Hyvä / paha karkkipäivä
23
Viikonloppu edessä. Karkkipäivä odottaa vai odottaako?
Perjantaina alkuillasta tai no oikeastaan jo ruokakaupassa käydessä iltapäivällä käsi käy karkkihyllyn kautta, että jospa sitä nyt ihan tällaisen yhden patukan tässä kun on viikonloppukin. Lauantaina on sitten se varsinainen herkkupäivä, jota onkin jo koko viikon odottanut ja suunnitellut oikein mitä kaikkea syö. Iltaan mennessä on kuitenkin tullut jo ähky ja pahaolo kaikista herkuista mitä oon napaan mättänyt. Joten loput menee kaappiin. Sunnuntaina pieni kurkistus kaappiin, että josko tässä nyt ihan vähän vielä näitä jäljelle jääneitä maistelisi. Että sitten huomenna maanantaina taas ruodussa ja tiptop.
Kuulostaako tutulta? Ainakin mulle. Entäs tämä?
No kyllähän sitä nyt voi tänäänkin ihan vaan vaikka 200g ostaa irtokarkkeja, kun on tässä taas koko viikko treenattu ja syöty niin prikulleen tarkasti ja eihän mulla oo ees varsinaisesti mitään painoa pudotettavana.
Kyllä. Tämäkin kuulostaa tutulta. Vai mitä?
Miten sitä sitten pääsisi sen herkkuhomman kanssa jotenkin sinuiksi? Yksi karkkipäivä viikossa? Vai joka päivä pala suklaata? Ja tarviiko siitä herkuttelusta sitten ihan joka ikinen kerta potea huonoa omatuntoa?
Tämä on sellainen juttu mihin ei ole oikeaa vastausta. Joillekin sopii yksi karkkipäivä viikossa ja joillekin taas sopii se, että voi joka päivä ottaa pari palaa suklaata tai vaikka pari kertaa viikossa syödä jotain herkkua.
Itselleni sopii parhaiten se yksi herkkupäivä viikossa.
Mutta kyllä siihen on ollut opettelemista. Ja vieläkin tuntuu välistä vaikealta.
Sitä on tosi helppo nimittäin keksiä ”hyviä” syitä itselleen, miksi karkit olisi ihan ok juttu vaikka päivittäin. 😉 Mutta on sitten oikeasti kyse ylipainoisesta tai normaalipainoisesta ihmisestä, ei se lisäaineiden ja valkoisen sokerin mättäminen päivittäin ole missään nimessä hyvä juttu elimistölle. Eri asia jos oikeasti se on vain yksi pala tummaa suklaata tai raakasuklaata päivässä.
Mä en todellakaan pysty mihinkään otan tästä nyt tällaisen kauniin pienen raakasuklaapalan kahvin kanssa täyttääkseni makeanhimoni. Ei, mä tarvin sitten kyllä vähintään sen 200g. 😀 Ja sen vuoksi mun onkin hyvä pitää se karkkilupa vain kerran viikossa. Toki poikkeuksia on, mutta pääsääntöisesti itse pidän yhdestä karkkipäivästä / viikko kiinni.
Olen nyt opetellut myös siihen, että sitten kun on se karkkipäivä siitä ei pidä tuntea huonoa omatuntoa. Sitten ihan hyvillä mielin vetelle sitä Remix-pussia tai FIlmtownin irttareita tai suklaalevyä tai mitä tahansa. Jos kerta on itselleen tehnyt sellaiset pelisäännöt, että kerran viikossa voi ottaa löysemmein rantein, niin sitten pitää kanssa oikeasti antaa itselleen siihen lupa. Sallia se, eikä suu täynnä Fazerin sinistä koko ajan papattaa, että tää on kyllä nyt vähän huono juttu ja vitsi oisko nyt sittenkin pitäny tehdä vaan sitä proteiinipannaria.
Karkkipäivän asettamisessa jollelkin tietylle viikonpäivälle on hyvät ja huonot puolensa. Hyvä on se, että tietää sen (esimerkiksi) lauantain sieltä tulevan joka tapauksessa ja silloin jos niitä herkkuhimoja tulee arkenakin, on helpompi pysyä tiukkana kun tietää saavansa kuitenkin pian.
