Mulla oli viime viikonloppu täynnä juhlia. Aivan ihania juttuja ja ihania ihmisiä.

Perjantaina mentiin mun kahden hyvän ystävän kanssa ensin tanssitunnille ja siitä syömään. Lauantaina oli mun rakkaan ystävän yllärisynttärit, joihin mentiin Tuukan kanssa ja sen jälkeen mentiin muutamien meidän hyvien ystävien kanssa syömään.

Molempina iltoina olin kotona kymmenen maissa, eikä suonissani virranut tippaakaan alkoholia. Ihana fiilis.
Aivan super ihanat illat, hyvässä seurassa. Eikä yhtään huonovointisuutta kotiin tullessa tai seuraavana aamuna.

Muistan hyvin, kun vielä reilu vuosi sitten monissa kaveriporukoissa hämmästeltiin jos en juonut. Sehän oli aina kuulunut mun biletys-tapoihini. Aina valmiina! Etkot ja jatkot ja kaikkea siltä väliltä.
Pari vuotta sitten rupesin vähentämään reilusti juomista. En halunnut enää viettää jokaista sunnuntaita krapulassa maaten, haaskata hyvää aikaa. En halunnut enää saattaa itseäni siihen kuntoon, alkoholin vaikutuksen alaisena holtittomaan käytökseen, puuroutuvaan puheeseen, sössöttäviin juttuihin, sumeaan katseeseen ja pahaan oloon.

Viime vuonna join yhteensä ehkä alle viisi kertaa. En laskenut. Juhannuksena olin varautunut skumppapullolla ja kirkastakin oli mukana, olihan sentään juhannus. Tulin kotiin juhannuksen vietosta molemmat pullot täysinä. Ei vaan tehnyt mieli juoda. Silloin mietin, että en ehkä joisi enää ikinä.
Elokuun alussa oltiin BlockFesteilla Tuukan ja meidän kahden hyvän ystävän kanssa, siellä kuitenkin teki mieli vähän nautiskella skumpasta ja siideristä. Oli super kivaa, mutta hotelilla oltiin siltikin jo kympin maissa. Örvellystä ei tehnyt mieli.

Hyvien ystävien kanssa aika kulkee siivillä ja on ihanaa.
Hyvät ystävät ei tuomitse jos joku seurassa juo tai ei juo.
Jos tekee mieli juoda vain vettä, niin kukaan ei sano mitään. Sitä ei edes huomioida. Se jos joku tuo rennon tunnelman. Joku juo viiniä ja joku toinen vettä, silti jokaisella on yhtä kivaa. 🙂

Perjantaina käytiin tanssitunnilla HiMoClubilla, nautittiin tunti mahtavasta meinigistä JammingDaClub-tunnilla ja siitä sitten lähdettiin syömään. Inari oli varannut meille pöydän Pastor-nimisestä ravintolasta. Oli aivan huikea mesta. Alkudrinkit saatiin holittomana ja ruoka oli super hyvää. Lauantaina käytiin syömässä porukalla Shanghai Cowboyssa, joka myös oli mule uus tuttavuuus. Mutta ihan super hyvät syötävät oli sielläkin. Molemmissa paikoissa oli myös erittäin ystävällinen palvelu. Kaikkia paikkoja suosittelen lämpimästi. <3

***

En missään nimessä yritä mitään jeesustella tällä alkoholi-asialla. Tiedän, että aion vielä juoda joskus. Mutta en ota siitä enää mitään issueta. Jos ei tee mieli, en juo. Jos tekee – juon. 🙂

***

Eilen aloitin aamun ihanien ystävien Marissan ja Ainon kanssa.
Marissa oli kutsunut meidät aamupalalle heidän luokseen ja oli kyllä niin energiapommi aamu, että huh. Koko päivä tuli vedettyä sellasella energialla. 🙂

Energistä keskiviikkoa!! <3

Itseluottamus voidaan määritellä henkilön yksilölliseksi tunteeksi siitä, kuinka paljon hän uskoo ja luottaa itseensä, omiin taitoihinsa ja ominaisuuksiinsa.

***

Kuva: Nadi Hammouda

Kun astelin pari viikkoa sitten Nadin luokse kuvauksiin, mua vähän jännitti.
Olin katsellut hänen kuviaan jo kauan ja mietin aina, että ne on todella kauniita.
Naiset niissä on todella kauniita.

Nyt mä olin itse menossa sinne. Miksi?
Halusin ikuistaa itseni tässä ja nyt. En treenivaatteissa salilla tai wallclimbeä tehdessä satama-alueella.
Halusin jotain enemmän.
Kuvia, jotka kertoo mun elämäni kunnosta.

