Kaikki on hyvin jo nyt.
17
Tänään aamulla käytin melkein kolme tuntia siihen, että mietin minkälainen on mun fyysinen hyvinvointi ja mitä se mulle merkitsee.
Tänään alkoi mun osaltani siis Oman elämäni invetaario – hyvinvointihaaste.
Juttua tuli, kynä sauhusi ja paljon vaan pohdin asioita ilman niiden ylöskirjaamista.
Kysymykset oli todella avaavia ja hyviä.
Tän kolmetuntisen aikana mulle tuli jo heti vähän onnellisempi olo.
Mä haluaisin listata teille tähän kaikki ne kysymykset, jotta teistäkin jokainen voisi ja ennnekaikkea saisi miettiä niitä omalla kohdallaan. Mutta kun en ihan kaikkia tähän viitsi kirjoittaa, niin kirjoitan vaan yhden.
Viimeinen kysymys oli:
Jos minulle rakkain ihminen olisi minun tämän hetkisessä fyysisen hyvinvoinnin tilassani, mitä sanoisin hänelle?
Ja tiedättekö mitä mä kirjoitin ylös? Mä kirjoitin näin:
”Kaikki on hyvin jo nyt. Ole tyytyväinen itseesi.”
Mikä tässä on hassuinta on se, että eilen mä tein itselleni InBody-mittauksen. (miten nää asiat loksahteleekin nyt kuin palapelin palaset oikeassa järjestyksessä..) Tulokset oli kuitenkin huonommat kuin ennen kesää ja vaikka tiesin sen, olin silti ehkä vähän pettynyt.
Eilen illalla tunsin siis pettymystä, mutta tänään aamulla näiden fyysisen hyvinvoinnin kysymysten äärellä pohdin pettymystäni myös.
Pohdin sitä mitä fyysinen hyvinvointi mulle merkitsee, mitä ruoka mulle merkitsee? Mitä mä haluaisin muuttaa tän hetkisessä fyysisessä hyvinvoinnissa? Oliko ne asiat pelkästään ulkoisia vai merkkasko mulle myös se vatsan hyvinvointi ja muut asiat mistä oon puhunutkin täällä? Entä miten mun elämä olis erilaisempaa jos jokin niistä asioista ois eri tavalla? Mitä jos mun fyysinen hyvinvointi olis nyt just siinä missä haluaisin sen olevan, millä tapaa mun elämä olis erilaisempaa kuin nyt?
Kysymyksiä oli paljon. Siis rutosti enemmän kuin mitä tuossa tiivistin. Oli ihana tutkia omia ajatuksia ja suhtautumistapoja omaan itseensä.
Ja oikeasti tajuta jotain mitä ei oo ennen uskaltanut ääneen sanoa, tai edes itelleen myöntää.
Myöntää edes vielä eilen kun sain nämä mittaustulokset ja katsoin itseäni peilistä..
Näettekö te suurta muutosta kuvien välillä? Ei.. en mäkään näe.
Silti koostumuksessa on eroa, rasvamassassa melkein kaksi kiloa.
Mutta entä sitten?! Tänään aamulla kun kysyin itseltäni tuon viimeisen kysymyksen. Mietin, mietin oikein pitkään. Mitä mä sanoisin jos olisin se joka mulle itselleni sanois nyt jotain mun fyysisestä hyvinvoinnista..
Raivostuttiko eilen?
Mä sanoisin todellakin, että hei KAIKKI ON HYVIN JO NYT.
Mun fyysinen hyvinvointihan on ihan äärimmäisen hyvä nyt.
Kehonkoostumus on juuri kuten pitää, lihasmassaa on enemmän kuin rasvamassaa. Ja itse asiassa aika paljon vielä kaiken lisäksi.
Mun maha voi paremmin kuin ikinä. Se helpottaa mun oloani myös henkisesti.
Miks mä en olis tyytyväinen? Niinpä. En löydä mitään syytä.
