Näin mulle eräs oikeinkin kohtelias ja hyväkäytöksinen vanhempi herra tokaisi viime viikolla eräässä uimahallissa..

Multa on useamman kerran toivottu, että kirjoittaisin tatuoinneistani. Nyt kirjoitan. 🙂

Tatuoinnit herättää edelleen ihmetystä. Ehkäpä suurimmaksi osaksi nimenomaan vanhemman sukupolven parissa.
Se on mun mielestä tavallaan hassua, koska tatuoinnit on kuitenkin niin hirmuisen yleisiä.
Nykyään on jopa harvinaista jos jollain ei oo tatuointia. 😀

Mä oon ottanut mun ensimmäisen tatuointini 18-vuotiaana, pienen kukan selkään.
Sain mun muutamalta ystävältä synttärilahjaksi lahjakortin tatuointiliikeeseen.
Mua jännitti aivan pirun paljon. Mä astelin Duck’s Tattoo-nimiseen tatuointiliikkeeseen, joka silloin sijaitsi Kalevankadulla. Mulla oli yksi lahjakortin antajista mukana, tukena.
Siellä mut vastaanotti iso kalju mies. Oikein niinku perinteinen stereotypia tatskaajasta. 😉 😀
Ja sekös mua pelotti vielä vähän enemmän. Ja jotenkin hävetti. Siis se, että mä otan nyt tollaisen 2cm x 2cm kuvan. No eihän sitä tietysti olis pitänyt hävetä.
Olin piirtänyt itse tuon pienen kukan. Vähän niinku gerberan. 🙂
Toisen tatuoinnin otin myös samaisessa paikassa. Vajaa vuosi ekasta tatuoinnista otin tämän.
Olin päättänyt, että haluan kiinalaisen kirjaimen. Aika pienen. Käsivarsi oli mielessä paikan suhteen.
Tatuoija oli myös sama kuin ekalla kerralla ja yhdessä katsottiin mikä kirjain olisi kiva. Mä ihastuin kirjaimeen, jonka merkitys oli ”open-minded”. Se oli suomennettu siihen kirjaan, että ”laaja- avarakatseinen”. No sekös jos mikä sopi jo silloin kuvaamaan mun maailmankatsomusta.

Käsivarsi paikkana oli todella kivuton. Ja siitähän syntyi sitten mun tatuointirakkauteni. Halusin pian jo uuden. Kolmannen.
Kolmas kuva oli tuo perhonen. Kukan viereen.
Ystäväni Linda oli silloin töissä Tampereella eräässä tatuointiliikkeessä. Halusin tällä kertaa mennä ottamaan kuvan naiselle ja vielä tutulle sellaiselle.
Matkustettiin yhdessä parin kaverin kanssa Tampereelle ja mä astelin Lindan pakeille. Kerroin Lindalle, että haluaisin perhosen. Olin hahmotellut jotain kuvaa ja Linda piirsi siitä oman näkemyksensä ja ihana perhonen koristi pian mun oikeaa lapaluutani.
Tällöin olin parikymppinen.

Seuraava, neljäs tatuointi oli mun toisen kämppiksen kanssa ”kaveritatuointi”. Otetiin samanlaiset sydämet. Tai itse asiassa molemmat piirsi oman sydämen, jonka lävisti nuoli. Se oli vähän niinkun ”läppä”. Että otetaan tollaset. Ja mehän otettiin.
Meidän yhteinen ystävämme Ville teki silloin tatuointeja, hän tuli meille kotiin rustaamaan nämä sydämet ihoomme.
Mä olin muka jo ihan konkari ja mua ei pelottanut yhtään.
Tatuointia ottaessa kuitenkin pyörryin. 😀 Luulin olevani kovempi jätkä kun olinkaan. 😉

Viides tatuointini oli tähtikuvio mahaan. Olin piirtänyt tämän kuvion itse ja kävin sen ottamassa Punavuoressa jossain tatuointiliikkeessä. En enää muista mikä sen paikan nimi oli.
Tää taisi olla eka tatuointi, joka oikeesti vähän sattuikin. Mitä alemmas mentiin sitä enemmän se tuntui. Makasin pää alaspäin sellaisessa ihme penkissä. 😀

Sitten olikin seuraavan kaveritatuoinnin aika.
Otin hyvän ystäväni kanssa Tikun ja Takun. Tai oikeestaan ne oli ne RescueRangersin jäbät. 😉 Hyvin pieni kuva kylkeen. Mutta oli paha. Kylki oli jo tuolloin kipeä paikka. Muistan kuinka se kipu säteili jostain kohin ihan varpaisiin asti.

