Kateus
47
Off topic… Mun on taas avattava sanainen arkkuni tämän kateus-asian suhteen. Mä oon lähiaikoina miettinyt, että miksi suomalaiset ovat niin kateellisia? Kasvatetaanko täällä suoraan jo lapsena kadehtimaan toisia? Vai tuleeko se jossain geeneissä ja äidinmaidon mukana?
Olen jutellut ystävieni kanssa, jotka asuvat ulkomailla tai ovat opiskelleet pidempään ulkomailla ja palanneet Suomeen, tästä asiasta. Tuntuu siltä, ettei muissa maissa kateutta tunneta lainkaan siinä määrin kuin täällä kotimaassamme.
Mistä kateus sitten johtuu? Huono itseluottamus, se taitaa olla se ensimmäinen syy. Kilpailuvietti, kukaan ei saa olla parempi kuin minä. Tai sitten ihan vaan paha ja ilkeä luonne, joka virtaa suonissa niin kovaa ettei sen huminalta pää toimi kunnolla.
Ihmisten on helppo tuntea sympatiaa (ja myös sääliä) niitä kohtaan, jotka eivät ehkä ole ihan balanssissa jonkin asian kanssa. On se sitten paino, parisuhde, työ tai joku muu asia. Harvoin heille ilkeillään, ajatellaan että ”mulla on sentään asiat paremmin”.
Jos taasen joku yrittää tehdä parhaansa ja siinä onnistuukin, saa hän monesti kateutta ja ärtymystä kohdalleen.
Asiakkaani (monet) ovat kertoneet, kuinka PT-suhteen aloittaessa jotkin ystävät (tai tuttavat) ovat ottaneet asenteen ”mitä säkin luulet tolla parantavas” tai ”ai sä et syö muka pullaa enää..” jne. Tällaisten kommenttien taustallahan on selkeästi ärtymys omaan pullan syöntiin tai muuhun saamattomuuteen, kateus iskee, että tuokin jaksaa tehdä jotain itselleen, miksi minä en. Ja se purkaantuu ulos ilkeilynä.
Yritys-maailmaan lähtiessä monet (myös minäkin) kuulee tuttavilta kommentteja ”no ei Suomessa mitkään yksityisyrittäjät pärjää”, ”parin vuoden päästä viimeistään oot taas jonkun alaisena”. Miksi se ärsyttää ihmisiä, että haluaa yrittää tehdä elämässään jotain mistä voi olla ylpeä ja iloinen? Taas yksi suomalaisten peruspiirre: tehdään nää hommat nyt vaan tällee miten on totuttu ja sitten voidaan taas vetää kaljaa perjantaina. Kateus herää niitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät ehkä tyydykkään pelkästään siihen.
Täällä blogimaailmassa jostain syystä minä olen saanut vähän enemmän negatiivisia kommentteja lukijoiltani (anonyymeiltä) kuin muutama ystäväni, jotka pitää blogia. Puhuttiin tästä pikaisesti eilen Erican synttäreillä kolmen muun bloggarin kanssa. Olen miettinyt, että mikä tähän on syynä. En koe olevani sellainen ihminen, jolle pitäisi olla kateellinen. Elämässäni on asiat hyvin, mutta kyllä monella muulla on esim. talous paremmassa jamassa, oma isä ja isovanhemmat elossa jne jne.
Opetelkaa ihmiset olemaan iloisia toisten puolesta, yleensä toisten saavutukset EIVÄT ole teiltä itseltä pois. Jos joku tienaa työssään enemmän kuin sinä, ei se raha ole sinun pussista pois. Jos joku näyttää kauniimmalta jossain mekossa kuin sinä, osta sinä itsellesi toisenlainen mekko. Jos ystäväsi päättää alkaa pudottamaan painoa tai ottaa tavoitteekseen fitness-kisat, kannusta häntä, älä ilku. Tai lähde ystäväsi tueksi mukaan salille.
Minä haluaisin opetella olemaan kovempi. Työminäni on itsevarma. Mutta arkiminäni ei ole ihan niin itsevarma. Joku anonyymi-lukijani joskus kysyikin, että eikö minulla ole itsevarmuus kohdillaan kun loukkkaanun ilkeistä kommenteista. Vastasinkin silloin, että kyllä itsevarmuutta löytyy, mutta kimpaannun asioista suurestikin, jos koen niiden olevan täysin turhanpäiväisiä ilkeilyjä.