Huono on se, että sitten kun se lauantai koittaa sitä menee karkkihyllylle joka tapauksessa vaikkei juuri silloin itse asiassa tekisikään mieli karkkia. Mutta kun on lupa ja vaan sinä yhtenä päivänä, niin onhan se nyt jumalaude käytettävä tilaisuus hyväksi.
***
Näin hyvinvoinnin ammattilaisena sanon, että älä syö joka päivä karkkia äärettömiä määriä. Se ei tee hyvää. Mutta jos karkit on sinulle ”Herkku nro 1”, tee jokin ratkaisu niiden suhteen.
On se sinun ratkaisusi sitten mikä hyvänsä, nauti päätöksestäsi. 🙂 Ja muista, että se päätös on vain sinun, se ei välttämättä sovi kaikille muille. Eikä sen pidäkään.
Jos tänä viikonloppuna sinulla on karkkipäivä, nauti niistä karkeista täysin rinnoin, älä pode huonoa omatuntoa niistä. Jos taasen olet päättänyt syödä joka päivä palan suklaata ja se sopii sinulle, tee niin.
23 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Heissulivei! Mulla on sans toi sama, että ei mitään palaa suklaata tai yhtä salmiakkiaakkosta vaan karkkipäivä on karkkipäivä. Itse en ole koskaan tuntenut karkin syömisestä huonoa omaatuntoa, en lapsena en aikuisena enkä aio jatkossakaan tuntea. Pidän karkkipäiviä kerran viikossa tai kerran parissa-kolmessa viikossa. Milloin mitenkin.
Haha 😀 Todellakin! Karkkipäivä on karkkipäivä!
Ja tosi hyvä, että et oo ikinä potenu huonoa omatuntoa karkin syömisestä!
Minun hääty määrätä itselle karkkipäivä ku karkkien syönti lähti lapasesta, joka päivä jotain! Nyt ootan karkkipäivää yhtä innolla ku lapsena, mietin hyvissä ajoin mitä karkkeja perjantaina ostan, kohta häätyy varmaan määrittää karkkibudjetti 😀 Tämä järjestely sopii mulle, sillä kuten sanoit ei päivittäinen karkkien syönti tee kenelläkään hyvää, mulle kun ei yksi suklaapala riitä.
Se on hyvä tuntea ne omat rajat. Ja jos tuntuu, että se lähtee lapasesta – sitten on se määrätty karkkipäivä.
Ja juu, mullekaan ei yksi suklaapala riitä. 😀
Mä tiedän ketä odottaa ihan pe******* ISO KARKKIPÄIVÄ lauantaina 😀 😀 😀
Haha! 😀 😀 No ainakin aika iso.
Mun tavote on, että söisin herkkuja n. 2 kertaa viikossa ja pieniä määriä. Esim. pari keksiä päivässä tai just jonkun 100 grammaa karkkia tai sitten vastaavasti suklaapatukan tai jäätelön yms. Niin ettei tule huono olo! Joskus pystyn tohon, että vain 2 päivänä viikossa ja joskus menee 3 päivänä ja joskus enemmän tai sitten myös niin etten syö yhtään ! ;D Tää ehkä sopii mulle nyt. Jos tulee joskus jostain syystä ylipainoa tms. niin sitten kyllä herkut lähtee ekana pois, koska muuten syön ruokaa melko vähän ja terveellisesti. Joten jos tulis ylipainoa niin veikkaisin kyllä sen johtuvan sitten herkkujen määrän kasvusta ;D
Se on oikein hyvä tavoite! 🙂
Pitää vaan löytää se oma tapa!
