Siitä p*skan jauhamisesta..
15
Kirjoitin täällä vähän aikaa sitten otsikolla ”Kilot ei lähde p*skaa jauhamalla. Piste.” Tuota kyseistä otsikkoa klikkaamalla pääsette sen lukemaan jos jäi taannoin lukemati. 🙂
Varoitus: tuo kirjoitus sisältää voimasanoja.. 😀 Ja saattaa tämä tämän päiväinenkin niitä sisältää.
Juttu tuli uudestaan mieleeni tänään kun luin aiheesta tosi hyvän kirjoituksen yhteistyökumppanini Sami Sundvikin blogista.
Tässä lainaan nyt pari lausetta suoraan Samilta:
”Painonpudottaminen ei ole vaikeata – ohjeet osaavalta valmentajalta, ja riittävästi itsekuria ohjeiden noudattamiseen. Oikeilla ohjeilla paino putoaa varmasti, huolimatta siitä kuinka erilaiseksi ja ainutlaatuiseksi omaa elimistöäsi haluaisit väittää. Paino ei putoa toivomalla, odottamalla, uskomalla tai luottamatta, vaan tekemällä. Parempia valintoja, joka päivä – ja kun tavoitepaino on saavutettu, jatkamalla uusia opittuja (toivottavasti viisaita) tapoja.”
En nyt lähde toistamaan asioita joista kirjoitin jo tuossa aiemmassa postauksessa. Vaan kirjoitan siitä mitä Samikin sanoo vikassa lauseessa. On todellakin niin, että kun se tavoitepaino tai kunto saavutetaan, sitten jatketaan niillä samoilla uusilla ja viisailla tavoilla elämää.
Ei se niin mene, että kun sixpäkki näkyy ja rasvaprosentti on pieni, niin voisi elää kuin ellun kanat. Ei todellakaan.
Ja siksi onkin niin hirmu tärkeää se, että kun painoa lähtee pudottamaan tai hakemaan kroppaan lihasmassaa lisää tms. , niin se tehdään oikeilla aseilla ja järkevillä keinoilla.
Kuten olen täällä aiemminkin sanonut, mitkään ihmedieetit tai pikajutut kropalle ei tuo onnea.
Kaalikeittodieetillä voi laihduttaa monta kiloa parissa viikossa, mutta kaikki tulee takaisin kun palaa normaaliruokaan. Kaikkein pysyvintä ja järkevintä on tehdä elämäntapamuutos.
Jojo-laihduttaminen ei ole myöskään kropalle hyväksi. Se heikentää perusaineenvaihduntaa lihaskudoksen katoamisen myötä kun laihdutaan liian nopeasti ja sitten taas lihotaan. Ja kun kiloja tulee takaisin, ne usein on rasvamassaa eikä lihasmassaa. Tämä sitten heikentää sitä perusaineenvaihduntaa.
Ja tosiaan se, että mikään muutos kehossa tai ruokailutottumuksissa tai liikuntatottumuksissa (tai niiden puutteissa) ei ole helppoa. Mikään ei tapahdu yhdellä sekunnilla ja sormia napsauttamalla tai nappia painamalla. Pelkästään myöskään PT:n palkkaaminen ei tarkoita sitä, että automaattisesti kilot alkaa karisemaan yhteydenottosähköpostin lähettämisen jälkeen.
Siihen projektiin on sitouduttava ja ymmerrättevä, ettei PT tee treenejä kenenkään puolesta tai syö terveellisesti kenenkään puolesta. Itse ne treenit on tehtävä ja syötävä terveellisesti.
Kesä on täynnä kaikenlaista kekkeriä ja kokkaria. On todella helppo sanoa, että no tänä viikonloppuna on nyt ne häät ja polttarit ja synttärit ja grillibileet ja picnic ja ja ja.. Listahan on loputon. Jos päätöksen painonpudottamisesta tekee kesällä, niin sitten kannattaa miettiä, että onko valmis oikeasti tekemään poikkeuksia esim. omissa totutuissa juomistavoissa.
Ja taas tässä vaiheessa korostan ja palaan asiaan, on hyvä miettiä haluaako tuloksista pysyviä ja tehdä kokonaisvaltaisen elämänmuutoksen. Vai päästä keväällä aina bikinikuntoon ja sitten kesällä sen kunnon voi heittää kankkulan kaivoon? Ja ottaa sitten taas ryhtiliike syksyllä, kunnes on joulu ja pikkujoulut ja kekkerit ja kokkarit ja voi taas vetää pari kuukautta löysemmin.