Seitsemäs tatuointi oli isälleni omistettu.
Isäni poismentyä tiesin jo heti, että halua jonkun tatuoinnin ottaa hänen muistolleen.
Kun vihdoin keksin, että mitä se olisi pääsin Saran neulan alle. Sara oli juuri ostanut omat tatuointivälineet ja teki harjoituskuvia itselleen ja muutamille ystävilleen.
Sain käteein Pappa-tekstin. Kutsuttiin isäämme Papaksi. <3

Seuraava, kahdeksas tatuointi oli Helinä-Keiju niskaan. Senkin otin Saran luona.
Olen aina tykännyt Helinä-Keijusta. Se on mun mielestä jotenkin herttainen hahmo ja vielä kun se liittyy ”ikuisesti lapsi”-tarinaan, Peter Paniin. 🙂
Muokattiin siitä kuitenkin ”mun värinen”. Niskaan tatuointi myös sattui jonkun verran, plus siihen liittyi ihana pikku lisä, tatuointikoneen surina korvan juuressa. Välissä tuntui siltä, että ois porattu suoraan kalloon. 😀

Yhdeksäs tatuointini oli tikku-ukot jalkapöytiin. Tän idean sain kun selailin silloisessa työpaikassa erästä vaatekatalogia. Siellä oli tyttö, jolla oli jalkapöydissä kuvat. Ihastuin siihen paikaan. Piirsin itse ukkelit ja kävelin taas Saran luokse.
Olin kuullut, että jalkapöydät on kivuliaat paikkana. Mutta halusin kuitenkin. 🙂
Ihanat niistä tuli! Mutta kerran pari jouduttiin kuvanteot keskeyttämään ja vähän puhaltelemaan. Meinas olla pyörtyminen taas lähellä. 😀

Sitten kymmenes tatuointi oli ensimmäinen iso kuvani.
Se oli sulka reiteen. Tämän teki taasen ihana Linda. Linda piirsi kauniin sulan ja yhdisti sinne vielä nuotteja, kuvaamaan vähän mua.
Tää on mun yksi lempi tatuoinneista edelleenkin. <3

Yhdestoista kuvani oli timantit käsivarteen. Olin ajatellut vain yhtä isoa timanttia. Linda ammattilaisena kuitenkin ehdotti, että laitettaisiinko kolme. Hän oli piirtänyt kauniit timantit ja teki kuvansiirron mun käteeni ja avot! En enää hetkeäkään epäillyt, että pitäisikö niitä sittenkin olla vain yksi.

Kahdestoista tatuointini oli My Little Pony käsivarteen. Itse asiassa käsivarressa oli jo ennestään teksti ”Wish it, Dream it, Do it”, jonka Sara oli tatuoinut. Eli tämä ponihan oli siis jo kolmastoista kuvani. Sitä kehiteltiin Lindan kanssa parilla kerralla sitten vielä vähän isommaksi ja loppujen lopuksi siitä tuli ”puolikas hiha”.

Viimeisin tatuointini on isoin kaikista ja kaikkein kivuliain.
Senkin Linda on mulle tehnyt. Hän myös suunnitteli koko kuvan. Pyysin vain, että kuvasta näkyisi mulle rakkaat asiat: tanssi ja musiikki.
Kuva tehtiin neljässä erässä. Ensin tehtiin vain ääriviivat. Sitten sitä väritettiin kohta kohdalta. Joka kerta kuvaa tehtiin n.3-4h. Sitten iho alkoi olla aina niin kipeä, ettei pystynyt enää jatkamaan.

Ja sitten vihdoin valmiina se näyttää tältä:
On niiiiiin super kaunis!!! <3

Mitä te tykkäätte tatuoinneista? Onko teillä niitä paljon? Vaiko ei yhtään? 🙂

Nythän on siis alkuun kerrottava, että mun piti jo parin päivän jälkeen lopettaa se detox. Mulla ei tullut mitään oireita, mutta mä en nyt sitten kuitenkaan sitä jatkanut.

