Bikinimalli ja tuleva kansikuvatyttö

Tänään aamulla vähän jännitti. Pistin hiuksiani ponnarille ja itseruskettavaa voidetta vartalolleni.
Olin menossa kuvauksiin, jälleen. 

Perjantaina olin käynyt taas huoltamassa ripset kauniiksi kuvauksia varten luottoripsilaittajallani Anniinalla Beauty Anniinassa. Koska tiesin tulevien kuvausten olevan sellaiset, että meikkiä ei kovin paljoa laitettaisi – halusin kuitenkin katseeni olevan terävä. 🙂

Tammikuussa minua pyydettiin näihin kuvauksiin mukaan. Olisi tulossa hieman erilainen kuvausjuttu, joka ilmestyisi sitten keväällä Kauneus&Terveys-lehdessä. Kuulin tänään kuvauspaikalla, että tähän juttuun oli myös saanut hakea mukaan malliksi.

Kun odottelin studiolla omaa vuoroani mietin, että miten sitä onkin tähän tultu. Minä menossa kuvauksiin, jossa oltaisiin vain bikinit päällä ja kuvat tulisivat vielä lehteenkin. Kun muutama vuosi taaksepäin en kehdannut olla bikineissä uimarannallakaan, tai maatessani joo – mutta heti vessaan tai jätskikiskalle lähdettäessä vedin jonkinlaisen kaavun päälle.

Mietin samalla sitä, että pari viikkoa sitten kun olin edellisissä kuvauksissa – minusta oli tulossa kansikuvatyttö. Siitä kerron lisää myöhemmin, kun lehti ilmestyy. Mutta tämäkin sellainen juttu, missä en todella uskonut itseni olevan ikinä.

Tulevana tiistaina on taas kuvaukset. Menen silloin ystäväni kanssa ”vesikuvauksiin”. Ystäväni pyysi minua mukaan ja olin heti, että tottakai.

Vuosien varrella kun kroppani on muokkaantunut ja samalla, sekä tärkeimpänä pääkoppani on muokkaantunut, olen oppinut rakastamaan itseäni ja peilikuvaani – olen myös huomannut viihtyväni kameran edessä hyvin. Kuvaustilanteet on aina hauskoja ja kutkuttavia. Olen saanut tehdä kuvauksia monien eri ammattikuvaajien kanssa ja silloin kun kuvaaja osaa asiansa, on kameran edessä oleminen todella helppoa ja mukavaa.

Kamera oli läsnä jo lapsuudessa paljon. Meillä otettiin aina kuvia niin kesälomalla kuin joulunakin. Ja sillä välillä. Sekä äitini, että isäni perheissä oli kuvattu paljon – joten se tapa siirtyi meidän perheeseenkin. Jossain välissä kuitenkin oli sellainen aika, kun en viihtynyt siinä kameran edessä. Ja se, että nyt siinä viihdyn ei todella ole vain sen vuoksi, että kroppani on erilainen kuin aiemmin.

Tämän päivän kuvauksissa minulta kysyttiin, että mistä kohdasta vartalossani tykkään eniten – vastasin vatsastani. Minua alkoi hymyilyttää, koska itse asiassa se ei ole lainkaan se timmein ja rasvattomin kohta vartalossani. Mutta siitä minä kuitenkin pidän. Pidän muustakin, mutta se tuli ensimmäisenä mieleeni. Se kertoo siitä, että kun sisältäpäin rakastaa, rakastaa myös ulkoa. <3