Ja sitten koittaa taas Uusi vuosi ja uudet kujeet, lupauksia tehdään jumalattomalla tahdilla ja lähdetään keräämään taas sitä rantakuntoa.
Niinhän se on. Joko se on tuo oravanpyörä tai sitten se on elämäntapamuutos kokonaisuudessaan.
Kukin valitkoon oman tiensä ja olkoon sitten onnellinen valinnastaan. 🙂 Ja sitten onnellisena voi olla myös tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on, eikä tarvitse katkeroitua. 😉
Tänään tuli taas aika painavaa tekstiä pitkästä aikaa.
Kuvat tekstin seassa on mun tämän päivän kotitreenistä. En ehtinyt salille, joten tein keskivartalo- ja hartiatreenin kotona kuulilla.
Illalla kävin vielä vetämässä ihanalle naisporukalle kahvakuulatunnin Kaivarissa. Kyllä kuulkaa hiki virtas porukalla kun puistossa auringon paistaessa vedettiin 60min treeniä.
Nyt toivotan teille kauniita unia ja ihanaa keskiviikkopäivää!
Rakastaa itseänne ja toisianne!
Puspus <3
15 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Tämä kirjoitus on täyttä asiaa Monna! Samaa olen itse sisäistänyt tässä kevään ja kesän aikana ja ensimmäistä kertaa minun ”projekti” (joita on ollut lukuisia) alkaa toimia – eli projekti muuttuu elämäksi. Itse koitan järjestää asiat silleen, että jos on jotkut juhlat tulossa – herkuttelen silloin. Mutta muulloin en. Näin syömiset pysyy tasapainossa ja herkuilla on oma statuspaikkansa – siellä juhlissa. Tietysti tämä on koko ajan opettelua, ja välillä herkuttelu menee överiksi. Mutta muutos on tullut siinä, että siihen epäonnistumiseen ei tarvitse jäädä makaamaan ja tankkaamaan lisää herkkuja kun meni jo överiksi vaan seuraava päivä on uusi päivä terveellisen ruuan merkeissä 🙂 Mulla on ollut suurena apuna tässä muutoksessa näiden blogien lueskelu, annan (tbtm, jonka löysin ekana), sinun ja samin, muun muassa. Sinun ja Annan blogeja on kiva lukea, koska te olette positiivisa ja teihin voi samaistua. <3
Ootko itse huomannut/pohtinut semmoista kuinka herkuista kieltäytyminen vaikuttaa negatiivisesti sosiaaliseen kanssakäymiseen? Esimerkiksi itsellä oli huhtikuun ajan herkuton dieetti käynnissä ja tuli tehtyä vierailu vanhemman sukulaisnaisen luona. Tuntui että hän oikeasti loukkaantui kun ei leivokset "kelvanneet". Ystävien kanssa tätä ongelmaa ei yleensä ole, varsinkin jos/kun ystävät ovat samanhenkisiä.
Näinpä juuri!
Ja ihana kun olet löytänyt kannustusta ja tsemppiä ja motivaatiota täältä meidän blogeistamme. 🙂
Kyllä se valitettavasti niin on, että nämä terveellisemmät elämäntavat on pikkuisen vaikuttanut sosiaaliseen elämään. Ei omalta osaltani, mutta joidenkin ystävien/kaverien käyttäytyminen on muuttunut minua kohtaan. 🙁
Täyttä asiaa Monna, kuten oli jo aiempikin kirjoitus! Ei tätä (treenaamista, ruokavaliota yms.) voi toisen puolesta tehdä tai edes haluta niin kovasti, että se riittäisi ilman ko. ihmisen omaa halua. Toisaalta, erottuupahan jyvät akanoista ja pääsee seuraamaan niiden uskomatonta muutosta, jotka siihen oikeasti sitoutuvat – se varmasti on työssäsi palkitsevinta. Ja toki sitä omaa muutosta, kun hommasta innostuu.
P.S. Ekaa kertaa kommentoimassa, blogi kuitenkin ollut jo pidempään seurannassa ja motivaatiota tuomassa, kiiiiiitos siitä!
Nimenomaan tuo oma halu, se on kaiken a ja o.
Jos lähtee painonpudotus- tai elämäntaoamuutoksiin vain sen takia että vaikkapa puoliso tai äiti/isä kehoittaa, niin tulokset tietää jo etukäteen. Jos ei ole omaa halua, niin ei motivaatiokaan riitä kauan.
Kiitos itsellesi. 🙂 Mahtavaa kun tykkäät blogistani! 🙂
Ihanan motivoiva teksti, pitää lukea myöhemmin ajatuksella!