Itsevarmuuteeni en kaipaa välttämättä suurtakaan muutosta, mutta kovuutta tarvitsisin vielä lisää. Vai tarvitsenko? Onko väärin olla tunteellinen ja välillä herkkäkin? Pitääkö tässä kateellisten maassa pyrkiä olemaan vain itsevarma, kova ja vihainen kaikille ja kaikelle?
47 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Tätä kateus-aihetta ei kyllä voi koskaan pohtia liikaa. Tosin vastausta kateuden alkuperään ei varmaan koskaan voi edes löytää.. Sen takia oonkin ajatellut, että ”yritän itse olla se muutos, jonka haluan maailmassa nähdä” (vai miten se Gandhi sanoikaan), ja olla turhaan kadehtimatta ihmisiä. Tai jos kadehdin, niin yleensä vain positiivisella tavalla, koska tiedän, että monien ”kadehtimisen arvoisten” asioiden takana on kovaa työtä – kuten vaikkapa elämäntapamuutos tms. (Sori tautologia, mutta kateudelle oli vaikea keksiä mitään synonyymia! :D)Mie huomasin eilen ton Peten kommentin, ja oli kyllä lähellä etten avannut sanaista arkkuani… Sitten ajattelin, että siinähän se Pete olisi saanut ilmiselvästi kaipamaansa huomiota (ja taas hyvä esimerkki siitä, miten sitä huomiota osataankin kerjätä aina tollaisessa negatiivisessa sävyssä!!).Oot Monna upee <3
Näin on. Tästä vois ruveta pitämään jotain seminaareja! ;)Vastausta siihen tuskin koskaan kuitenkaan tosiaan löytyy.Mutta tuo on ihan ehdottomasti munkin motto, että yritän itse olla se muutos, jonka haluan maailmassa nähdä. Itse oot upee Anna! <3
Kerro, Monna-rakas, nyt kun olet postauksen verran halveerannut meitä huonon itsetunnon omaavia ja kroonisesta epäonnistumisentunteesta (ja sitä kautta kateudesta kärsiviä – ja itseään siksi todella syvästi häpeäviä) arvostellut, kuinka, KUINKA se itsetunto hyväksi muutetaan? Kun siihen ei tunnu toimivan mikään. Ei vuosien terapia eikä hyvät ystävät, perhe eikä onnistumiset (joita itse ei miellä onnistumisiksi vaan ainoastaan epäonnistumisiksi….). Kerro, kuinka se tehdään, jotta emme ole enää häiriöksi paremmille ihmisille? Sanot että opetelkaa *sitä ja tätä*. Kerro minulle miten sen teen?
Tarkoitukseni ei ollut MILLÄÄN tapaa halveerata huonon itsetunnon omaavia ihmisiä. Ei missään tapauksessa!! <3 Itsetunnon kohottamiseen ja kasvattamiseen en osaa varmastikaan antaa parempia neuvoja kuin ystäväsi, perheesi ja amaattiterapeutti. Itse olen kasvattanut itsetuntoni sentti sentiltä hyväksymällä itseni ja tapani elää. Enkä siis edelleenkään ole 100% tyytyväinen. Eikä huonon itsetunnon omaavat ole HÄIRIÖKSI yhtään kenellekään, mutta sitä en ymmärrä miten muiden haukkuminen tai ilkeily voi yhtään helpottaa jo muutenkin huonoa oloa. Enkä tällä tarkoita sinua enkä itseäni. Tämä oli vain yleistys.
