Moi! Mun nimi on Pimu! ♥
39
Noin kuukausi sitten me käytiin Tuukan kanssa moikkaamassa meidän kaverin koiranpentuja.
Me tiedettiin jo silloin, että yksi niistä on meidän tuleva koira. ♥
Kun me ajettiin takaisin kotiin, päätettiin ettei kerrota pennusta kellekään.
Paljastetaan ylläri vasta sitten kun pentu on meillä kotona ja meillä on mun synttärikaffet perheelle.
Kuukausi meni nopeesti ja saatiin pentujen kasvattajalta kuvia melkein joka päivä, että tällaista tää meno täällä nyt on. Meiän pennusta tuli päivä päivältä vauhdikkaampi. Tietysti. 😉
Tän viikon torstaina me oltiin sitten matkalla hakemaan pentua kotiin.
Sen nimeksi me oltiin päätetty antaa Pimu! ♥♥♥
Isoveli Gere otti Pimun heti vastaan lämmöllä. 🙂 ♥
Hetki hetkeltä niistä tulee läheisemmät ja eilen Pimu jo peruutteli Geren syliin nukkumaan. #enkestä
Moi! Mä oon Pimu!
Vilskettä on siis riittänyt täällä meillä nyt muutaman päivän.
Pimu on niin pieni, että se pääsee joka paikkaan. Sohvan allekin se viipottaa vähän liiankin sukkelaa. 😀 Sieltä se on löytänytkin pari Geren luuta.
Voitte myös arvata, että kamerat on käyny kuumana täällä. 😉
Koko ajan on sellasia hetkiä, että voi ei tästä pitää saada kuva.. ♥
”Mä peruutan nyt tänne mun veljen alle istumaan.”
Eilen tosiaan kun vieraat saapuivat, jokainen heistä koki yllätyksen kun Geren lisäksi ovelle vastaan viipotti pikkuruinen Pimu. 🙂 Hihi.
Kyllä sai molemmat huomiota ja rapsutuksia niin paljon, että nukahtivat raasut kesken juhlien.
Otetaan musta ja koirista tällanen kiva kuva ennen ku vieraat tulee…
Tai sit ei.. 😀
Joulukuussa Gere lähtee opaskoirakoulun testeihin.
Silloin selvii tuleeko Gerestä opaskoira vai ei. Jos Gere lähtee (joutuu 🙁 ) meiltä pois, niin nyt meillä on sitten Pimu. ♥ Ettei ihan kuolla suruun täällä Tuukan kanssa.
Tuleeko Gerestä opaskoira? Sitä ei vielä tiedä.
Silloin kun me otettiin Gere meille reilu vuosi sitten, mietittiin että ihana juttu. Voidaan tehdä hyvää ja olla kasvattikoti pienelle opaskoiran pennulle. Olla apuna, että joku sokea saa hyvän koiran itselleen.
Siinä hyväsydämisyyden puuskassa ei tajuttu oikeasti sitä miten me kiinnytään Gereen ja miten siitä tulee osa meiän perhettä.
Osa meistä toivoo, että Gere pääsisi niihin hommiin mihin hänet on ”tarkoitettu”. Oppaaksi jollekin, joka ei pysty näkemään. Tekemään siis oikeasti tärkeätä työtä.
Mutta kyllä iso osa myös toivoo, että jostain syystä Gere ei läpäisisi niitä testejä ja jäisi meille. ♥
Ihan vaan rehellisesti sanottuna.
Mutta aika näyttää. Ja jos Gere lähtee, meille jää Pimu. Ja sitten ens kesänä otetaan toinen labbis. ♥ 🙂
Eilisen synttärikaffettelun tunnelmasta ja raakakakun reseptistä tulee tänään toinen postaus.. 😉
Nyt mä lähden isoveli Geren kanssa lenkille ja jätän Pimun nukkumaan Tuukan kanssa. ♥
pus ♥
39 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Minkä rotunen tuo Pimu on? Ihana. 🙂
Pimu on russelin ja mäyriksen sekoitus. 🙂
Voi eiii mikä pienokainen, ihana! Onnea suuresti! 🙂 Meidän toinen koira täytti juuri vuoden ja oli kyllä hyvä päätös ottaa ensimmäiselle kaveri vaikka koulutus ei aina niin auvoista ole ollutkaan. Koko ajan pitäisi kuitenkin vaan helpottaa, kunhan tuosta uhmasta päästään..
Hihii! 🙂 Kiitos! <3
Mekin ollaa jo nyt sitä mieltä, että ihan loistavaa kun Gere sai leikkikaverin.
Siis niin söpö <3 mäkin voisin harkita koiran ottamista jos ne pysyis läheskään noin pieninä ja söpöinä koko ajan. Okei, no sais vähän kasvaa ettei aivan jäis jalkoihin 🙂 ja jaksais juosta lenkkejä. Onnea uutukaiselle !
<3 Russelit jaksaa tehdä tosi pitkiä lenkkejä, joten mä luulen että tästä tulee aikamoinen lenkkikaveri Tuukalle. 🙂 Ja aika pieneksikin jää.
Maailman suloisin Pimu <3 <3 <3 Oli ihana nähdä teitä!