Mutta täytyy kysyä, olitko tänään joskus aamupäivällä kampissa, vai näinkö omiani? 🙂
Juu olin mä! 🙂
Harmitti kun ette poikenneet kahville, suunnittelin jo tunnustavani että luen blogiasi ja tykkään siitä hirmuisesti! 😀
Hih 🙂 Voi eih. Ootko Kampissa töissä jossain kahviossa? Pyörin siellä melkein päivittäin. 😀
Ja näitä tunnustuksia oon saanut kuulla lähiaikoina. Ne on ihania, eli rohkeesti vaan hihasta nykäsemään seuraavalla kerralla. 🙂
Kyllä, semmoisessa turmiollisen herkullisessa suklaapuodissa! Tervetuloa kaffelle jos joskus on sopivasti aikaa ja olet taas kampissa pyörimässä 🙂
No minähän tulen 🙂
Mä oon itse harrastanut just tota jojoilua. Tammikuussa päätin, että nyt riittää: ostin salikortin ja aloin syömään terveellisesti ja muutoksia tuli ja painoo tippui. Nyt taas lähtöpisteessä.. Nyt sitten juhannuksena päätin että saa riittää ja nyt yrittäny taas totutella kevyempään ruokavalioon. Pahinta mulla on se, että päästän nälän kasvamaan niin isoksi että tekis mieli syödä vaikka mitä. Nytkin jo meinasin sortua ottaa suklaata kahvin kans mutta aattelin tulla lukee sun postauksia nii eipä tee enää mieli:D Huomenna meen hankkimaan taas kuntosalijäsenyyden. Oon kaivannut sinne jo monta kuukautta, mutta aina keksinyt jotakin selityksiä. Varsinkin kun muutin nyt Helsinkiin niin tuntuu niin vaikealta valita oikea sali yms..
Niin ja olen vasta 21v, joten haluan päästä kroppaan jossa oikeasti viihdyn. Tuntuu vaan, että terveelliset elämäntavat ja joka viikonloppuinen bilettäminen ei sovi oikein yhteen:D Mutta kun siihen on tottunut, siitä on vaikea luopua… Pikku hiljaa..
Mahtava päätös! Nyt vaan pidät kiinni siitä! Terveelliset elämäntavat ja jokaviikonloppuinen biletys ei sovi yhteen. Tai siis ainakaan painonpudotukseen. Sitten kun saat kropan parempaan kuntoon, voit silloin tällöin käydä bilettämässä. Mutta ehkä huomaat, ettet tarvi niin paljon alkoholia kuin ennen ja krapulattomat viikonloput ovatkin parempia. 😉
Pikku hiljaa, se on pääasia! Ei nopeata pudotusta!!
Nimenomaan, kun on ne OIKEAT ohjeet siihen painonpudotukseen. Ohjeet voivat olla myös hyvät, mutta itselle täysin väärät.
Hyvä PT ei anna samaa standardiratkaisua joka asiakkaalle, eli printattua listaa ruoka-ajoista ja sallituista ruuista sillä samalla 723kcal kalorivajeella lautasmallia noudattaen. Toisen päivään kun helpommin mahtuu 4 isompaa ateriaa ja toinen söisi mieluummin 6 pienempää. Joku saa ilmavaivoja ruisleivästä ja jollain on kolesteroli ja verenpaine korkealla. Joku käy mieluummin treenaamassa salilla ja toinen liikkuisi 10 km työmatkat kävellen raittiissa ilmassa pysähtyen välillä leikkipuistoon tekemään kuntopiiriä. Asiakkaallakin on tässä aika iso vastuu, hänen pitää kertoa PT:lle avoimesti mitä haluaa, missä ajassa ja mitä kaikkea on valmis asian eteen tekemään. Mutta myös myöhemmin olla rehellinen siitä, että jos ohjelma osoittautuukin hankalaksi toteuttaa. Siihen voi miettiä yhdessä niitä ratkaisuja. On olemassa ohjelmia, jotka vaativat paljon itsekuria, mutta myös ohjelmia joissa se itsekurin vaikutus on vähäinen, koska tehdyt muutokset sopivat ihmisen elämäntilanteeseen paremmin. Molemmat voivat olla yhtä tehokkaita, koska meissä ihmisissä on kuitenkin yksilöllisiä eroja.
-Anna-
Juurikin näin Anna!
Hyvä PT ei todellakaan anna kaikille samaa ruokavaliota ja/tai treeniohjelmaa. Kaikki asiakkaat ovat yksilöjä. Jollekin toiselle sopii ihan eri jutut kun toiselle.