Olin lauantaina tuomaroimassa tankotanssikilpailuissa, PoleNightShowCase Vol 2:ssa.
Oli kunnia olla yksi tuomariston jäsenistä.

Ajellessani kotiin yöllä, ajattelin hieman tuomarointia ja ylipäätään kilpailemista.

Tuomari, Monna Pursiainen

En ole itse ollut koskaan kilpailuhenkinen. Pienenä tyttönä inhosin kaikenlaisia kilpailuja, mihin ikinä ne liittyivät. Oli ne sitten juoksukilpailuja pihan lasten kesken tai koulussa piirrustuskilpailuja. Mitä vain. En tykänyt kilpailla.
Oli vaikea voittaa ja nähdä muiden pettyneet ilmeet, toisaalta oli inhottavaa olla se joka ei voittanut. En halunnut olla voittaja enkä häviäjä. Siksi en osallistunut mihinkään kilpailuihin, ellei se kuulunut jonkin koulutunnin sisältöön ja ollut sen vuoksi pakollista.

Kilpaileminen ei tuntunut hyvältä tai omalta jutulta myöhemminkään. Eihän kaikkia ole luotu kilpailemaan ja hyvä niin.

Muistan kun mietin pikkutyttönä, että Miss Suomeksi kruunataan oikeasti koko Suomen kaunein nainen. Ajattelin niin pitkään. Joskus teini-iässä sitten ymmärsin, että eihän kilpailussa ole edes mukana koko Suomen naiset. Eihän kruunattava silloin voi olla koko Suomen kaunein nainen. Ymmärsin, että missikilpailuihin haetaan ei valikoiduta.

Ymmärsin myös sen, että niistä monista kymmenistä kilpailuun hakevista nuorista neidoista tuomaristo valitsi 10 kauneinta itse kilpailuun. Jonka jälkeen tuomaristo valitsi niistä kymmenestä sen Suomen kauneimman.
Oliko se joka kerta kaikkien mielestä kaunein? Ja kuinka moni tyttö seisoi missirivissä päätöksen jälkeen tyhjä hymy huulillaan ja silmissä kiilsi jo pettymyksen kyyneleet?

Eilen tämä sama tuli mieleeni kun ajoin kotiin pimeällä moottoritiellä, kellon ollessa 01.00 ja sumun vallitessa ilmaa niin ettei näkyvyys ollut paikoittain kuin vaivaiset kymmenen metriä.
Mietin niitä kaikkia kilpailijoita, jotka antoivat parhaansa eilen tankotanssikilpailussa, mutta eivät saaneet palkintoa.

Kuusi tuomaria teki päätöksen kenelle palkinnot kuuluivat. Minä yhtenä päätöksen tekijöistä.
Itselleni päätökset eivät olleet helppoja, enkä ollut samaa mieltä kaikista päätöksistä muun tuomariston kanssa. Jos olisin saanut päättää ihan itse, olisin antanut palkinnon jokaiselle. Palkinnon siitä kuinka ihan joka ikinen heistä ylitti itsensä astuessaan tuomariston ja yli nelisatapäisen yleisön eteen. Kädet ja jalat jännityksestä täristen kuitenkin halliten vartalonsa uskomattomiin taidonnäytteisiin tangolla ja lattialla. Eläytyessään musiikkiin ja uskoessaan itseensä ja voimiinsa.

Esiintyjien joukossa oli kisadebyyttinsä tekijöitä, siellä oli äitejä, joista eräs oli synnyttänyt vain viisi kuukautta sitten. Siellä oli kilpailijoita, joilla oli kropassaan kipua, mutta tulivat siitä huolimatta lavalle. Siellä oli miehiä ja naisia, jotka rinta rottingilla astelivat tangon luokse vain pienet kankaanpalat vartalonsa peittona. Siellä jokainen kantoi itsensä ja muotonsa ylpeydellä. Siellä jokainen oli voittaja.

***

Vaikka nautin jokaisesta esityksestä, olisin ehkä nauttinut niistä vielä enemmän jos samalla ei olisi tarvinnut miettiä kenelle palkinto kuuluu ja kenelle ei.
Olen kiitollinen, että sain osallistua tuomarointiin. Mutta ehkä tuomarointi ei ole minun juttuni, jos ei kilpaileminenkaan.