Vappuaattona luin mun kaverin Annukan blogista herkullisen mariannemuffinsien ohjeen.
TÄÄLTÄ voit käydä lukemassa alkuperäisen reseptin. 🙂
Mä vähän muuntelin reseptiä, koska halusin testata vihdoin CocoVi:n kookossokeria. ”Terveellisempää sokeria”. 😉
Ainekset mitä muffinseihin laitoin:
– 3 dl luomu vehnäjauho
– 1,5 dl CocoVi:n kookossokeri
– 1 tl leivinjauhe
– 1 tl vaniljasokeri
– 2 dl mantelimaito
– 0,5 dl juokseva oivariini
– 2 rkl CocoVi:n kookosöljy
– 2 kpl kananmunia
– 1 levy mariannesuklaata

Ensin kuivat aineet sekaisin omassa kipossaan (paitsi kookossokeri). Sitten toisessa kipossa sokeri ja kananmunat vaahdoksi.
Sitten sulatettu kookosöljy ja juokseva oivariini sekaisin ja ne sokerikananmunavaahdon sekaan. Sinne vielä mantelimaito joukkoon.
Sitten pikkuhiljaa vatkaten nestepitoiset ja kuivat ainekset sekaisin.
Pellille muffinsivuokia 20kpl ja taikinaa vuokiin n.1rkl pohjalle.

Tämän päälle jokaiseen kippoon palanen mariannesuklaata. (toki muukin maku käy)

Ja sitten päälle vielä vajaa ruokalusikallinen taikinaa.
Tämän jälkeen muffinsit uuniin 200-asteeseen kymmeneksi minuutiksi.

Kyllä oli hyviä! 🙂 Leivinjauhetta olis voinut ehkä olla toinenkin teelusikka, mutta mene ja tiedä. Täytyy kokeilla sitä seuraavalla kerralla. 🙂

Vappua me vietettiin tosiaan ihan selvinpäin. Kuten monelle jo varmasti tullut selväksi! 😉 Nyt muuten myös vastailin kaikkin alkoholipostauksen kommentteihin. Anteeksi kun kesti, piti ihan parissa erässä vastata kun kommentteja oli tullut niin paljon. 😀

Vappuaatto me oltiin ihan vaan kaksistaan kotona ja syötiin hyvin ja jälkkäriksi noita muffinseja.
Vappupäivänä meillä oli vappubrunssi mun tätini luona. Meidän vaari (mun äitini ja tätini isä) olisi täyttänyt tänä vuonna vappupäivänä 100v, joten päätettiin juhlistaa hänen synttäreitään samalla. 🙂
Me leivottiin Tuukan kanssa porkkanasämpylöitä ja tehtiin fetasalaatti mukaan brunssille.

Tätini luokse meitä saapui minä, Tuukka, veljeni Jussi, äitini Taina, hänen miesystävänsä Reijo ja serkkuni Lotta ja Atte ja hänen avopuolisonsa Outi. Emäntinä häärivät tätini Leena ja serkkuni Minni. 🙂
Eli oikein koko konkkaronkka oli paikalla.

Osa porukasta paikalla 🙂

Vaarin ja vapun kunniaksi kohotettiin malja. Toisiin lasiin kaadettin kuoharia ja toisiin simaa. Nam!

Ja sitten päästiin notkuvan pöydän ääreen. 🙂 Ensin suolaista ja sitten makeaa.

Kylläpä oikein mahat meinas ratketa ku oli niin hyvää! 🙂

Vaarini

Illalla käytiin vielä pitkällä lenkillä Geren kanssa keskuspuistossa.
Siitä mieleeni tulikin, että hitto yks asia mikä mua suututtaa on koirien vapaanapito!! Miks hemmetissä ihmiset pitää koiria vapaana keskuspuistossa?! Eilenkin yksi nainen NELJÄN koiran kanssa juoksi ihan päättömän näköisesti koirat sikin sokin ympäriinsä vapaina.
Kyllä siinä vähän sydän hyppäs kurkkuun, kun neljä isoa koiraa on vapaana. Heti tuli sellanen olo, että hitto mihin menee tai mitä tekee jos noi lähtee tänne Geren kimppuun nyt. 🙁
Inhottavaa ja ärsyttävää!! Teki mieli huutaa perään, että ”S**TANA MÄ SOITAN POLIISIT”! 😀 😀

No joka tapauksessa lenkki oli kiva ja koirat eivät tulleet meidän luokse, vaikkeivat täysin totelleetkaan omistajaansa.

Hassua, että on perjantai!! Ihan maanantai-olo. Odottelinkin tässä jo viikkoraportteja asiakkailtani, kunnes tajusin että nythän on perjantai. 😀
Iloista ja aurinkoista viikonloppua! <3

Mä lähden tästä kohta Annan kanssa lounaalle ja illaksi töihin!
Puspus 🙂