”Kun uskallat kysyä, saat vastauksia ja löydät aarteita…”
17 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
<3 Niin parasta!! Niin fiksuja sanoja ja mä niin ymmärrän mitä sä tarkoitat. Kyllä omat ajatukset sai noiden kysymysten kautta aika paljon uutta perspektiiviä, hihh:)
Ihana muru! Ja kyllä tosiaan sai perspektiiviä!! 🙂
Mä haluaisin kysyä sellaista kysymystä, mitä olen jo aika kauan miettinyt. Onko hyvinvoinnista tullut pakkomielle? (en tarkoita nyt sinulle vaan yleensäkin ihmisille)
Aluksi fitness-kilpaileminen kohosi todella villisti ja voimalla todella monien tavoitteeksi. Osa on ns. tajunnut homman olevan liian raskasta (ja ei välttämättä kovin terveellistä – ainakaan niillä 1 vuoden aikatauluilla mitä kovin monella on) ja lopettaneet fitness-haaveet. Osa taas on käynyt kisamassa sen yhden ainoan kerran ja huomannut sen jälkeen, ettei hommassa ehkä olekkaan niin suurta hohtoa eikä tuonutkaan sitä onnea, mitä oli kuvitellut. Todella monella näillä molemmilla ihmistyypillä (blogeista havaittuna) olen huomannut olevan uuden tavoitteen ”hyvin vointi ja terveelliset elämäntavat”. Eikä siinäkään ole mitään pahaa, mutta mitä enemmän näitä blogeja lukee ja mitä enemmän uusia paremman elämän takana seisovia yrityksiä ponnahtelee pinnalle, alkaa väkisin tulla sellainen olo, että milloin tämä riittää ja milloin tämä terveys kupla puhkeaa ja kaikki ovat oman elämänsä terveellisyyden takia burn outissa? Onko terveellinen elämäntapa, treenaaminen ja terveellinen ruokavalio tapa unohtaa mahdolliset todelliset ongelmat ja murheet ja todellisuuden, jotka ehkä olisi parempi kohdata ja käsitellä? Tämä kuulostaa nyt todella oudolle, mutta kuinka pitkälle terveys-liitteiset asiat voivat mennä? Ja voiko tälläinen oman elämänsä inventaario ehkä jopa olla haitaksi – tuleeko elämästä karsittua liikaa asioita, jotka olisi kuitenkin hyvä pitää mukanaan (vai olenko käsittänyt tämän inventaarion ihan väärin)?
Olen vähentänyt blogejen lukemista, luen vain ainoastaan sinun blogia, koska tästä ei tule ahdistunut olo. 🙂 Sullon homma vielä hanskassa. Itse elän ihan normaalia elämää. Liikun jos haluan/jaksan, syön terveellisesti ja epäterveellisesti. Olen välillä väsynyt ja surullinen, mutta eniten kuitenkin onnellinen. Olen terve, minulla on perhe ja paljon läheisiä ympärillä, joista olen todella onnellinen. Ahdistun nykyään kaikista Cocovi tms. lisäravinne jutuista ja ruoka-ohjeista, joissa on mitattu ja ynnätty kaikki tärkeä ja poistettu kaikki epäterveellinen.
Minun on hyvä näin ja toisten on hyvä niin, kun he haluavat. Joskus vaan tulee mieleen kysymyksiä, milloin ihmisillä on riittävästi onnea ja terveellisyyttä?
Mahtava ja fiksu kommentti Sandra!! <3 Tuota olisi kaikkien hyvä pohtia omalta osaltaan!
Aamen! Voisiko kukaan kuvata mun tämän hetken fiiliksiä paremmin? No EI! Kiitos Sandra, mielettömän hyvin kirjoitettu kommentti ja allekirjoitan kaiken sanomasi. Itse yritän puhkaista omaa ”hyvinvointi-kuplaani” rikkomalla itselleni asetettuja rajoja esim. ruoka- ja treenirintamalla, mutta on tämä pirun vaikeeta. Huomaan voivani paremmin kun en mieti kaikkea mitä syön tai pode morkkista vaihtaessani salitreenin lenkkiin, mutta silti omista säännöistä on helkkarin vaikea luopua. Mun pitäisi sanoa itselleni tuo: ”kaikki on hyvin jo nyt.”
Juurikin näin! En voisi paremmin asioita ilmaista. Mun täytyy myöntää että itse bloggaajana mietin olenko jotenkin ”epänormaali” kun elän normaalia elämää? Teen asioita fiilisten mukaan, syön asioita joista tykkään, en jaksa vouhottaa viimeisimmistä villityksistä, treenaan kun huvittaa… mutta sitten ymmärrän että elämää täytyy elää niin kuin itse tahtoo, ei niin kuin muut tahtoisivat!
Erittäin hyvä kommentti Sandra ja jälleen kerran ajatuksia herättävä postaus Monna <3 Ootko muuten Vantaalle tulossa pitämään inbody-mittausta jossain vaiheessa?
Erittäin hyviä pointteja Sandra!
Mä en haluais, että hyvinvoinnista on tullut kellekään pakkomielle. Ehkä joillekin on.
Itse yritän tasapainoilla terveellisten juttujen ja vähän ei niin terveellisten kanssa niin, että mulla on hyvä olla.
Ei sen takia, että se ois pakko tai jotenkin trendikästä.
Aikuisuuden myötä on vaan oppinut arvostamaan omaa kroppaa ja itseään, että haluaa voida hyvin.
