Alkuraskaus, ihana ja kamala.
57
Miten olen voinut ensimmäiset kolme kuukautta? No ihan pirun huonosti. Mutta nyt kun ollaan jo viikolla 13+ on olon kanssa tapahtunut keinahdus parempaan. On jopa päiviä, että ei ole hetkeäkään huono olo. 😀
Varmasti ensimmäinen raskausoireeni oli rintojen kova kipu ja aristus. Sen jälkeen alkoi kova pahoinvointi. Olin vuoteen omana koko raskausviikon 7. Eikä se olo sittenkään helpottanut, mutta oli pakko palata töihin, kun ei tässä mitkään sairaslomat pyöri yrittäjällä.
Alkuraskaus ei siis ole ollut ihan vain ruusuilla tanssimista tässä osoitteessa. Iltaisin maha on ollut todella turvonnut, moni ruoka etoo ja väsymys on ollut ihan järjetön. Oma treenaaminen on jäänyt todella todella vähäiseksi, mutta olen antanut sen itselleni anteeksi. Sillä jos oksettaa ja väsyttää, ei voi mennä salille. 😀
Painoa ei treenamattomuudesta huolimatta ole kertynyt tämän ensimmäisen kolmanneksen aikana kuin 1,5kg. Ja olen siihen tottakai hyvin tyytyväinen, sillä treenamattomuudella ja vähän eri tavoin syömisellä olisi voinut jo raskauden alkuun kerätä useamman rasvakilon.
Paino ei kuitenkaan ole ollut mulla ensimmäisenä mielessä. Vaan se, että pystyn syömään tarpeeksi, että vauva saa energiaa. Ja se, että lepään tarpeeksi, kun keho nyt sitä vaatii. Herkkuja en ole syönyt enempää kuin ennen raskautta, oikeastaan ehkä jopa hieman vähemmän. Pahoinvointini vuoksi karkit ei ole houkuttanut. Hedelmät ja tomaatti on ollut sellainen mitä on mennyt paljon. 😀
Niinä pahimpina oloina tosiaan mandariini, omena ja tomaatti maistui. Ostin mehukeittoja (ihan sokerillisia) ja yritin saada jotain edes alas. Punainen liha ällötti, kana ällötti, lohi oli oikeastaan ainoa mitä pystyin syömään. Oli pakko ottaa rautatabletit käyttöön, koska vähäisen lihansyönnin vuoksi raudansaanti oli tiukilla. Pahoinvointia helpottamaan join aamuisin ison lasin vettä, johon puristin sitruunan. Koska se puhdistaa kehoa.
Kävin ystäväni luona osteopatiahoidossa silloin kun pahoinvointi oli kovinta ja sen jälkeen olo helpottui. Sen hoidon jälkeen pääsin takaisin töihin. Hoidon jälkeen pahoinvointi ei tullut enää niin kovana takaisin, mutta iltapäivisin ja iltaisin silti olin aikalailla poissa pelistä. Pala kurkussa ja turvonnut maha, niin väsynyt olo että nukkumaan menin klo 20.30 monena iltana.
Nyt olo on helpottanut ja sitä myötä myös mieli virkistynyt. On ollut ihana taas päästä ohjaamaan tunteja ja vetämään treenejä omille asiakkaille. On hullua huomata miten paljon fyysinen olo vaikuttaa myös mielialaan. Kun olo on hyvä ja energinen, tuntuu mielialakin olevan sata kertaa korkeammalla. Kun taas olo on kamala ja väsyttää niin paljon, että tekisi mieli vaan nukkua päivät ja yöt läpeensä, mielialakin painuu alas.
Varsinkin ne ololtaan pahimmat viikot oli myös henkisesti raskaimpia. Mietin, että voi kamala mitähän nyt on tullut tehtyä ja onko musta äidiksi ja miten rahatkin riittää ja miksi yrittäjän äitiyspäivärahat on niin p**seestä ja voi ei jos tälle vauvalle tapahtuu jotain ja mitä jos se ei olekaan terve jne jne…
Pelot taitaa seurata monilla koko raskauden läpi. Ensin pelätään sitä, että onko sikiö siellä kohdun sisällä, tuleeko keskenmeno tai onko niskapoimuturvotusta. Kun ne kriittisimmät 12 viikkoa on takana ja pieni vauva näkyy ultrassa, eikä niskapoimukaan ole turvonnut voi huokaista hetkeksi. Mutta sitten alkaakin pelottamaan, että mitä jos tuleekin myöhäinen keskenmeno tai entä jos yhtäkkiä sydänäänet vain lakkaavat ja mitä jos rakenneultrassa näkyykin jotain poikkeavaa.