http://www.utaj.fi/koulu/psykologia/taot/yleista.html
Entäs jos tuo peten kommentti ei ole vittuilua vaan pelkkä toteamus, hän vaan erehtyi sanomaan mielipiteensä kyseisestä kuvasta? En tarkoita, että olet ruma päinvastoin ja kuvassa on makeet farkut, mutta kieltämättä sä näytät kahden ”pikkumustan” vieressä enemmän arkiselta. Ehkä hän vaan sattui sanomaan mielipiteensä ääneen. En tiedä sitten et oliko se tarkoitettu jotenkin piikiksi? Mut kyllä mullakin tuli ihan ekaksi mieleen, että poikkeet jotenkin joukosta, mutta sitten luin eerican tekstin niin olin et aha, et ookkaan menossa minnekkään….Tuohon kateuteen niin minusta se vaan on joidenkin perusluonteessa ja ne ei pääse siitä eroon…..:D naapurilla vaan ei voi mennä paremmin 😉
Hei Anonyymi. Kuulostaa siltä, että et jo lähtökohtaisesti halua ns. ”parantua” huonosta itsetunnosta. Tekstistäsi oikein huokuu se, että saat ruokittua huomionhakuisuutesi huonon itsetunnon avulla. Jos vuosien terapia ei ole auttanut, kannattaa vaihtaa terapeuttia, koska hän selkeästi rahastaa sinua, eikä auta. Perheen tuki ei välttämättä ole se oikea, koska monessa tapauksessa huono itsetunto lähtee lapsuudesta ja on omien vanhempien aiheuttamaa. He eivät todennäköisesti osaa korjata sitä, minkä ovat rikkoneet. Ystävät osaavat sanoa sinulle, että ”oi kun olet kaunis, oi kun olet hyvä siinä ja tässä ja tuossa”, mutta koska tiedät, että se on vaan jatkuvaa sinun kannustamista, ei välttämättä erota, mikä on sitä oikeaa ja mikä teennäistä, ei se tunnu miltään.Oletko koskaan oikeasti miettinyt, että miksi et voi hyväksyä itseäsi sellaisena, kuin olet? Mistä kaikki on saanut alkunsa, koska et ole voinut syntyä ihmisenä, jolla on huono itsetunto. Onko se vaan keino saada huomiota ja sääliä, oletko edes valmis nousemaan sieltä montusta? Sitten kun olet, kohtaa rohkeasti se, mistä kaikki on lähtöisin. Nim. Koska välillä on ihanaa olla anonyymi
Tuskinpa Monna kirjoitti tätä postausta vain koska otti nokkiinsa Peten kommentista Erican blogissa? Siinähän ei kateutta musta näkynyt ollenkaan. Oli vain mielipide ja ihan paikallaan.
Ensimmäiselle anonyymille: En oo mikään ammattilainen, joten en osaa antaa välttämättä mitään kovin ammattimaisia neuvoja, mut aina voi yrittää 😉 Yks keino, minkä ite väitän aika toimivaksi, on se et ”olet mitä ajattelet”. Vähän samalla tavalla kun ruokavaliojutuissa hoetaan, että ”olet mitä syöt”. Ota vaikka tavoitteeksi joka päivä löytää susta niitä positiivisia puolia. Ja sano ne ääneen! Sano, että olen kaunis, olen ihana, olen hyvä asiassa x jne jne. Se voi tuntua hölmöltä, mutta pikkuhiljaa ne jutut alkaa mennä alitajuntaan. Jos oot koko tähänastisen elämän hokenut sitä, että oot huono jossain, niin siihen oot alkanu uskookin. Ja vaikka olisit aluksi ihan täysin päinvastaista mieltä jostain asiasta, jota alat hokemaan esim. ”olen ihana”, niin kun sitä hokee tarpeeksi kauan, niin siihen alkaa uskomaan. Mieli on voimakas työkalu ;)Varmasti kaverien, perheen ja ammattiauttajan tuella on merkitystä, mut ite uskon, et ne voi auttaa sua vain tiettyyn pisteeseen asti. Vaikka sun kaverit hokis sulle joka päivä, että olet ihana, niin ei se uppoa samalla tavalla kuin jos hokisit sitä itse.Tosi kätevää jonain keittiöpsykologina huudella asioita intternetsissä, kun en tiedä taustoja 😀 Mut mun mielestä nyt vaan olis kivaa, jos kaikilla olis kivaa 🙂
Se Peten kommentti oli varmastikin vain pelkkä toteamus niin kuin yksi anonyymeista ajattelikin.Marianne, olet ihan oikeassa! Tämä postaus ei siis todellakaan saanut aihettaan tästä yhdestä valokuvakommentista Erican blogissa. 🙂 Nimim. Koska välillä on ihanaa olla anonyymi, hieno kommentti! <3Ja samoin Minessan! <3 Keittiöpsykologiahan on meidän alaa! 😉 Hienosti kirjoitettu! <3
Todella pohtivaa tekstiä! Yhdyn tohon, että kateus on Suomessa kovempaa kuin ulkomailla, useamman vuoden ulkomailla asuneena. Kateutta on nykyään hirveän paljon ja tuntuu, että se vaan pahenee. Ja useimmiten se esiintyy ilkeilynä, kuten totesitkin :/ Olen pyrkinyt muuttamaan itseäni asian suhteen ja ajattelemaan positiivisemmin, kun ei se ole miulta pois 🙂 miksi itkeä itsekseen kun toinen tekee jonkun asian paemmin kun voi senkin ajan keskittyä parantamaan ja tekemään töitä oman juttunsa eteen?! :)Anteeks jos oli vähän sekavaa tekstiä 😀
Ei ollut yhtään sekavaa! 🙂 Ja nimenomaan, se ei ole keltään pois! Toki itsekin joskus olen tuntenut kateutta, mutta yrittänyt päästä niistä tunteista pois! 🙂 Ja tämä lauseesi: ”miksi itkeä itsekseen kun toinen tekee jonkun asian paemmin kun voi senkin ajan keskittyä parantamaan ja tekemään töitä oman juttunsa eteen” oli täyttä totta!
