullaan jättämään heti, kun tilalleni löytyy ”kauniimpi” kumppani. Tässä yhteydessä kauniimpi oli synonyymi hoikemmalle (koska eihän ”normaali”painon ylittävää voida aidosti rakastaa). En tiedä vieläkään, että pyrittiinkö tässä ensisijaisesti loukkaamaan minua vai puolisoani 🙂 Haasteisiin ja mainittuun punnerrukseen liittyen, tämä on kokeilemisen arvoinen: http://hundredpushups.com/ Kokemus tosin osoittaa, että ei kannata tehdä heti alkuun 100 toistoa kylmiltään vaikka toteaisikin jossakin vaiheessa testiä kykenevänsä, sillä huonossa tapauksessa on punnerrusten jälkeen kaksi viikkoa niin hellä, että jättää koko harjoitusohjelman tekemättä 😀

    • Monna kirjoitti:

      Joo, en mäkään tosiaan mitään veronkiertoa/veropetosta hyväksy tai kannata, mutta tää oli mun mielestä vaan hyvä esimerkki, kun tosta just vähän aikaa sitten luin. :)Kääk! 100 punnerrusta, pitäiskös niiden olla miesten punnerruksia? Taidanpa katsoa tuon linkin. Kiitos haasteesta! 🙂

  7. Emilia kirjoitti:

    Minullekin tuli heti mieleen tuo sadan punnerruksen haaste, itse yritin sitä alkuvuodesta, mutta kaiken muun treenin keskellä se unohtui.Kateudesta ja katkeruudesta myös muutama sana. Itse olen mielestäni päässyt siihen pisteeseen että osaan iloita muiden saavutuksista ja toki myös omistani. Luonnollisesti pieniä kateuden pistoksia aina välillä tuntee, mutta kokemuksesta tiedän että vaikka jonkun toisen elämä saattaisi vaikuttaa täydelliseltä, niin jokaisella meillä on omat ”ongelmamme”. Katkeroitunut kateus lähinnä turhauttaa minua, tekisi mieli mennä ravistamaan ihmistä ja sanomaan että etkö ymmärrä että tuosta ei ole sinulle mitään hyötyä, toimi, älä valita.. 😀

  8. Lotta kirjoitti:

    Moikkelis, mulla ois sulle haaste joka on periaatteessa suhteellisen helppo, mutta sisua ja asennetta vaativaa. Vuoden loppuun mennessä (esim. 7km) juoksulenkki tasaisella vauhdilla. – Siulla on mies joka osaa opettaa ja valaa uskoa sinuun ja lähteä vaikka kaveriksi juoksemaan. – Ja näin syksystä talveen siirryttäessä helposti jää ulkona liikkuminen liian vähälle.Elikkä päätä joku matka jonka kärsit köpötellä tän vuoden loppuun mennessä, oli liukasta/pakkasta tai satais vaikka paskaa niin silti pihalle köpöttelemään. (Pikkusiskoni joka käy juoksemassa sanoo köpöttelyksi, koska sitähän se pitkän matkan juoksu on 😀 )Itse haluaisin yli kaiken juosta taas :/ Mut tänään meni kaupassa käydessä jo jalka taas niin kipiäks etten voi..

  9. Anonymous kirjoitti:

    Hassua,että sulla on just sama tavote kroppa ku mulla:DEllu

  10. Anonymous kirjoitti:

    Järjestäppä kuukauden sokerittomuus-haaste. Täällä ois yks osallistuja. (tosin itse ajattelin olla radikaali ja kokeilla jouluun asti).hyvä blogi sulla, oon jo pitemmän aikaa lukenu mut nyt vasta kommentoin. Kiitos!annina

  11. Piia kirjoitti:

    Olisiko uuden lajin kokeilu mitään? 🙂

  12. Anni kirjoitti:

    Mua on vähän kiinnostanut kahvakuulahaaste, jossa kymmennessä päivässä tehdään 10 000 etuheilautusta. Ottaisin haltuun, jos olis enemmän kokemusta kuulailusta, mutta vielä jätän väliin.Noi housut on niin rumat, että ne on jo tosi hienot.:D

  13. Katey kirjoitti:

    Ihana merkintä! Ja näin ajattelin ehdottaa tällaista sivustoa, jonka löysin itse. Suoritan itse juuri tuota 200 vatsarutistuksen juttua, mutta samalta sivustolta löytyy linkin 100 punnerrukseen, 150 dippiin, 200 kyykkyyn ja 25 leuanvetoon. Tsekkaa ihmees! : )

  14. Marinen kirjoitti:

    Ihana blogi sulla, ja vasta nyt eksyin lukemaan!! =) Ja täytyy kertoa, että tunti sitten olin vielä tosi surullinen ja pettynyt, kun on tosi ikäviä asioita sattunut ja oon jälleen kerran päässyt kokemaan ton ihmisten katkeruuden ja kateuden josta niin hyvin kirjotit. Luin kuitenkin sun tekstin ja siis ei olis voinu tulla parempaan hetkeen tämän lukeminen!! Kiitos siis fiksuista jutuista ja siitä, että nyt mulla on parempi mieli ja usko itseen nousi taas hetkessä. Ei pidä välittää kateudesta, vaan pitää jättää ne ihmiset omaan arvoonsa… :)Siun juttuja tuun seuraamaan kyllä usemamminkin 😉

    • Monna kirjoitti:

      Voi vitsi mikä kommentti!! <3 Ihan mahtavaa jos näillä höpötyksilläni saan noin hyvän fiiliksen! Ja oikeesti näin se on, kateelliset ihmiset hiiteen omasta elämästä, pilaamasta sitä omaa hyvää fiilistä! 🙂

Vastaa