Mullekkaan ei riitä mikään yks pala suklaata tyydyttämään makeanhimoa, olen mieluummin ilman sitä yhtä palaa 😀 Kerran viikossa jotain hyvää ja onpahan joka viikko jotain mitä oottaa 😉 Olisin varmasti timmimpi ilman herkkupäivää, mutta olen ihan normaalipainoinen ja viihdyn kropassani, joten miksei minullakin voisi olla jotain paheita 🙂
Siis samoin! Mun on kanssa paljon helpompi sitten olla ilman edes sitä yhtä suupalaa. 😀
Kyllä se yksi karkkipäivä viikossa on vielä ihan kohtuullinen pahe.. 😉
Mulla taas toimii paremmin se, että joka päivä sallin itselleni jotain ”herkkua”. Oon toki luvannu itselleni, että silloin jos ja kun huvittaa, haen sen makuunin irttaripussin (tää oli ennen mun jokaviikonloppuinen tapa) mut siitä asti ku oon sallinu itselleni päivittäin jotain hyvää, niin nytkin on huomaamatta mennyt ainakin se neljä kuukautta ilman sitä irttaripussia. Ei ole vain tehnyt mieli. En ois uskonu, että oon se ”pari palaa tummaa suklaata päivässä” -tyyppi, suorastaan naureskelin ennen sille koko ajatukselle. Mut näin on päässy käymään 😀 ja tää näyttäis toimivan nyt mulla. Ei siihen mennytkään ku 28 vuotta että tajusin kokeilla toisenlaistakin tapaa 🙂
Tosi hyvä, että oot löytänyt oman tapasi! Vaikka siihen menikin 28 vuotta! 😉
Mutta joo, se on parasta kun on löytänyt juuri sen tavan mikä itselle sopii.
Mulla on välillä sellasia hetkiä kun mulle riittää se muutama karkki, mutta sit taas on niitä hetkiä kun en voi kuvitellakkaan syöväni vaan yhtä riviä suklaata.
Oon tietoisesti nyt harjotellut 3 vuoden aikana sokerin syönnin vähentämistä ja vihdoin voin todeta etten ole enää riippuvainen, vaan suhtaudun siihen ihan ”normaalisti”.
Muistan 3 vuotta sitten kun asetin itselleni herkkupäivät, niitä vietettiin sunnuntaisin ja sillon vedettiin kyllä ihan mitä tahansa, kun kerrankin sai. Jossain vaiheessa se ”ihan mitä tahansa” muuttui lempi herkkuihin ja puolentoista vuoden päästä taisin viettää ekan sokerittoman kuukauden. Tuona kuukautena se viimenen viikko oli kamalin ja odotin kun kuuta nousevaa että saan taas karkkia.
Sen jälkeen en muista oliko kuvioissa taas viikottaiset herkkupäivät vai ei.
Siitä taas pari kuukautta eteenpäin, pidin edelleen viikottaisia herkkupäiviä, mutta ne ei enää koostuneet sokerista, vaan herkkupäivänä saattoi olla tarjolla pitsaa, TAI vaikka popparia. Mutta ei enää viikottaisia sokeripäiviä.
Tää oli mulle sellanen iso juttu, koska sokeri oli kuulunut mulla aina niihin herkkuihin.
Vähän ajan päästä tästä, nääkin ”sokerittomat herkkupäivät” jäi pois siltä osin, ettei niitä enää joka viikonloppu ollutkaan.
Tällä hetkellä syön sokeria sillonkuin sitä tekee mieli. Välillä menee huomaamatta kuukausi ennenkun sokerihammasta alkaa kolottaa ja välillä pari viikkoa, ja joskus taas viikko. Monesti on käynyt niin että oon illalla ajatellut että huomenna käyn ostamassa karkkia kun niin tekee mieli, mutta kun nukun yön yli ja lähen ruokaostoksille, huomaan ettei mun tee mieli mitään sokerillista. Sillon en osta.
Tää on siis jotenkin uskomatonta ettei sitä sokeria teekkään mieli viikottain tai edes joka toinen viikko.
Luulen että aika iso syy tähän kaikkeen ”helppouteen” on ollut se, etten tykkää herkutella yksin. Mä en vaan saa siitä mitään nautintoa. En oo vuos kausiin syönyt herkkuja yksinään ja koska mies on 3vuorotyössä niin se ei ole joka viikonloppu kotona. Joten sillon ei ees tee mieli syödä mitään hyvää :DDDDD
Jos joku ois mulle muutama vuosi sitte kertonut samallaisen stoorin niin oisin varmasti pyöritellyt päätäni ja ajatellut että tuon suusta tulee sellasta p*****.