Hyvinvointi on mulle siis vaan osa elämääni. 🙂
Toisaalta esim. nyt mainitsemiesi fitnesskilpailijoiden terveyskuplat, sehän on hienoa että ovat ehkä ymmärtäneet ettei juuri heidän kroppa sovi kyseiselle lajille ja elävät mielummin terveellisesti ja syövät tarpeeksi! 😉
Mutta tietysti riskinä, on että se kupla puhkeaa jos kaikkeen lähdetään vähän niinkun täysillä vaan ja sen enempiä oikeasti omia tarpeita kuunnellen.
Mun mielestä CocoVi on huippu ja rakastan raakasuklaata! 😀 Mutta mä rakastan myös Fazerin sinistä! Hih <3
Niiden kaikkien keskellä kun kulkee se tie, niin sitä mä kuljen. Kuunnellen omia tarpeita.
On ihanaa että osaan miettiä hyvinvointia. Ja mun mielestä on ihanaa, että säkin osaat. (ja myös Emmi, Jonna ja Ansuliina)
Jokainen OMALLA tavallaan, ei pakkomielteisesti, eikä siksi että se olis makeeta. Vaan siksi, että oikeesti olis just sillä tyylillä onnellinen ja hyvinvoiva.
Joskus toki terveellinen elämäntapa voi olla keino piilottaa muita ongelmia, mutta tuskin se oma kroppa siitä ainakaan huonoa tykkää. Eiks vaan? 🙂
Jos kroppa voi hyvin, niin ehkä sitä pikkuhiljaa sitten osaa käsitellä myös niitä muita ongelmia.
Ollaan me jokainen omalla tyylillämme hyvinvoivia. 🙂 Ja ei pamauteta kuplaa, ei ajatella että on ees mitään kuplaa. Jooko?
Ja jos joku elää kuplassa, ni antaa elää. Onneks me ei olla siellä saman kuplan sisällä! 😀
Tsemppiä viikkoon ja iloisia hetkiä!
olipa hyvä kommentti Sandralta, juuri näin mäkin ajattelen. ja just nuo kaikki samperin superfoodit tökkii ja se kaupallisuus mikä on kaiken takana jopa tän hyvinvoinnin, nyt tarvitaan kurssia ja kirjaa ja mitä lie kunhan joki käärii silläkin rahaa..kultainen keskitie ja maalaisjärki ne kun muistais eikä maksa mitään!
Niin… Mutta eikös sen voi ajatella myös niin, että jos ei itse tykkää superfoodeista, niin ei käytä niitä, mutta jos joku muu tykkää, niin antaisi käyttää ilman tuomitsemista.
Muutenkin negatiivinen asenne moniin asioihin on vaan kauhean kuluttavaa. 🙁
Ei kaikki välttämättä aina tee asioita vaan rahan vuoksi. Kyllä niitä hyvää tarkoittavia ihmisiäkin tästä maailmasta vielä löytyy.
Hymyä siis vaan ja superfoodit kaupan hyllylle jos ei tee niitä mieli ostaa.
Kommenttini tarkoitus ei ollut aiheuttaa mitään negatiivistä, vaan tuoda ehkä asioita eri kantilta esille ja mitä olen pitkään jo miettinyt, kun erilaisia blogeja olen lukenut. EIkä myöskään Monna sinulle mitenkään henkilökohtaisesti osoitettu, vaan yleistä ajatuksen virtaa ja pohdiskelua. Niin kuin loppuun laitoinkin ”Minun on hyvä näin ja toisten on hyvä niin, kuin he haluavat. Joskus vaan tulee mieleen kysymyksiä, milloin ihmisillä on riittävästi onnea ja terveellisyyttä?”
Eli tottakai jokainen saa elää ja harrastaa mitä haluaa ja niin intohimoisesti kuin haluaa. Mietin vaan asioiden aitoutta. Tottakai suurinosa ihmisistä on löytänyt sen oikean polun urheilun ja terveellisen ravinnon kautta, mutta kun katson kassajonossa krapulaista tyttöä, joka ostaa läjäkaupalla terveellistä ruokaa ja heittää viimeiseksi hihnalle Kismetin, mietin, että haluaako hän oikeasti syödä tuota rahkaa? Vai onko se vaan tämän hetken juttu – trendiksikin jotkut sanoneet.
Ja mitä noihin lisäravinteisiin tulee, ei tietenkään ole väärin käyttää sellaisia. Ajattelen vaan ehkä vanhanaikaisesti, että puhtaasta ja monipuolisesta ruoasta saisi tarpeeksi jo kaikkea. Mutta koska en tiedä näitä asioita, en siihen enempää halua ottaa kantaa, ainoastaan oman mielipiteeni niistä. Ehkä vähän pelottaa ottaa purkeita ja pusseista lisäravinteita. 😉
Itse en saa urheilusta aina hyvää oloa, joskus jopa ahdistuneen olon. Tämä tietysti ehkä johtuu nuoruuden kilpaurheilutaustasta – heti kun treeni menee liian totiseksi, ahdistun. Olen joutunut ehkä jopa opettelemaan sellaista urheilun kultaista keskitietä. Kun on kausi, että liikun enemmän, en oikeastaan ole sen pirteämpi kuin normaalisti, ehkä jopa väsyneempi. Sen takia monesti kyseenalaistan tätä, kun lääkäritkin sanovat, että urheilu piristää ja virkistää.