Hieno teksti ja täyttä asiaa! Mutta sitä en ymmärrä miksi tosi monet bloggaajat, jos kirjoittaa jotain kriittistä tms. ajattelevat sen olevan kateutta? Sitäkin varmasti on ja todella paljon mutta ei se aina ole taustalla. Ja sitten tuo Peten teksti: sen voi ottaa negatiivisena kommenttina tai se voi olla vaan ihan rehellistä ihmettelyä, miksei sinulla ollut yhtä edustava asu kuin muilla kun kyseessä oli juhlat. Siihen tuli asiallinen vastaus ja ei siinä sen kummempaa. Eihän tuommoisesta tarvitsisi loukkaantua. Itsekin ehdin ajatella tätä asiaa ja sitten arvelin että et ehkä ollut samalla tarkoituksella juhlimassa kuin muut. Mutta en todellakaan millään pahalla enkä kateuttani sitä ajatellut. Tsemppiä sinulle ja älä pahastu tuollaisesta, olethan upea nainen!
Ehkä sitä vaan on jotenkin herkillä anonyymien ”viha-sävytteisten” kommenttien vuoksi ja moni bloggari ajattelee, että taas joku laittaa näitä kateellisia ja vihaisia kommentteja.. ;DMä en siitä Peten tekstistä loukkaantunut. Sehän kehui meitä kaikkia kauniiksi, ihmetteli vain mun vaatevalintaa.. ;)Kiitos kommentista! 🙂
Yleensäkin ihmisten paha olo lisääntyy. Nyt kun oikein aloin pohtia tätä asiaa niin ei hirvittävästi jaksa enää ottaa pulttia muista kun omassakin asenteessa riittää niin paljon tekemistä 😀 mutta toki tässä omankin projektin myötä on tullut kaikenlaista eteen mutta jokaisella on ne omat syynsä käytökselleen. Ja vähän tietysti omalla julki tekemisellään altistaa itseään ikävämmällekin kommentoinnille. Tsemppiä!
Niin lisääntyy. 🙁 Ja tottakai sitä itsellekin tosiaan välillä niitä kateuden tunteita tulee, mutta enemmän ne on nykyään itseni kohdalla sellaista ns. ”positiivista” kateutta. Että ihanaa kun tolla menee noin hyvin tossa asiassa, että ehkä mäkin voisin tehdä ton asian noin.
Ai niin, mietin ite että onpas Monnalla hienot farkut. T. Farkkutyttö ;D
;D
Samaa olen miettinyt useasti itsekin. Tämän elämäntaparemontin myötä kohtaan tuota kateutta lähinnä työkavereilta, joille tuntuu olevan välillä todella hankalaa hyväksyä toimintaani ja muutoksia. Ja äidiltäni. Hänen on kaikkein vaikein tätä hyväksyä ja on hankalaa, kun asiasta ei voi kauheasti keskustella, kun alkaa tulla kommenttia, miten laihat on rumia jne. Ja hänen taustallaan on ihan se, että hänellä on huono itsetunto ja on aina ollutkin. Jo pienenä sai kuunnella, kun hän purkaa minulle omia ”vikojaan”. Itse olen käynyt tosi alhaalla oman itsetuntoni kanssa ja ollut kateellinen muille ja ihan vain siksi, etten ole löytänyt itsestäni sitä voimaa, millä rakentaa parempaa omaa minäkuvaa ja kun olen oppinut kotoa sen, että itseään ei tarvitse arvostaa. Tämä koko vuosi on ollut minulle varsinainen voimaantumisen vuosi ja tunnen itseni paremmin kuin koskaan ja minulla on hyvä olla itseni kanssa. Kateellisuus on vaihtunut hyvänlaiseen kadehtimiseen positiivisessa mielessä, ajatuksella ”tuota minäkin haluan ja sitä yritänkin” 🙂 Aion tehdä ikuisesti töitä sen eteen, etten katkeroituisi oman saamattomuuden takia ja näkisi pelkkää pahaa ihmisissä, jotka onnistuvat siinä, mitä haluavat!Älä luovu omasta herkkyydestäsi, äläkä koveta itseäsi <3 Se, että joku purkaa pahaa oloaan sinuun ei tarkoita sitä, että sinun pitäisi se ottaa vastaan. Se toinen osapuoli on se, jonka pitäisi tehdä jotain omalle toiminnalleen ja miettiä omaa käytöstään. Sinä et toimi väärin puolustaessasi itseäsi vaan se joka hyökkää päällesi. Oma paha olo ei oikeuta ikinä satuttamaan toista. Ei edes anonyyminä Internetissä.
