Hyvää viikon alkua teille ihanat lukijani! 🙂 Nyt kun teitä uusia on tullut sen verran (apua teitä on jo yli 250!!) niin ajattelin nyt tehdä tällaisen pienen faktapläjäyksen tähän alkuun. Koska paljon samoja asioita kysellään kommenttiosuuksissa.

Olen koulutukseltani liikuntaneuvoja ja personal trainer. Liikunta-alalla olen ollut vuodesta 2006. Välissä kävin ”hairahtamassa” vaatetuspuolella muutaman vuoden, mutta viime vuonna palasin liikunta-alalle takaisin. Viime vuonna myös kouluttauduin pt:ksi. 

Liikunta on aina ollut osa elämääni, pikkutytöstä lähtien. Aloitin show jazz-tanssin kuusivuotiaana. Tanssia harrastin 15-vuotiaaksi asti säännöllisesti. Sitten pojat ja rock’n roll vei mennessään. ;D Mun liikunnallinen takapakki tapahtui vuosina 2010-2011, pääosin silloin ahdistavien ja stressaavien töiden vuoksi. Ja näiden vuosien aikana alkoholi maistui aika reippaasti ja ruokailutavat oli aika pyllystä, joten kiloja karttui n.10kg lisää. Viime vuonna (2012) sitten kun pääsin irti vaatetusalasta ja olin pari kuukautta työttömänä, mietin että mikä olisi mun juttu. Mietin, mikä työ on saanut mulle eniten hymyä huulille ja se oli liikunta-ala. Opiskelin pt:ksi ja samalla aloitin jo kuntosaliohjausten ja ryhmäliikuntatuntien vetämisen. Siinä samalla myös liikuntakärpänen puraisi uudestaan parin vuoden tauon jälkeen ja aloitin pikkuhiljaa treenailemaan taas enempi ja enempi. Viime kesänä perustin oman yrityksen ja nyt sen piikkiin teen näitä pt:n hommia, joiden lisäksi ohjaan ryhmäliikuntaa Unisportilla ja FIX-liikuntakeskuksilla. Omia treenikertoja viikossa tällä hetkellä on noin kahdeksan, kuntosalilla neljä kertaa, tanssitreenejä muutama plus joogaa. Siihen päälle ohjauksia ja asiakkaille treenejä.

Sellainen faktapläjäys. ;D Joku kyseli, että miten kannattaisi aloittaa liikkuminen jne. Niin hyvä vinkki on se, että kannattaa aloittaa rauhallisesti, ei samantien seitsemää kertaa viikossa, vaan pikku hiljaa lähteä nostamaan liikuntakertojen määrää viikossa. Kannattaa myös miettiä sellainen laji josta oikeasti tykkää. Ei väkisin lähteä lenkille tai mennä salille, jos laji on sellainen josta ei tykkää niin se jää usein vaan muutamaan kertaan.

Jos tuntuu, että haluaa lisää vinkkejä ja neuvoja niin tässäpä osoite missä vierailla www.mtpersonaltraining.fi

Tässä nyt myös ihan lyhykäinen videopätkä, jota myös on kovasti toivottu. 😀 Mä en vaan jotenkin tykkää tehdä näitä..

Eilen mulla olikin työpäivä. Tai osittain sellainen. Silloin tällöin myös sunnuntaisin tapaan asiakkaitani. Mutta pääosin pyrin pitämään viikonloput vapaana. 🙂 Eilen kuitenkin vedin 1,5h treenin yhdelle asiakkaalleni, jonka jälkeen jäin Märskyyn treenaamaan kollegoideni kanssa.

Jees, tosiaan sitten oli tiedossa patteritreeniä kollegoiden kanssa. Tässä alla on treenin sisältö, se on suoraan kopsattu Mikon blogista. Joten siksi se on englanniksi. Jokaista liikettä tehtiin aina 1min10sek ja sitten vaihdettiin seuraavaan liikkeeseen. Yhtä kokonais-settiä tehtiin kolme kierrosta putkeen ilman taukoa.

