Kirjoittaminen vs. puhuminen
17
Mä oon aina ollut parempi kirjoittamaan kun puhumaan.
En varmasti äikän opettajan mielestä, mutta omasta mielestäni.
Muistan lapsena kun moni meiän luokan tytöistä aina vähän jopa kehuskeli sillä kuinka
monta tuntia oli tullut puhuttua puhelimessa ystävän kanssa.
Ihailin sitä asiaa vähän.
Mäkin halusin olla sellainen puhelimessapuhuja.
Mutta en osannut. Se ei vaan tuntunut hyvältä. Yritin kyllä. Puoli tuntia oli pisin puheluni.
Mä tykkäsin juosta naapuriin ja lähteä leikkimään pihalle tai sisälle.
Vanhempanakaan en oppinut koskaan sitä puhelimessa puhumisen taitoa.
Jotkut kaverit saattoivat krapulapäissään puhua monta tuntia edellisestä illasta.
Mä tykkäsin laittaa tekstaria ja olla mesessä. Siinä ekassa versiossa, ennen fb:tä.
Siitä lähtien kun oon ensimmäisen tietokoneeni hankkinut, sosiaalinen kanssakäyminen on lisääntynyt.
On tullut keino olla aktiivinen kavereiden ja ystävien kanssa silloinkin kun ei nähdä,
ilman puhelimessa puhumista.
Mä en myöskään oo koskaan ollut mikään paras puhumaan vaikeista asioista.
Niistäkin on ollut helpoin kirjoittaa. Saada asiat jäsenneltyä paperille.
Niin, että toinen lukee ensin koko jutun ja sitten vasta vastaa.
Mä oon miettinyt, että ehkä mä oon siksi tällainen elektroniikkarakastaja.
Oon joskus ihan blogin alkutaipaleella kertonut teille, kuinka oon hulluna uusiin värkkeihin.
Silloin olin juuri tainnut hankkia iPadin.
Työasiat tykkään myös hoitaa lähes 100% sähköpostitse.
Läsnäolo on sitten treeneissä kun tavataan.
Ja voihan se läsnäolo tulla meilinkin kautta. Ja tuleekin.
Mulla on työpuhelin erikseen, mutta oon miettinyt josko jättäisin sen pois.
En lähes koskaan soita sillä, vastaan vaan asiakkaiden tekstiviesteihin.
Myös mun asiakkaat on oppineet sen, että mut saa parhaiten kiinni meilitse. Toki jos joku asiakas soittaa – vastaan.
Ellen ole juuri vetämässä jollekin toiselle asiakkaalle treenejä.
Tykkään sopia asioista meilitse.
Mun mielestä on hankalampi puhua, kuin kirjoittaa.
Toki joku joka tykkää, että puhelimen välitykselllä saa asiat nopeammin hoidettua – on ehkä oikeassa.
Mutta silti, tykkään enemmän kirjoittaa kuin puhua.
Tällä viikolla alkoi myös Voittajan itseluottamus -verkkokurssi ja se on ihana juuri siksi, että saa kirjoittaa asioita ylös.
Omia tuntemuksiaan asioista ja mielipiteitä.
Mä aina välillä haaveilen, josko ostaisin jonkun kauniin ihanan kirjan ja kauniin kynän ja alkaisin taas
kirjoittamaan päiväkirjaa.
Se on mun mielestä jotenkin romanttinen mielikuva, kaunis kirja,
kaunis kynä ja aurinko paistaa ikkunasta sisään.
Ehkäpä ikkunalaudalla vielä höyryävä kahvikuppi. 😉
***
Mulle tärkeetä on siis, että mulla on hyvä kone. Koska päivittäin käytän sitä.
Uusin ihastukseni on Asuksen TransformerBook.
Siitä oon kantanut mm. asiakkaiden treeneissäkin mukana pelkkää näyttöä.
Onko siellä ruudun takana muita tällaisia kirjoittajia kuin minä?
Vai tykkäättekö te enempi puhua?
***
Jos ette oo vielä käyneet katsomassa, niin täältä
https://vlogia.com/videot/1184/paiva-kanssani
voi käydä katsomassa sitä miten mä puhun. 😉
* Yhteistyössä Asus Finland
17 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Työn kannalta on hyvä juttu sopia pienetkin asiat sähköpostilla, koska silloin jää ”mustaa valkoisella”, ja sovitun asian voi tarkistaa jälkeenpäin.
Tää on muuten tosi hyvä pointti! Näinhän se juurikin on! 🙂
Kuulostaa tutulta, oon just samanlainen monissa asiossa! 🙂 En oo kans ikinä oikein osannu soitella kavereilla ja kysellä mitä kuuluu, vaan aina enemmän oon tykänny käyttää messengeriä, facebookia ja nykyään watsappia. Inhoan myöskin soittaa monesti ns. virallisia puheluita, hoidan nekin mielummin netissä jos vaan mahdollista 😀
Päiväkirjaa oon aina tykänny kirjoittaa.. 🙂
Kuulostaa hyvin tutulta! 🙂
Mulla on ihan sama juttu kuin sulla, että kirjoittaminen on paljon helpompaa kuin puhuminen. Silloin voi ilmaista tunteensa ja asiansa jotenkin vapaammin ja selvemmin. Kun mulla oli lapsena ja vähän vanhempanakin jotain huolia ja murheita, niin kirjoitin äidille murheistani kirjeen, jonka vein hänen tyynylleen ja sitten odotin hänen vastausta, jonka hän yleensä lähetti tekstiviestillä kännykkääni 🙂 Välillä hän kirjoitti vain, että ”puhutaan aamulla” ja olo oli helpottunut, kun oli saanut kerrottua huolensa. Kirjoittaminen on luonnollisempaa ja silloin herkemmätkin asiat pystyy kertomaan paremmin.