Aikamoinen tarina! Äärettömän hyvin oot kamppaillut itsesi eroon sokerikierteestä. Ja nyt selkeästi vaikuttaa, että sulla on tasapaino herkuttelun suhteen. Eikä sen tosiaan aina tarvi olla sokeriherkkua vaan se voi olla välillä vaikka niitä popcorneja. 🙂
Mie tunnistin itseni etenkin tuosta kohdasta, missä puhuttiin lauantaista karkkipäivänä ja silloin syödään vaikkei tekisi mieli. Mulla (koko perheellä) on karkkipäivä lauantaina ja silloin tulee syötyä herkkuja, vaikka ei tekisi mieli. Ihan hölmöä. Mutta kun tietää että muina päivinä ei saa karkkia syödä ilman todella huonoa omaatuntoa niin sitten sitä lauantaina syö vaikka ei mitkään kauheat himot olisikaan. Onneksi mulla on nykyään PT ja maanantaisin on punnitus, niin ei tule senkään takia mätettyä ihan julmetusti niitä herkkuja, mutta kyllä silläkin määrällä mitä syön, saa pahan olon aikaiseksi 😀
Joo, toi on kyllä paha. Varsinkin kun tykkää siitä karkista, niin kyllä sitä pystyy helposti syömään vaikkei niin tekisi mieli.
Ja siis maanantaipunnitus on aika hyvä juttu!! 😀 Vähentää ehdottomasti lauantaina ja sunnuntain överiksi vetämisiä. 😉
Kylläpä olit ottanut hyvän aiheen käsiteltäväksesi ja kiitos maalaisjärkisestä suhtautumisestasi asiaan.:) Vaikka oletkin pt ja liikunnan ja terveellisen ravitsemuksen puolesta puhuja, niin tällaisilla jutuilla teet itsestäsi ns.taviksen ja annat sellaisen hyvän mallin meille herkkuhimoissa pyöriville tavallisille,urheileville naisille. 🙂 Vähän meni monimutkaiseksi toi viimeinen lause…:) Mutta kiitos Monna sulle hyvästä blogista, kerrot hyvällä tyylillä tärkeistä asioista.
Kiitos palautteesta! 🙂
Joo, ei me pt:tkään olla mitään super ihmisiä. 😀 Tai toki niitäkin on… 😉 😀
Hei! Mä tunnustan heti että mä en voi ostaa mitään herkkuja kotiin koska mä syön ne. Kaiken. Ei sovi ”yks pala päivässä” mulle. Karkkipäivääkään en pidä kun se johtaa sellaseen moneen karkkipäivään… Oon hankala tapaus 😀
Joo toi on kyllä aika paha, että jos kotona on herkkuja jossain ”piilossa”. Harvoin ne sinne piiloon kovin pitkäksi aikaa jää säilöön. 😀
Hyvä postaus 😀 mä kuulun tuohon pari palaa suklaata päivässä ryhmään. Kun mulla oli kerran viikossa herkkupäivä vedin sitä karkkia ja muuta mentaliteetilla ”pakko syödä kun kohta ei saa”niin paljon että saatoin oikeasti oksentaa. Tästä tuli tottakai hirveä morkkis. Päätin että syön silloin kun sattuu huvittaan kunhan tämä loppuu. Nykyään en syö viikkoihin makeaa ja sitten kun syön syön yleensä muutaman keksin tai suklaata. Haluan vaan sanoa että en siis todellakaan ole mikään super ihminen vaikka syön vain pari palaa suklaata 😀
Mahtavaa, että oot löytänyt noin hienon tasapainon herkuttelun kanssa! 🙂
Moi Monna aina tulee mässytettyä,kun katson urheilua tv:stä en tiedä miten saisi vähennettyä karkin syöntiä ja painoa alas:)