Ollaan vaan hiljaa ja halataan.
14
On kaksi asiaa joista haluan teille tänään kirjoittaa.
Halaaminen ja hiljaa oleminen.
Jos mä osaisin, laittaisin tän alla olevan kappaleen soimaan samalla kun luette tätä tekstiä. Mutta en osaa, joten klikkaa playta ja lue kirjoitus. <3
***
Tiedättekö sellaisia ihmisiä joiden seurassa voi olla vaan hiljaa? Olla vaan ja tuntea silti olonsa hyväksi, rennoksi ja rauhalliseksi. Tällaisia ihmisiä ei ole useinkaan kovin montaa. Jokaisella on niitä yksi tai kaksi tai ehkä kolme.
Se voi olla oma äiti tai isä, se voi olla kumppani, se voi olla ystävä.
Mulla on tällaisia ihmisiä muutama. En sano, että nämä ihmiset olisi jollain tapaa parempaa seuraa tai rakkaampia mulle kuin muut ihmiset ympärilläni. Mutta näiden kanssa on helppo olla vain. Ei tarvitse koko ajan puhua, kuunnella tai nauraa. Olla vain.
Tällaisia ihmisiä on mun mielestä hyvä olla ympärillä.
Silloin kun on sellainen olo, että haluaa sitä rauhallista ja rentoa seuraa. Sellaista seuraa, jossa on tosi luottavainen olo. Jotkut ihmiset levittää ympärilleen rauhaa. Heidän seurassaan mulle tulee usein luottavainen olo. Haluaisin itsekin olla sellainen.
Olen tietoisesti opetellut vähentämään omaa höyryämistäni. Toki sitä edelleen teen, koska se on iso osa luonnettani. Olen energinen ja puhun ja nauran paljon. Mutta välillä olen myös rauhallinen. Ihan totta. 😉
Olen halunnut opetella luomaan sitä rauhaa ympärilleni. Eikä sen itse asiassa tarvitse poistaa tai kumota sitä iloisuutta ja energiaa.
Tiedättekö sellaisia ihmisiä, jotka huoneeseen astuessaan tuovat mukanaan rauhallisuuden, kuin jokin zen-aura kulkisi heidän mukanaan. Sellaisten ihmisten seurassa on ihana olla. Tulee sellainen olo, että nyt tämä ihminen on tässä hetkessä oikeasti mun kanssani. Vaikka oltaisiin ihan hiljaa.
***
Tiedättekö sellaisia ihmisiä, jotka tavatessaan halaa ja tarkoittaa haluaksella jotakin? Halaa lämpimästi, ottaa ehkä olkapäistä halauksen jälkeen kiinni ja katsoo silmiin ja hymyilee. Tiedättekö?
Mä tiedän muutaman. Ja siitä tulee tosi lämmin olo. Se ei ole mitään seksuaalista. Ei flirttailevaa. Se on jotain sellaista mikä viestittää välittämisestä. Tällaisesta halauksesta tulee aidosti sellainen olo, että tuo ihminen on tärkeä ja hän myös pitää minua tärkeänä.
Mä olen halaaja. Jos näen jonkun ihmisen kenet tunnen, usein halaan häntä. Lähiaikoina olen kuitenkin huomannut, että kaikki eivät pidä halauksesta. Joko minun tai ylipäätään halaamisesta. Tai sitten näiden ihmisten mielestä halaaminen on liian lähelle tulemista.
Myös meillä Suomessa on opittu tapa halata ihmisiä heidät nähdessään. Se tapa on yleistynyt viime vuosina. Mutta pitäisikö sitä kuitenkin jollain tapaa rajoittaa? Pitäisikö ihmiseltä kysyä nähdessään, saanko halata?
On se sitten niin tai näin, on mielestäni hyvä opetella halaamaan tarkoituksella. Ei ehkä halata enää kaikkia tuttuja, mutta sitten kun halaa – on siinä mukana lämpö ja välittäminen. Katsoa halattavaa silmiin.
Ja opetella luomaan sitä rauhallisuutta ympärilleen. Kun tapaa ihmisen, viestittää hänelle olevansa tässä ja nyt. Ei plärätä kännykkää tai katsoa koko ajan kelloa tai kertoa kuinka nyt on kiire ja kohta pitää taas mennä. Jos on ollut aikaa alunperin mennä tapaamaan jotakin ihmistä, on se kunniottavaa tuota ihmistä kohtaan olla läsnä ja rauhoittua.