<3 <3 No niin on!! 🙂
Ja oli ihana nähdä sua! <3
Siis voi apua kuinka suloinen Pimu ja ihana Gere!!! Tää ei helpottanut mun koirakuumetta ei sitten yhtään!! 🙂 Meillä on aina ollut perheessä flatteja (sileäkarvaisia noutajia), mutta nyt omaksi koiraksi oon alkanut kallistumaan labbistyttöön 🙂 Aivan ihania koirahetkiä teille! 🙂
Ne on ihania molemmat! <3 🙂
Kiitos, suosittelen labbista ehdottomasti! Ihan huippu rotu!
Eeii kui söpö :3 tulee ikävä niitä aikoja ku oma nyt viisvuotias oli villavauva, mut on se nytki tosi suloinen ja ihana. Koiravauvakuume!
Hih 🙂 <3
Voi ei mikä suloisuus!! <3 Kauhea koirakuume iskee tätä lukiessa! 🙂 Onneksi on oma kohta 3v. karvapallo jota pusia 😀
Onnea uudesta perheenjäsenestä 🙂
Mä levitän täällä isoa koirakuumetta! 😉 <3
Kiitos!
Oih, ihana!!! Paljon onnea!!! Oma koira on nyt 1,5v., voi noita pentuaikoja <3
Pentuajat on ihania (ja samaan aikaan aika villejä) 😉 🙂
Ihana pentu! 🙂 Mietinki silloin ku otitte Geren, että miten pystytte siitä luopumaan sitten joskus..
Niin.. 🙁 No siihen on vaan sitten jotenkin pakko valmistautua.
Aah, miten suloinen parivaljakko! Toisille tulee vauvakuume, miulle hauvakuume. 🙂
Haha! 😀 Mä oon kanssa sellainen hauvakuume-ihminen! <3
Hauska pikkukoira, onneksi hankitte. =)
Mulle aina välillä tulee mieleen teidän tilanne Geren kanssa ja välillä asetun Geren asemaan ja ajattelen siltä kantilta ja välillä teidän asemaan ja välillä sen henkilön asemaan kuka odottaa opaskoiraa. Hirvee tilannehan se on ja mää oon tuntenut ahdistusta ihan riittävästi vaikken teitä ketään tunnekaan. =D
Mun mielestä molemmat vaihtoehdot on hyviä ja huonoja yhtä aikaa. Voi että, mutta niinhän se menee kun on mennäkseen sitten lopulta kuitenkin.
Mukavaa syksyä teille hurttien kanssa!
Voi ihana Jaana!! <3
Kiitos tästä myötätuntopläjäyksestä! <3
Mukavaa syksyä sullekin sun hurttien kanssa! 🙂
No todellakaan #enkestä
😀
Ihana Pimu!
Muistan kun luin, että Gere tuli teille, ja ajattelin, että en IKINÄ pystyisi samaan, en millään. Kiinnyn jo kaikkiin hoitokoiriinkin ihan hirveästi. Mutta aivan ihanaa, että on tuollaisia ihmisiä kuten te, jotka olette heittäneet itsenne likoon hyvää tarkoitusta varten.
Kiitos Eikku. <3
En ehkä toiste enää lähde tällaiseen hommaan, koska toista kertaa en pystyis luopumaan koirasta vuoden jälkeen.
En kestä…. kuinka ihana <3
😀 <3
Mä mietinkin kun et ole pitkään aikaan blogissa mitään Gerestä maininnut (ja taisi tuo uuden höpönassun kuva vilahtaa blogissa jo aikaisemmin), että onkohan teillä siellä jo ihan suru puserossa, taisin arvata oikein? 🙁
Mutta onneksi Gerelle on vain hyviä vaihtoehtoja, eli ainakin pääsee hyvästä kodista toiseen jos on tarkoitettu näihin opaskoiran hommiin. Kaameeta tuo kyllä on, niistä tulee niin äkkiä perheenjäseniä… Toivottavasti Pimusta on koiraa sitten kahden edestä, että ikävä vähän hellittää.
Itse otin koiranpennun heti jälkeen äitini kuoleman ja kyllä se pentu vie aika tehokkaasti ajatukset uusille urille, kun se vaatii yllättävän paljon keskittymistä kun virnuilet sen tekemisille ja samalla vahtaat että koska sillä olis taas pissahätä 🙂
Se on ihan totta, että Gerellä on vaan hyviä vaihtoehtoja. Joka tapauksessa sillä on hyvä olla. <3 🙂
Kyllä mä uskon, että Pimu ainakin vähän helpottaa Geren ikävää jos Gere töihin lähtee.
Voimia sulle! <3
Voih… hän on niin suloinen. Niin ihana.
<3 <3
#mäkäänenkestä <3
Haha! 🙂 <3
Oijoi, mun sydän sulaa! Ja kunpa nappisilmä-Gerekin sais jäädä kotiin:(.
<3 Niin, sitä mäkin salaa toivon.
Mä en kestä näitä kuvia! <3 Oon tässä viimiset kaks päivää puhunu, että mitäs jos Maunollekin otettais kaveri… 😀 Toi koirakuume tarttuu! <3
<3 Joo ottakaa Maunolle kaveri! 😉 <3
Voi mikä suloisuus ♥