Jos näkisitte muistiinpanoni eiliseltä, sieltä löytyisi yhden jos toisen kisaajan kohdalta monta huutomerkkiä, sydäntä ja sana PARAS.
Jos kilpailu perustuu tuomariääniin, eikä esimerkiksi urheilusuorituksesta tulevaan parhaaseen aikaan tai tulokseen, olisi jokaisen kilpailijan hyvä aina muistaa ettei päätös loppujen lopuksi ole kuin muutaman tuomarin. Moni muu voi olla eri mieltä.
Jos kilpailusta ei tule voittoa, voi toki miettiä tekikö kaiken niin hyvin kuin osasi, mutta jos teki voi olla super ylpeä itsestään ja suorituksestaan.

***

Iloa sunnuntai-iltaan! <3

Kurkistus kotiimme.. Hui! 😉

* Taulu saatu yhteistyössä Karusoman kanssa.

Koti on mulle paikka, jossa on turvallista olla. Kun on mitä vain kiireitä, työstressiä, jokin asia ahdistaa tai surettaa, tai pelottaa – on koti se paikka missä haluan silloin olla.
Mä oon aina ajatellut, että kodin pitää näyttää siltä miltä sen asukit. Ei siis suoraa kopiota jostain Avotakan sivuilta tai Ikean katalogista. Vaan ripaus sieltä täältä ja paljon omaa persoonaa.

Meiän kotona on värejä. Ei ehkä ihan niin paljoa mitä aikoinaan on ollut, koska olen tullut vähän Tuukkaa vastaan tässä asiassa. 😉 Mun mielestä kotona saisi olla vaikka jokainen huonekalu vähän eri värinen ja kertoa jotain omaa tarinaansa. Tuukka taas tykkää vähän selkeämmistä ja pelkistetymmistä valinnoista kotona, vaikka muuten onkin väriä täynnä.

Koska ehkä muu sisustus on hieman pelkistetympää tätä nykyä, on taulut hyviä väripilkkujen tuojia. Meillä ei tällä hetkellä ole kuin yhden taiteilijan tauluja kotona. Ja siihen on syynsä.
Nämä taulut on uniikkeja. Niiden takana on taiteilija, joka on myös ystäväni. 🙂 Ja nämä taulut on mielestäni super hienoja.

Uusin Karusoman taideteos kotonamme on kaksiosainen. Siinä on keltaista ja punaista. Toiveemme oli Villelle, että taulut olisi päräyttäviä ja niistä näkyisi meidän luonteemme. Että kun ihminen astuu kotiimme sisään, nämä taulut vangitsevat katseen.

Ville tekee tauluja niin tilaustyönä kuin vapaasti omalla taiteellisella silmällään. Meidän kolme taulua on tilaustöitä ja yksi valikoituna suoraan nettikaupan sivuilta.
Tilaustöihin olemme siis saaneet pyytää tiettyjä värejä ja tyylejä.

Tämä taulu tuli aikoinaan työhuoneessamme Haagassa asuessamme. Siihen toivoimme MT Personal Trainingin värejä. Eli mustaa, pinkkiä ja sinistä. Sekin on super hieno!

Yksi Karusoman taulu odottaa vielä paikkaansa uudessa kodissamme. Se on itse asiassa ensimmäinen Karusoman taulumme. Siinä on aika paljon pinkkiä. 😉 Katsotaan mistä se löytää paikkansa.

Tämä taulu, joka on pianon päällä on se taulu jonka valitsimme ns. ”valmiina”. Se oli meillä Haagan kodissa pystysuuntaisesti, mutta täällä tuntui sen paikan olevan kuin nakutettu pianon päälle vaakasuuntaisesti.

Taulut tuo kotiin persoonaa ja kun seinät ei ole vain tyhjät tulee kodista myös lämpimämpi.

Nyt Ville haluaa antaa alennuskoodin teille lukijoilleni: SUPERMONNA10
Tällä koodilla saa kaikista nettiostoksista -10% marraskuun loppuun asti!

Ja loppuun super ylläri, nimittäin lahjakorttiskaba!

Kilpailun idea:

• Käy Karusoman nettikaupassa ja/tai nettisivuilla.
• Katsele tauluja ja aisti fiilistä.
• Kerro mitä Karusoma sinussa herättää.
• Myös palautetta ja kehitysideoita saa antaa.
• Parhaalle kommentille 100e lahjakortti Karusoman nettikauppaan!!

Parhaan kommentin valitsee kukas muu kuin taitelija itse! 🙂
Tässä alla linkit:

• Karusoman nettisivut sekä nettikauppa
• Karusoma Facebookissa
• Karusoma Instagramissa

Kilpailu alkaa NYT ja on voimassa aina perjantaihin 30.lokakuuta asti!!

ONNEA KILPAILUUN!!!