Työkaverit ja ns. vähän kaukaisemmat kaverit monesti näitä kateuden tuntijoita elämäntaparemonttien ym myötä ovat. Harmi että äitisi ei hyväksy. Ootko koskaan kysynyt, että lähtisitkö mun kanssa kävelylenkille tms? Jos hän sitä kautta huomaisi miten hyvä olo voi tulla liikunnasta, ihan pienestäkin sellaisesta.Kiitos ihanasta kommentista!! 🙂 <3
Asutaan eri paikkakunnilla, mutta viimeksikin otin lenkkikamppeet mukaan kotona käydessäni ja voi sitä tekosyiden määrää ettei vaan tarvinnu lähteä.. Pitää toivoa, että hän saisi jostain vähän positiivista asennetta 🙂
Tosi hyvä kirjoitus 🙂 Pitää kyllä valitettavan usein paikkaansa, ettei suomalaiset osaa iloita toisen onnesta. Sun kuvat on aina niin aurinkoisia ja niistä huokuu hyvä olo! 🙂
Näinpä.. 🙁 Pitää vaan yrittää itse viedä positiivista asennetta eteenpäin, niin ehkä se askel askeleelta muuttuuisi muillakin (tai edes osalla) paremmiksi! :)Ja kiitos 🙂 Aurinkoinen ja hyvä olo mulla onkin! <3
Mä ainakin kadehdin sua ja monia muitakin. Oon tehnyt niin aina ja aina vain ja ainoastaan ”positiivisella” tavalla. En ymmärrä pahansuopaa kateutta, itsehän sen päätän mitä elämälläni teen. Mekin ollaan niin erilaisia, erilaisissa elämäntilanteissa, ei ihmiset vaan voi saada täysin kenenkään toisen elämää, sehän on ihan hullua. Muuttaisivat tyytymättömät elämänsä sellaiseksi että voivat olla tyytyväisiä. 🙂 Jatka samaan malliin Monna, oot upea!
Positiivinen kateushan on vaan hyvästä välillä! 🙂 Se usein motivoi tekemään itskein asioita toisin! 🙂 Kiitos <3
Kaikki negatiiviset kommentit ja ilkeilyt ei välttämättä oo kateutta, mut siitä huolimatta ne kertoo enemmän kommentoijasta kuin kommentoinnin kohteesta. En usko et kellään ihmisellä, joka on aidosti tyytyväinen omaan elämäänsä on mitään tarvetta sanoa toisille ilkeesti. Ne negatiiviset kommentit tulee omasta pahasta olosta. Siks en jaksa ite ottaa kovin vakavasti mitään supernegailijoita. Mun on surku niiden kommentoijien puolesta, koska heillä tuskin on kovin kivaa 🙁 Mutta vaikka olis kuinka ikävää omas elämäs, niin se ei silti todellakaan oikeuta jakamaan sitä negatiivista tunnetta eteenpäin! Kunpa ihmiset tajuis sen, että olemalla kiva muille, siitä saa itsellekin niin paljon iloa ja hyvää oloa 🙂 Jatkan toivomista! 😉
Juu näin on, ei negatiivisuus ole yhtä kuin kateus. Ja ihan oikeassa oot siinäkin, että ei elämäänsä tyytyväisen ihmisen tarvitse ilkeillä toisille!Ihana kommentti! Täyttä asiaa! 🙂
Tuosta erilaisen palautteen vastaanottamisesta tuli mieleeni, että oletko koskaan ajatellut esimerkiksi negatiivisen palautteen hyväksi muuttamista? Esimerkiksi, jos joku kirjoittaa jotain, vaikka että ”Onpas sulla iso varvas!” vastaisit hänelle, että ”Kiitos palautteestasi, se on minulle tärkeää! Tykkään varpaastani tosi paljon, kellään kaverillani ei ole niin isoa, eikä myöskään varmasti sinulla! ;)” Jos ikävälle ihmiselle on ikävä, ja näyttää, että se tuntuu, saa hän palkkansa. Jos käännät sen positiiviseksi, voi se ehkä auttaa sitä ikävääkin ihmistä. Jos nyt joku Pete (jostain rivien välistä luin jonkun mollanneen) sanoo, että miks sulla ei ollu mekkoa päällä tms. mitä nyt sanoikaan, kiittäisit häntäkin palautteesta ja kertoisit kuinka ihanan seksikäs olo sulla oli niissä farkuissa. Tai että sattui juuri olemaan hirveät kuukautiset, niin tunsin oloni ihanan varmaksi, kun oli tukevat farkut jalassa sukkisten sijaan. (mies ei välttämättä tajua tuollaista seikkaa, oli sitten ne kuukautiset tai ei)Bloggaaminen on tietynlaista julkkiksena olemista, saa ihania viestejä ja kuraa. Se miten sen kuran vastaanottaa, suodattaa ja ohittaa on taitolaji. Tunteita ei tarvitse kovettaa, mutta välillä voi miettiä, onko se kuran julkaisematta jättäminen ja/tai siihen voimakkaasti tunteella vastaaminen oikea ratkaisu. Ainakin se antaa sille kuranheittäjälle lisäenergiaa, koska hän on ainakin saanut haluamansa.Tsemppiä ja joulunodotusta! 🙂
