Helmikuu – herätys uuteen vuoteen!
16
Se on kuulkaa niin, että mulla meni koko tammikuu vähän unisena ja uupuneena. Vasta nyt menneenä viikonloppuna tuntui, että alan pikkuhiljaa heräilemään ja into tehdä asioita puikkii kovaa vauhtia pimeistä piiloistaan takaisin tähän ihan iholle. 🙂
Mä mietin rehellisesti sanottuna tuossa tammikuun aikana jo, että miten ihmeessä saisin jotain intoa treenaamiseen taas. Kävin kyllä treenaamassa ja varsinkin ”temppuilutreeneistä” tykkäsin ja oli ihana huomata, että on kehittynyt. Päälläseisontakin menee nykyään ihan suorin jaloin ja kässäriäkin oon alkanut hahmottamaan ihan kunnolla. 🙂
Mutta kuitenkin se treenaamaan lähtemisen into puuttui. Ei myöskään tehnyt mieli syödä terveellisesti, teki koko ajan mieli herkutella. Jouduin ihan kunnolla taistelemaan, että en olisi syönyt arkisin herkkuja. Salille lähdin aina vähän hammasta purren. Toki joka treenin jälkeen fiilis oli hyvä kropassa ja pääkopassa, mutta sitä en muistanut kovin kauaa..
Nyt on ihana fiilis huomata, että täältä tullaan taas! 🙂 Energiat alkaa palautumaan oikeasti ja virtaa löytyy. Intoa lähteä treenaamaan ja hyvä fiilis pysyä herkuista erossa.
Ja tiedättekö mikä ainakin itselläni vaikuttaa tähän virtaan? Se, että nyt on valoisaa 16.30 asti ja jo klo 8 jälkeen alkaa aamukin sarastamaan. <3
Jotenkin huomaan, että vuosi vuodelta tuo pimeys vaikuttaa enemmän ja enemmän. Että se oikeasti vie virtaa ja tekee mieli vain käpertyä omaan koloon peiton alle remix-pussi kädessä.
Mä katselin eilen mun vanhoja postauksia ja sain niistäkin vielä lisää virtaa.
Katri kirjoitti viime viikolla postauksen, jossa kertoi elämänsä parhaasta kunnosta. Sain siitä kimmokeen katsella omia kuviani ja miettiä, että mikähän se oma paras kunto on ollut vai onko se nyt.
No ei se ole nyt. Mutta sitä on vaikea määritellä. Tavallaan ajattelen, että 2014 oli sellainen paras vuosi kroppakunnon puolesta. Mutta silloin olin kaiken kaikkiaan pienempi. Myös lihakset oli pienemmät, hartiat ei olleet niin leveät eikä peppu niin pyöreä kuin nyt. Eikä ehkä se henkinen hyvinvointi ollut vielä niin hyvä kuin se on nyt.
Joka tapauksessa, nämä vuoden 2014 kuvat motivoi mua nyt taas treenaamaan vähän enemmän ja saamaan ainakin energimäärän takaisin mitä silloin oli! 😉
Mulla se kulkee nimittäin ihan täysin käsi kädessä, enemmän treeniä – enemmän energiaa.
Ja tiedättekö mitä? Mä lähdenkin tästä nyt salille ennen aamun ensimmäistä asiakasta. En edes vielä tiedä mitä siellä teen, mutta sen tiedän, että haluan hien pintaan ja tekee mieli oikein pomppia!! 😀
Super kivaa ja energista viikon starttia! <3 <3
Tässä vielä kooste mun vuodesta 2014, löysin tämänkin videon sieltä vanhoista postauksista.
16 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Mulla ei oo kans ollut mitään intoa tammikuussa treenaamiseen tai syömisten suhteen mutta nyt! Jotenkin keväinen olo on jo nyt ja ootan ihan hulluna kevättä! Kyllä se tästä taas.
Jeii! 🙂 Todellakin! <3 Ihanaa, kun tulee koko ajan valoisampaa. Kyllä se tästä, nimenomaan!