Voi miten ihana tapa. <3 Ihan super ihanaa kun ootte löytäneet äitisi kanssa tuollaisen tavan. Ihanaa! <3 Varmasti toimisi aikuisenakin. 🙂
Kuulostaa tutulta, mulla on ihan sama juttu. Hoidan kaikki virastoasiat ja muut mieluummin sähköpostilla kuin puhelimitse. Jotenkin helpompi, kun asian saa rauhassa miettiä ja kirjoittaa. Ystävien kanssa juttelen mieluiten kasvotusten, koska samalla näkee eleet ja ilmeet. 🙂 Ja lyhyemmät asiat hoidan tekstarilla, mesessä tai whatsappin kautta. Pitkästä aikaa ostin itelleni kunnon kalenterin ja ihan innoissani kirjottelin siihen. Ja kaikenlaisten listojen kirjoittaminen, se on niin mun juttu. <3
Juurikin näin! 🙂
Ja siis hei noi listojen kirjoittelu on ihan huippua!! Jos lähtee johonkin matkalle, niin ehdottomasti on tehtävä lista mitä ottaa mukaan. Ja kaikesta muustakin voi tehdä listoja. Hihi <3
Ihan samoilla linjoilla täälläkin 🙂 Kaikki virallisetkin asiat pyrin hoitamaan sähköisesti/netissä/meilitse jos vain suinkin pystyy. Aina tihkaisee hirmuisesti ajatuskin jos jonnekin joutuisi ehkä soittamaan. Joissain tapauksissa on melkein pakko enkä tykkää siitä yhtään. Oon myös aina kirjoittanut mielelläni, pienestä asti käsin ja heti kun vain ensimmäisiä tietokoneita näin aloin haaveilla sillä naputtamisesta. Joskus toivoin pienenä kirjoituskonettakin joulupukilta ja olin pettynyt kun sain sellaisen lasten ompelukoneen. Äiti sitten sanoi että pukki varmaan luki väärin…
Elektroniikkarakastaja täälläkin, kaikenmoisilla laitteilla on pitänyt aina saada itsensä ympäröidä 🙂 Tietokoneella työskentely ja nörttiys oli suurin haaveeni ikinä ja vaikutti niin tosi siistiltä 😀
Päiväkirjaa olen pitänyt pienestä asti ja pidän edelleen. Kirjoja on isot kasat kaappien kätköissä 🙂 Voi kuulostaa romanttiselta, mutta mulla se on usein juurikin niin että istuskelen sohvalla/nojatuolissa kirjoitellen, kahvikuppi pöydällä ja välillä katselen ulos 🙂 Varmasti jatkuva kirjoittaminen auttaa jäsentämään ajatuksia ja ilmaisemaan itseään paremmin.
Joo mä kanssa. Virallisest asiat myös meilitse tai netissä jos vaan on mahkuja 😀
Voi ei mikä pettymys tuo kirjoituskone vs. lasten ompelukone!! 🙁 Pikku-Tiina on ollut varmasti suru puserossa. 🙁 Voih. <3
Ihana kun oot säästänyt päiväkirjat. Mä oon osan kyllä heittänyt pois. En tiedä ees miks.
Tutulta kuulostaa. En tykkää yhtään puhua puhelimessa, mielummin kasvokkain mutta muuten kyllä tulee ”kulutettua” whatsappia/tekstareita/sähköpostia 😀
Ihan samanlaisia fiiliksiä ja käyttäytymistä tällä suunnalla. 😀
Minulle on kyllä luotu paremmat puhe- kuin kirjoituslahjat. Mielummin hoidan viralliset asiat puhelimen välityksellä, koen että silloin tulen paremmin ymmärretyksi, kun voi hyödyntää eri äänensävyjä. Vaikka pidän puhumisesta niin ystävien kanssa en paljon soitellen kuulumisia vaihda, sillä parasta on kasvotusten näkeminen ja siinä asioiden hoitaminen:)
Ihanaa kun on niin selkeetä toisilla tuo puhuminen, mulla taas tuntuu etten saa kaikkia asioita ehkä sanottua juuri oikein. 🙂
Kasvotusten näkeminen on kyllä ystävien kesken parasta.
Mä oon tosi hyvä puhumaan, etenkin vieraille ihmisille. Vähän liiankin hyvä. Sitten taas tuttujen seurassa saatan möllöttää hyvinkin hissukseen, ei sitä kai enää näin vanhempana jaksa lätistä koko aikaa. Kirjoittamisesta taas tykkään näin vanhemmiten paljon enemmän! 🙂
Ihan mahtavaa! 🙂 Mä kyllä myös taidan olla äänekkäämpi vähän tuntemattomammassa seurassa kuin ihan tuttujen kanssa.
Ihana toi video! 🙂 mun lemppari oli autoilulaulut. Parasta on autolla ajaessa laulaa teen sitä ite kans aina ku ajan yksin eikä myöskään vajaa parivuotias kuuntelija takapenkillä haittaa. Miehen kuullen en kyllä kehtaa niin tunteella vetää 😀 vaikeista asioista mäkin oon parempi kirjoittamaan kuin puhumaan. Muuten kyllä tykkään puhuakkin 🙂