Oli siis aivan mahtava treeni ja mä IHASTUIN tohon TRX:ään!! Vaikkakin oli vain pari liikettä sillä, mutta se on siis ihan mahtava homma! Mä ihan innosta puhkuen jo odotoan huomista, kun pääsen testailee lisää liikkeitä. 🙂

Näistä kaikista liikkeistä raskain oli varmaan TRX Reversed Fly, eli selkä- ja hartialiike. Mä laitan tähän alle kuvan alku ja loppuasennosta. Aivan sika tehokas liike. Toinen raskas oli kyllä toi box jump, joka tehtiin nyt siis penkille eikä steppilaudalle. Penkki oli sen verran korkea, että koko ajan tuntui ettei pääse edes sinne penkille asti ponnistettua. 😀

X-jump with squat oli myös pirun ”kiva” liike, sykekin nousi ihan kivasti ja jaloissa ja reidenloitontajissa tuntui aikas kivasti. Ja sitten vikan setin sykkeenkohotuksena vedettiin juoksua, oli ihan kiva tunne kun tuntui että juostessa vatsalihakset kramppaa.. 😀 No kerrankos sitä tällaistakin tuntee..

Lähtöasento  TRX Reversed Fly:ssä, eli takakeno ja kädet suorina.

 Takakenosta nostat itsesi ylös viemällä käsiä auki sivulle. Kädet suorina! (koukkukäsin paaaaljon helpompi)

Koko treenissä meni 606kcal ja hiki virtasi. Hui ja hai. Mutta ihan mahtava porukka oli ja tykkään ihan hirveesti noista treeneistä, kun vähän sellanen verenmaku suussa ja pieni ”mä en ainakaan luovuta ekana”-asenne on päällä kaikilla.

Kävin eilen ostamassa mulle ihanan tanssibodyn Tanssitarvikkeesta. Huomenna sitten tanssitreeneissä pääsee sitä testailee. Mut siinä on ihana tuo selkä. Eiks ookki? 😉

Tässä vielä kuva mun eilisestä ”herkusta”. Kopsasin Annan blogista reseptin. Ja SUOSITTELEN kaikille! Oli ihan pirun hyvää! Päälle anopin keräämiä mustikoita ja aah, oli hyvää! Slurps!

Mahtiviikkoa kaikille!! Mä rupeen nyt tekemään töitä. Ja huomenna kirjoitan yhden toivepostauksen, eli ruokineen, treeneineen, kaikkineen kerron tämän päiväni sisällön. Eli miten syön ennen ja jälkeen treenien jne.. Lisää toivepostaus aiheita saa antaa! 🙂

Lepopäivän kunniaksi ajattelin kirjoitella teille vähän omia fiiliksiäni tästä treenaamisesta ja sen tuomasta mielettömän hyvästä fiiliksestä ja oppimisesta olemaan tyytyväinen omaan vartaloon. (varoitus: sisältää kuvakaappauksia kommenteista ;D )

Vielä reilu vuosi sitten kun tulin (edellisestä) työpaikastani streessaantuneena ja ahdistuneena kotiin, halusin aina saman tien vaihtaa ”löysää ylle”. Mieltä ahdisti p*ska työpaikka ja kehoa ahdisti joka paikasta puristavat ja kiristävät vaatteet.

Kun silloin katsoin peiliin, ajattelin että eihän tässä oo kun pari kiloa ylimääräistä.. Totuuden myöntäminen itselle on aina se vaikein juttu. Kuvakulmilla saa makeita kuvia, jossa näyttää laihemmalta ja pitämällä löysiä paitoja ja pehmeitä legginsejä voi huijata jenkkakahvoja pysymään piilossa.