Mulla on aina pimeän tullen ”se huonompi kausi” jolloin välillä tipahtaa kyllä korkeelta ja kovaa. Ei jaksa miettiä mitä suuhun laittaa, ei jaksa harrastaa niin paljoa liikuntaa ja sitten siitä tulee kierre jolloin on entistä väsyneempi. Tämä pimeä aika oli tosi vaikea, oon ollu ihan uupunut kaikkeen, mutta täältä tämäkin karhu alkaa heräilemään talviuniltaan. Kevätaurinko, oi sinä ihana asia!!! :—)
Kuulostaa hyvin tutulta tuo kausi. Ihanaa, että sielläkin jo auringonvalo alkaa vaikuttamaan. Kyllä täältä tullaan kevät! <3
Näinhän se menee; treeni tuo energiaa! 🙂 Tosin välillä kun sitä energiaa löytyy vaikka muille ja jakaa niin sitä joutuu joskus jopa himmailemaan treeni-innon suhteen, jotta ei käy sitten niin, että puoli vuotta kärvistellään pakkotreenien parissa ja lopulta päätetään pitää totaalitauko treeneissä (been there, done that) koska kroppa on niin ylirasittunut. Omaa kroppaa pitää osata kuunnella ja se se vasta vaikeaa onkin! Mutta onneksi sitä viisastuu päivä, viikko, kuukausi ja vuosi vuodelta sillä(kin) saralla. Ihanaa alkanutta helmikuuta Monnalle!
Joo se on muuten ihan totta. Sitten kun se treeni-into on oikein täysillä päällä, niin pitää muistaa jarrutellakin välistä. Muuten menee helposti sitten överiksi.
Ihanaa helmikuuta sinnekin! 🙂
Mistä nuo my little pony trikoot on? Ihanat ♡
Taisin tilata ne aikoinaan Nellystä. Kannattaa kirjoittaa Googleen ”My little Pony + leggings”, sillä ainakin itse löysin aikoinaan. 🙂
Kyllä se energian huomaa taas oikeen lisääntyvän kun valoisuuskin lisääntyy, niin se vain tuppaa olemaan 🙂 Ja tosiaan, lähes samalla otsikolla tulossa postausta vielä tällä viikolla 😉
Kyllä! 🙂 Ja hei mä kävinkin lukemassa heti sen sun postauksen. <3 Oisin monta kohtaa voinut itsekin sieltä lisätä omaan kirjoitukseen. <3
Tuollaiselle treenaamattomuus- ja syöpöttelykaudelle on oikein nimikin – ylimenokausi. 🙂 Se tekee päänupille ja kropalle ihan hyvää höllätä välillä ja olla vaan. Sit jaksaa taas paremmin. Mulla tuppaa jäämään aina pimeään aikaan toi kausi vähän päälle, mutta ei se oo niin justiinsa. Nyt treenataan taas täysillä, koska valmentaja(t) käskee. 🙂
Aurinkoista kevättalvea!
Se on ihan totta Katri! Hyvä kun muistutit! 🙂 Näitä asioita muistaa aina omille valmennettavilleen toitottaa, mutta kun osuu omalle kohdalle niin ei enää musitakaan. 😉
Aurinkoista kevättalvea!
Monna pidä sun vanhoille vaatteille blogikirppis!!! Ihaniaa!!
😀 Se on ollut mielessä, mutta siinä on niin kamalan iso työ.. En vaan valitettavasti oikein ehdi siihen ruljanssiin. 🙁
Moikka Monna 🙂 En olekkaan koskaan ennen tainnut kommentoida sun blogiin. Nyt haluaisin vain sanoa, että itse olen ollut todella väsynyt ja stressaantunut viimeisen puolen vuoden aikana ja elämä on ollut kuin yhtä karusellia koko ajan, mutta sä ja sun blogi ootte ollu huikeita piristäjiä ja motivaattoreita!
Toivottavasti niin mulla kuin sullakin tulee huippu helmikuu! Tuntuu, että nyt saan vihdoin hengähtää ja olenkin täynnä intoa. Kaikkea hyvää sulle, ole oma ihana itsesi ja aurinkoista helmikuuta! 🙂
Moikka! 🙂
Aivan ihana kun kommentoit ja aivan ihanaaa, että olen voinut piristää tiukassa elämänvaiheessa. <3 Se on kunnia!
Toivottavasti tosiaan sielläkin suunnalla helmikuusta tulee huippu ja siitä vaan korkealennolla kohti kesää! 😉