Kiitos kommentistasi! 🙂 Tää oli ihan älyttömän hyvin sanottu!! Näin mä rupeen kyllä jatkossa toimimaan!! Oikeesti! Ja toi esimerkki varpaasta oli kyllä niin hyvä!! 😀 Mä nauroin ihan äänen kun luin tota! ;D
Suomalaiset on kasvatettu niin, että ”kellä onni on, se onnen kätkeköön” ja ”vaatimattomuus työn kaunistaa” -mentaliteetilla. Siitä kyllä pitäis päästä eroon. Onnistumisista ja onnesta pitäisi voida iloita, myös toisten. Oon ihan samaa mieltä, että on ihan turha tuhlata omaa energiaa toisten elämän kadehtimiseen. Ole sinä Monna itsesi, herkkyyksine kaikkineen. Muutetaan Suomi hymy ja ilonhetki kerrallaan!
Niinhän valitettavasti on tosiaan liian moni suomalainen kasvatettu. Onneksi ite oon saanut toisenlaisen kasvatuksen ja jos joskus tulevaisuudessa mulla on omaa jälkikasvua, niin kasvatan ne olemaan terveen itsevarmoja! :)Ja todellakin! Muutetaan Suomi hymy ja ilonhetki kerrallaan!! <3
Tää on asia jota oon itsekin ja näköjään moni muukin pohtinut. 🙂 Tästä voisi keskustella niin pitkään ja eri näkökulmista. Sain juuri muutama päivä sitten aivan luokatonta kommenttia omasta historiastani. Historiasta, jota en voi muuttaa. Elämäntapamuutokseni ansiosta elämäni on monin kertaisesti parempaa kuin muutama vuosi sitten. Miksi ihmisten pitää pitäytyä siinä mitä on ollut? Eikä olla iloisia toisen puolesta kun on löytänyt oman tavansa elää ja uskaltaa vihdoin olla oma itsensä? Tiedän olevani heitä ”paremmassa” elämäntilanteessa, sillä en koskaan lähtisi kirjoittelemaan tuollaisia muiden blogiin, ainakaan anonyymina. Niinkuin kirjoititkin, kyse on armasti negistelijöiden omasta fiiliksestä, joka heijastuu suuresti heidän käytöksessään sekä kommenteistaan. Kateellinen saa olla, tavalla jolla toisen menestyminen tms antaa motivaatiota itselle kurotella elämässä korkeammalle. Tai miten sen nyt sanois. Kyllä sä varmasti ymmärrät! 🙂 Musta on aivan hullua kun lukiessani sun postauksia tuntuu että kirjotat suoraan mun päästä. Jep. 🙂
Niin vois, tosiaan vois vaikka kuinka monta tuntia ja kommenttia tästä aiheesta kirjoittaa!Positiivinen kateus on sellasta mitä voi ja saa tuntea, sitä varmasti tarkoitit! 🙂 Sellaista mikä tosiaan motivoi itseäkin tekemään asioita paremmin tai toisella tavalla.Hihi, ehkä mä oon välillä sun pään sisällä.. ;D
Otti itseäkin silmään tuo kommentti Erican blogissa ja vähän kiehahti jossain sisuksissa.Ja kun mä näin vaan sun kauniit jalat noissa farkuissa. <3
Ihana! <3 Annakin tonne kirjotti, että meinas kommentoida jotain siihen.. ;D Haha. Mutta joo, itsekin tykkäsin kovasti farkuistani ja lookista! 😀