Kaksi kuvaa tässä vuoden 2011 juhannuksesta ja vertailuna eilen ja tänään otetut kuvat.. (tekee jopa vähän pahaa laittaa noita kuvia)

Tuloksia näkyy, kauniita kommentteja tulee niin blogimaailmassa kuin ystäviltäni ja perheeltäni ”irl”.. Mutta silti välillä tuntuu vaikealta uskoa, että onko se tosiaan niin. Kun katson tätä kuvaa jonka laitan tähän alle, (otettu eilen Märskyssä treenin jälkeen) niin mietin, että onko tuo oikeasti minä?! Kuva on otettu jopa alaviistosta, mitä aina kammosin ennen. Sanoin, että ”ei saa ottaa alaviistosta kuvia kun näyttää sit lihavammalta”. Tunnistatteko lauseen omaan suuhunne?

Joku kysyi, että aionko vielä pudottaa painoa? Kyllä mä haluaisin vielä pari kiloa rasvamassaa pois. En välttämättä halua kiloja pudottaa enää, mutta vielä kun pari kiloa muuttuisi rasvamassasta lihasmassaksi. Jos ensi kesänä olisi sitten ehkä bikinikunnossa? 😀 Bikineitä olen käyttänyt toki aiempinakin kesinä, mutta vain maatessani pyyhkeen päällä. Heti jos olen lähtenyt vessaan, hakemaan juotavaa tms, olen laittanut äkkiä jonkun mekon päälle, ettei maha lölly ja reisistä selluliitit lätise. Näin olen ajatellut. Nyt toivon, että ensi kesänä en tarvitse sitä mekkoa enää päälleni. 🙂

Tällaiset kommentit on ihan uskomattomia. Puhutaanko näissä minusta? Siis oikeasti? Oma äitinikin on kommentoinut niin kauniisti, että meinaa tippa silmään tulla. Miksi laitan tänne nyt taas kommenteista kuvakaappauksen, teen sen itseni vuoksi. En todistellakseni kenellekään lukijalle. Vaan todistaakseni itselleni, nämä kommentit tosiaan ON kirjoitettu minusta.

Tämä kuvakaapaus taasen on facebookista. 83 tykkäystä!! Enemmän kuin hääkuvassani taannoin.. ;D

Ystävät joista en ole kuullut vuosiin tykkäsivät, läheiset ystävät tykkäsivät. Itse en painanut tykkää-nappia, vaikka oisi ehkä pitänyt?!

 Nyt aamulla otetut kuvat.

Kirjoitin tuolla ylhäällä siitä kuinka ennen halusin aina vaihtaa löysää ylle. Nyt 10% pienemmässä rasvaprosentissa ja 9kg kevyemmässä vartalossa viihdyin missä vain vaatteissani myös kotona. Pieni asia ehkä jonkun mielestä, mutta mulle iso asia. 

Nyt tätä kirjoittaessani mielessäni pyörii ihmeellisiä ajatuksia. ”Onko tyhmää kirjoittaa tällaista tänne?” ”Kehtaanko laittaa noita ensimmäisiä kuvia?” Mutta nyt koko tekstin kirjoitettuani ajattelen, että näinhän tämä on mennyt. Mitä sitä totuutta kieltämään. Ehkä tällä voin kannustaa jotakin teistä lukijoista nostamaan kissan pöydälle. Jos ei ole tyytyväinen itseensä, kannattaa asialle tehdä jotain. Pienetkin asiat kannustavat ja motivoivat eteenpäin tavotteissa. Pitää uskoa itseensä ja painaa läpi harmaan kiven. Kyllä täälläkin suunnassa on kiroiltu vaikka kuinka usein kun on tehnyt mieli karkkia ja shipsejä. Mutta kun tarpeeksi haluaa voi tavoitteita saavuttaa ja sen jälkeen olo on niin uskomattoman hyvä, että ihan vaan sen psyykkisen hyvän olon vuoksi kannattaa yrittää!!

En tiedä oliko tässä tekstissä nyt mitään järkeä tai saitteko mun pointista kiinni. Toivottavasti edes osa teistä sai. 🙂 En kirjoittanut tätä tekstiä kerätäkseni teiltä lukijoilta kauniita kommentteja ja kehuja, vaan kertoakseni oman fiiliksen ja yrittäen sillä kannustaa ehkä jotakin teistä lähtemään kohti omai unelmia ja bikinikuntoa! 😉