Mitä sitten tuohon kuplaan tulee, niin koen kyllä itse, että jonkinlainen kupla on olemassa. On hienoa, että ehkä se suurin kuplan huippu on jo kohdattu ja jotenkin nyt huomaa, että kupla on supistunut – mikä tietysti on parempi kuin puhkeaminen, joka ehkä olisi sitten se treeni burn out. Suomalaisilla on tosi kova into lähteä mukaan kaikkeen mikä on sillä hetkellä pop, mutta myös helposti luovuttavat ja ostavatkin sen Kismetin. Monet asiat tehdään ns. viimesen päälle, tiukkoja normeja noudattaen ja sitten tuleekin se ”ratkeaminen” josta aiheutuu henkinen paha olo, ”mitä muut minusta ajattelevat, kun tästä projektistani ei tullutkaan mitään?”
On siis todella hienoa, että ihmiset urheilevat ja syövät terveellisesti. On hienoa, että uusia uskaliaita yrityksiä nousee tälläisinä aikoina. Mutta on myös hyvä kyseenalaistaa ja miettiä, mitä itse oikeasti haluaa, mitä media meidän antaa ymmärtää ja mistä itselle oikeasti tulee se hyvä olo.
Ihanaa syksyä <3
Juu kommenttisi oli ehdottomasti hyvä, enkä ainakaan itse ottanut sitä henkilökohtaisesti. 🙂
Ja erittäin hyviä pointteja tässäkin kommentissa!!
Ihanaa syksyä sinullekin! <3
Tuo haaste kyllä kuulostaa ihanalta ja tuo sun vastauksesi tuohon kysymykseen myös.
Kun noita inbody tuloksia vertaa niin eihän niissä kuitenkaan kovin isot erot ole ja virhemarginaalikin olemassa noissakin mittauksissa. Voit olla varmasti täysin tyytyväinen! 🙂
Mun mielestä vaikka fyyistä kuntoaan haluaisi viedä eteenpäin tai kroppaa rakentaa eteenpäin tms. niin se ei tarkoita etteikö voisi olla tyytyväinen 🙂
Joo, kyllä on tosiaan aina se virhemarginaali olemassa noissa testeissä. Mutta vaikka olis ihan tottakin, niin saan olla tyytyväinen silti. 🙂
Ja hyvin sanottu tuo vika lause!!
Minä lähdin kans tuohon haasteeseen mukaan ja oon saanut siitä ihan älyttömästi irti! Oon kuukausi kaupalla mukamas miettinyt, että miten haluan tulevaisuudessa liikkua/syödä yms., enkä oo saanut mitään tolkkua ajatuksiini. Mutta kappas, muutama tunti haasteen parissa ja olin äkkiä paljon viisaampi <3 Taisin kadottaa kevään aikana liikunnan ilon ja nyt oon taas löytänyt sen niiden kysymysten kautta.
Komppaan Sandraa. Mutta mietin myös, että hyvinvointi määritellään ehkä liikaa sellaseksi koko kansakunnan tavoitteeksi. Että elä ja tee asiat niin ja näin, niin voit hyvin. Ja siihen samaan malliin pitäisi sitten kaikkien pyrkiä. Ei, mun mielestä hyvinvointi on nimenomaan tosi henkilökohtainen juttu ja tarkoittaa jokaiselle vähän eri asiaa. Hyvinvointi ei ole sellasta, jota tavoitellaan joka päivä hampaat irvessä. Se on elämistä niin, että jokainen päivä tuntuu hyvältä. Että joka päivä voi hyvin. Se on elämistä niin, että huomioi oman toimintansa seuraukset, mutta muistaa myös tarttua hetkeen. Jos hyvinvoinnin tavoittelu johtaa burn outiin ja tarkoittaa kuplassa elämistä, niin ei se silloin ole todellista hyvinvointia. Vai onko? Ei mun mielestä ainakaan.
Ihanaa, että lähit kanssa mukaan tuohon haasteeseen. Ja ihanaa, että oot saanut siitä jo paljon irti. 🙂
Mäkin jo odotan, että pääsen vastailemaan tän viikon kysymyksiin. <3
Ja mä niin komppaan sua!! Hyvinvointihan ei tosiaankaan sais olla sellaista, että tavoitellaan jotain hampaat irvessä.
Mä ainakin haluan olla hyvinvoiva hyvällä ololla, ei stressaten.
Ihanainen nainen, miten pitkä muuten olet?
🙂 Oon 165cm.