Wautsi, miten hyvä kirjoitus! Jäin ihan miettimään… Itselläni on aina ollut huono itseluottamus. 2000-luvun ekan 10 vuoden aikana se johtui pitkälti suuresta ylipainostani, joka vaikutti koko elämääni. Elin ihan puolivaloilla ja kadehdin kaikkia hoikkia ja hyväkuntoisia ihmisiä. Ja käperryin sohvannurkkaan syömään sipsejä ja suklaata kun oli niin paha mieli, ja vihasin itseäni. Itse en koskaan kellekään suoraan kateuttani ilmaissut, mutta kyllä mielessäni kihisin monet kerrat, kun esim. siskoni oli lähdössä salille… Olin niin kateellinen! Ja tunsin itseni niin paljon huonommaksi kuin kaikki muut.Kun ikää tuli ymmärsin, ettei tälle tilanteelle voi kukaan muu tehdä mitään kuin minä itse. Ja siitä se sitten lähti, minun muutokseni! Oikeasti, ne sellaiset asiat, jotka ovat ihan itse muutettavissa, joista ollaan toisille kateellisia on niin turhia! Silloin pitää vaan katsoa itseä peiliin ja uskaltaa aloittaa se muutos! Toki elämässä on sellaisiakin asioita, mihin ei voi itse vaikuttaa, mutta miksi ei edes yrittäisi vaikuttaa niihin, mihin voi? Itseluottamuksessani on edelleenkin parantamisen varaa, mutta kyllä se on kohentunut ihan elämän joka alueella. Nykyisin minun tekisi mieli ihan ravistella ihmisiä, että herätkää ja tehkää jotain! Ei ne asiat ruikuttamalla ja toisten ihmisten saavutuksia dissaamalla muutu. Sori pitkä vastaus, mutta vähän riehaannuin aiheesta! Voisinpa joskus avautua tästä omassakin blogissani, kun kerran omaa kokemustakin on kateudesta. 😀
Kiitos Freya. <3Näinhän se on, oikeestaan kukaan muu ei voi parantaa itseluottamusta kuin itse. Tai toki kehut ja muut voi sitä jonkin verran parantaa, mutta se on lähdettävä omasta päästä.Avaudu ihmeessä aiheesta omassa blogissasi!! 😀 Ja ihana kun riehaannuit! 😉 <3
Kateus on kyllä kauheaa. Tottakai itsekkin olen joskus ”kateellinen”, etenkin kun en saa aina itse aikaiseksi. Kateutta on monenlaista ja mielestäni kauhein on katkerakateus. Tälläisen kateuden täytyy oikeesti syödä ihmista pahasti sisältä.Itsekkin olen törmännyt kateuteen monistakin eri syistä, mutta olen päättänyt, etten anna muiden ihmisten kateuden pilata elämääni. En ehkä enää kerro niin avoimesti asioistani kuin ennen, mutta toisaalta en rajoita.Pidä Monna vaan itsesi herkkänä, äläkä anna muiden kovettaa sinua!!
Katkerakateus on nimenomaan sitä pahinta!! Hyi! Mutta näinhän se on, että pitää vaan päättää ettei muiden kateus saa pilata omaa hyvää fiilistä! :)Kiitos <3
Tarkoituksella ilkeiksi tarkoitetut kommentit ovat kyllä todella syvältä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kateuskortti vedetään nykyisin liian helposti esiin. On mullekin sanottu vaikka mitä, juuri tyyliin ”ei tosta treenaamisesta oo mitään hyötyä, ei se missään näy” tai tuputettu pullaa ja siideriä närkästyneenä kieltäytymisestä. Mutta en ole ikinä ajatellut kateuden sinänsä olevan syynä… Olen usein havainnut, että näiden tällaisten kommenttien taustalla voi olla toki kateus, mutta se peittää usein alleen pelon (esim. kaverin menettämisestä). En yhtään ihmettele kavereiden kommentteja, jos aiemmin viikonloput on vietetty yhdessä baarissa ja dagen efteriä korjailtu pitsalla sohvalla lojuen. Sitten yhtäkkiä kuvioihin tulee PT ja pistää kaiken uusiksi. Sehän on vähän kuin aviorikos ;-DTunnistan tällä hetkellä kateutta itsessäni siinä, etten pysty oikein iloitsemaan ystäväni uudesta poikakaverista. Mutta jos pystyy katsomaan kateuden taakse, sieltä pilkistää pelko. Kaveri on aloittanut 24/7 kestävän parisuhde-elämän, johon ei näytä mahtuvan enää kavereita (paitsi ne miehen kaverit toki). Toisen kaverin uudesta parisuhteesta pystyn olemaan vilpittömän onnellinen, sillä meidän ystävyytemme on jatkunut aivan samalla tavalla, vaikka mies tuli kuvioihin.