***
Iloista, rauhallista ja lämmintä perjantaita! <3
14 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Tosi hyvä kirjoitus hyvästä aiheesta! 🙂 Ite olen ollut aikoinaan tosi huono halaaja, enkä ole oikein tykännyt siitä. Nyt viimeisen neljän vuoden aikana olen aika hyvin oppinut siihen, kun pomo ja kollegoita on Ruotsissa. He ovat kovis halaamaan ja joka kerta, kun heitä näkee niin ensimmäiseks halataan ja jotenki se tuntuu nykyään jo hyvältä ja tulee itellekin hyvä mieli. 🙂
🙂 Ihanaa, että oot oppinut tykkäämään halauksista.
Tosi hauska aihe kirjottaa! 😀 Mä oon meinaan kans halaajatyyppiä ja suhteen alussa kun miehen kans halattiin ni hän teki sen sillain ärsyttävän kaukaa ja kevyesti ja mä opetin heti alusta et miten halataan kunnolla xD Halailu parantaa maailmaa, mutta juu onhan sitä ihmisten omaa tilaaki kunnioitettava 🙂
Hahaha!! 😀 Mä tiedän niin ton tyypin, joka halaa kaukaa ja kevyesti!! 😀 😀
Halailu parantaa maailmaa todellakin!
Biisi kruunas hyvin kirjotuksen. Kirjotus sai mut rauhottuun ees hiukan tämän ja eilisen kaaosmaisen työpäivän jälkeen.
Ihanaa viikonloppua Monna!
🙂 Ihanaa! Kiitos! <3
=) Mun mielestä halaajapersoona saa ja hänen pitääkin halata ihmisiä koska halaaminen tulee häneltä täysin luonnostaan. Halaa vaan miettimättä sen kummemmin mitä toinen on mieltä halaamisesta. Mua ei haittaa jos tämmönen ihminen halaa koska se tulee jotenkin niin spontaanisti aina. Ei haittaa vaikken itte halailekaan muita kuin omaa pientä perhettäni. =)
Aika hyvä pointti! 🙂 Näin se taitaa olla, ei niitä haluaksia kai koskaan tässä maailmassa liikaa ole. 🙂
Oi apua, mulla alkoi kyyneleet valua valtoimenaan enkä saa näitä pysäytettyä, koska tekstisi toi mieleeni edesmenneen rakkaan tätini. Hän halasi juuri noin, halasi lujaa, otti sen jälkeen kiinni olkapäistä, katsoi silmiin ja hymyili. Ja halasi taas. Lapsena ja teininä mua välillä ärsytti se luja ote, nyt antaisin mitä vaan, jos voisin vielä häntä halata.
Huvittavaa tässä halausasiassa on se, että mä oon töissä sellaisessa paikassa, jossa joudun jopa rajoittamaan asiakkaitteni halauksia. 🙂 Muuten se olisi ihan mahdotonta halailua koko työpäivän. Huomaa kyllä, kuinka tärkeää ihmiselle on koskettaa ja tulla kosketetuksi, on se sitten halausta tai jotain muuta. Ymmärrän hyvin myös heitä, jotka eivät ole halaajatyyppejä. Olin itsekin sellainen joskus ja välillä vieläkin. Useimmiten onneksi en. 🙂 Eikä kaikkien kanssa tartte halata, ei se oo luontevaa kaikkien kanssa, vaikka kuinka oltais hyviä ystäviä.
Oi ei <3 Tätisi on ollut varmasti hieno ihminen.
Kaikkien kanssa joo ei tarvitse halata, ei se kaikkien kanssa olisi luontevaa. 🙂
Mukava kirjoitus Monna. Itse halaan niitä joista välitän. Ja pidän sellaisista henkilöistä jotka todella tarkoittaa halauksellaan jotain, mutta näitä on harvassa. Suurin osa halaa melko valjusti. Sitä voi verrata löysään kädenpuristukseen, joka myös on kamala. Minulle riittäisi (erityisesti flunssakaudella) tervehdys ja silmiin katsominen kuin pakotettu halaus tai löysä kättely.
Haha! 😀 Joo löysä kädenpuristus on kamala!! Se on totta, että valju halaus on sama asia.
<3
Ihana kirjoitus!
Tuota halaamista olen välillä miettinyt. En halaa kaikkia ystäviä ja kavereita kun nähdään, mutta toisten kanssa halataan aina. Kaikki ei ole vaan halaustyyppejä 😀 toisista vaan tulee sellainen fiilis, että tuon kanssa halataan 🙂
Kiitos Outi <3
Joo, se on kyllä totta että joidenkin kanssa tulee sellainen halaus-olo. 😀