Kun sitten istuin studiossa kylpytakki päällä ja Nadi kysyi multa, että ”Monna, mikä on sun tarinas?”
Mä olin hetken hiljaa ja kerroin.

***

Tänä vuonna täytän 35. Olen elämäni kunnossa. Ja uskallan sen sanoa.
Kroppani on hyvässä kunnossa, mutta ennen kaikkea henkinen hyvinvointi on kunnossa.
Elämäni parhaimmassa kunnossa.
Uskallan seistä ryhdikkäästi, rinta rottingilla ja sanoa osaavani asioita.
Uskallan olla oma itseni, en olla jotain sellaista mitä luulen muiden haluavan minun olevan.

***

Mielyttämisenhalu on ollut mussa todella vallitseva piirre aina.
Ihan pikkutytöstä asti.
Oon tiennyt mitä asioita tehden saan tahtoni läpi. Oon halunnut miellyttää ja olla rakastettu.
Kun olen tehnyt asioita, jotka miellyttää muita – olen saanut tahtoni läpi ja silti musta on pidetty.
Laskelmoivaa, toisin sanoen. Mutta mitä laskelmoin, sitä että minusta tykättäisiin.

Opin jo varhain ala-asteella miellyttämään muita. Seurasin mitä muut tekivät, tarkkailin tosi paljon.
Sitten osasin tehdä asioita niin, että toiset vain luulivat mun tuosta noin vaan ymmärtävän mistä pitävät.
Ja sitten musta taas pidettiin vähän enemmän. Tein tätä samaa myös aikuisena.

Kun mietin asiaa, olen ikään kuin kerännyt tykkäämisiä lapsesta asti.
Halunnut sillä kasvattaa omaa itsevarmuutta.
Että jos toi ja toi ja toikin vielä tykkää musta, ni sit mä oon ihan hyvä tyyppi.
Mutta kun ei se mene niin.
Koska oon osannut miellyttää ihmisiä aina, musta on myös tykätty aika paljon.
Silti se ei ole riittänyt vahvistamaan mua.
Ei se, että kuinka monta poikaystävää tai tyttökaveria ja kaikenlaista tuttua ja huttua mulla on ollut, ole tehnyt musta vahvaa ja itsevarmaa. Päinvastoin.

Vasta nyt parin vuoden sisällä ja ehkäpä jopa tarkemmin ottaen vasta viime vuoden aikana, olen oppinut sen ettei muita mielyttämällä voi saada itseluottamusta kasvatettua. On opittava tykkäämään itsestään pitäisi muut sinusta tai eivät. Se on kaiken a ja o.

Muiden tykkäämiset, kommentit, mielipiteet, tai mitkään ei saisi horjuttaa sitä mitä ajattelet itsestäsi.
Kenenkään muun mielipide sinusta ei saisi määrittää rakkautta sinua itseäsi kohtaan.

Kukaan muu tässä maailmassa ei voi parantaa itseluottamustasi paitsi sinä itse! Ei kukaan!
Miljoonatkaan tykkäykset ja uudet ystävät ei voi vahvistaa itsevarmuuttasi.
Vain se, että itse uskot itseesi ihan 100% ja rapiat päälle voi sinua vahvistaa.
Se ei ole helppoa, mutta se on mahdollista.
Pikku hiljaa, askel askeleelta usko itseesi alkaa parantumaan. Mutta sitä uskoa on harjoitettava päivittäin.
Lopulta pääsee siihen tilaan missä minä olen nyt.
Uskon itseeni, olen ylpeä itsestäni.
Se on jumalattoman vapauttavaa.

***

Tänä vuonna aion vahvistaa itsetuntoani vielä entisestään.

Osallistuin Voittajan itseluottamus -verkkokurssiin ja nyt on käynnissä toinen viikko.

Tällä viikolla käsittelemme itseluottamusta omien ajatustemme kautta ja esitämme itsellemme kysymyksen
”Kuinka voin ohjata omaa ajatteluani kohti vahvempaa itseluottamusta?”

Ihminen ajattelee noin 60 000 ajatusta päivässä ja noin 1300 sanaa minuutissa. Voimme siis vain yrittää arvailla kuinka valtavan suuri vaikutus päivittäisten ajatustemme sisällöllä on siihen, kuinka onnellisia me olemme ja siihen, kuinka hyvää itseluottamusta pystymme päivän aikana tuntemaan.

ps. Verkkokurssille voi ilmoittautua mukaan vielä sunnuntaihin asti!