Se voi tosiaan olla, että tämä kateuskortti vedetään liian usein esiin. Mutta voi olla ettei.. ;)Sehän on tosiaan vähän niin kuin aviorikos. ;D Kun yhtäkkiä tavat ja käytös muuttuukin todella paljon. Ystävät eivät kyllä saisi jättää toisiaan vaikka olisi mikä PT tai poikaystävä viemässä osan ajasta. Ystävyyttä pitäisi osata kunniottaa ja löytää edes vähän aikaa ystävilleen silloin tällöin. <3
Ite en oo törmänny ilkeisiin kommentteihin omassa blogissani.Älä kuitenkaan välitä! Ei anneta niiden, ketkä elävät ”painajaistaan” pilata meidän mahista elää unelmaamme! Keep going and your head up high !!!! 🙂
Ei todellakaan anneta! 🙂
Olet ihana juuri tuollaisena kuin olet! Miksi sinun pitäisi itseäsi muuttaa jos sinun on hyvä olla noin? Eihän kukaan meistä täällä ole muita miellyttämässä, tai muita varten. Sinulla on mahtava elämänmyönteinen blogi ja positiivisuutesi on ihailtavaa! :)-Mari
Eipä tarvitsekaan! 🙂 Kiitos <3
Ihan sattumalta törmäsin tänne blogiisi ja tosi hyvään sinun aiheeseen. Hienoa kun kirjoitat tällaisesta tärkeästä asiasta!!Miksi niin monet suomalaiset ovat kateellisia ja negatiivisesti ajattelevia? Olen aina ihmetellyt tuota. Voi kumpas tuohon tietäisi vastauksen? Se kateus on varmaan geeneissä, ilmasto,..? Ei ihmiset maailmalla ole samanlaisia, eivät todellakaan. Jos sanonta, että jokainen onnensa ja surunsa kätkeköön,.. on aina saanut tuokin minut ihmettelemään. Miksi näin? Eikö ilojen ja surujenkin jakaminen tee ihmiselosta paljon mukavamman elää? Kyllä. Ihmisten kateellisuus ja pahat puheet ovat kuluttava tapa elää. Meillä kaikilla olisi paljon mukavampaa kun ihmiset osaisivat iloita aidosti läheistensä asioista. Pienillä positiivisillä sanoilla on jo suuri vaikutus. Itse en edes osaa olla kateellinen. Kun katselen ja kuuntelen Suomea ulkomailta käsin, niin tuo asia tuntuu vielä surullisemmalta. Niin moni asia siellä synnyinmaassa ihmetyttää. Kun pitkäaikainen haaveemme ulkomailla asumisesta meillä toteutui. Olen avoimena ihmisenä kertonut kuvin ja tarinoin elämästämme täällä ystävilleni ja sukulaisilleni. Itse olen aina rakastanut lukea ihmisten matkakertomuksia ja kertomuksia elämästä ulkomailla. Jo lukeminen on suuri rikkaus. Ei se jakaminen ja kertominen ole minulta pois vaan olen luullut sen tuovan myös iloa heidän elämään. Olen saanut kohdata sen että pitkäaikaisetkin ystävät ovat hyljänneet ja viesteihini vastaajat harvenevat koko ajan. Ilmeisesti heistä olisi ollut mukavampaa kuin täällä olisi mennyt huonosti. No, itse ajattelen niin että jos joku kateilee elämääni niin mielelläni annan hänelle sydämestäni niitä iloja ja surujakin, jotta minun on helpompi niitä kantaa. :)Tämän, Kateus, jutun perustella tullut käsityksesi sinusta. Säilytä tuo elämän asenteesi. Olet hieno ja posittivinen ihminen. 🙂 Kaikkea hyvää toivon elämääsi! Auringon valoa ja mukavaa Joulun odotusta Sinulle täältä keski-Euroopasta! 🙂
Voi mikä kommentti! Kiitos sinulle siitä.Kateus on niin outoa, mutta vielä kauheemman siitä tekee se, että sitä tuntee jokun ystävä. Ehkä ystäväsi (jotkut niistä) olisivat olleet iloisempia jos sinulla olisikin mennyt huonommin siellä Euroopassa ja olisit palannut takaisin heidän luekseen. Kateus, mustasukkaisuus, pelko, ne monesti myös liittyy kaikki toisiinsa. :(Aivan ihanaa Joulun odotusta myös sinulle sinne keski-Eurooppaan ja paljon valoa päiviisi! <3