Olen kuitenkin yrittänyt hillitä näitä pelkoja ja nauttia nyt kun olo on parempi. Ja toisaalta, kun sen muistaisin aina ettei ne pelot auta mitään. Nyt koitan elää päivä kerrallaan ja olla vain onnellinen, enkä pelätä.
Onko siellä muita odottavia pelkääjiä? 😉 <3
57 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Paljon onnea vielä kerran! <3 Pakko kommentoida, kun tekstisi kuulostaa ihan kuin omaltani 😀 täällä elellään siis rv 24+1 tänään ja komppaan niin jokaista sanaasi. Ihanaa, että pahoinvointi alkaa olla poissa, se tosiaan vie kokonaisuudessaan voimat eikä pääse nauttimaan asiasta, kun päivät menee hammasta purren. Täällä tosin sen jälkeen on kaikki mahdolliset muut vaivat vuorotellen, mutta melkein sanoisin että se pahoinvointi on niin kokonaisvaltainen että se oli pahinta. Yök! Tsemppiä jatkoon, ihana päästä seurailemaan miten siellä raskaus etenee! 🙂
Kiitos! <3
Se tosiaan vie voimat ja nimenomaan kokonaisuudessaan.
Voi harmi, että muita vaivoja on sitten pahoinvoinnin lakattua tullut. Toivottavasti pian pääset nauttimaan ihan vaan hyvästä olosta. 🙂
Ja onnea myös sinulle raskaudesta! <3
Tutulta kuulostaa! Täällä viikkoja 8 ja mietin että miten jaksan vielä kuukauden tätä oksentelua. Olen sairaslomalla työstäni niin kauan kuin pahoinvointi loppuu. Mulla on tässä omassa arjessa sellanen kiva lisä että pyöritän viikot yksin huushollia kun mies reissaa työkseen eli 3 lasta siis niin työssäkäymisestä ei tuu nyt mitään. Mehukeittoja täälläki menee sekä hedelmiä. Ruokaa saa harvoina päivinä alas. ?
Oih. 🙁 Kamalaa. Onneksi pystyt olemaan sairaslomalla! Mutta paljon tehtävää on silti. Tsemppiä kovasti sinne arjen pyörittämiseen, sekä pahoinvoinnin sietämiseen. Toivottavasti se pian sinullakin lakkaa! 🙂
Mulla on raskaus jo takanapäin, mutta muistan hyvin miten sitä pelkäsi melkein koko ajan jotakin. Aina tuli joku uusi pelko, kun vanhasta pääsi eroon. Ei kai siinä auta muu kuin ajatella, että useimmiten kaikki menee hyvin 🙂
Ihanaa loppuraskautta!
http://www.lily.fi/blogit/stuff-about
No näin mä oon kanssa kuullut, että kun yhdestä pelosta pääsee eroon, ni toinen alkaa kummitella jo päässä. 😀
Kiitos! <3
Mukava lueskella blogiasi, sillä täällä mennään lähes tismalleen samoilla viikoilla =) Alkuraskaus meni etoen ja liikunta ja ruokavalio muuttui väkisinki. Nyt 14+ viikoilla ja elämä alkaa myös helpottaa! Nyt jälleen jopa oikeasti tekee mieli liikkumaan ja saamaan siitä lisää energiaa. Lukisin mielelläni raskauden ajan kuntosaliharjoittelusta ja lisäravinteista/protskujuomista raskauden aikana. Itse jätin heti plussauksen jälkeen protskujuomat ym. pois ja usein sitä miettii hyviä vaihtoehtoja tilalle..
Onpa kiva, että lukijoissa löytyy meitä loppusyksystä synnyttäviä. 🙂
Liikunta varsinkin muuttui täällä alkuraskaudesta, mutta nyt toivon saavani sen taas takaisin kun pahoinvointi on vähentynyt huomattavasti.
Lisäravinteista ja superfoodeista tulossa postausta piakkoin! 🙂
Mä olen käyttänyt silloin tällöin heraa, mutta kerron siitäkin tuossa postauksessa lisää.
Onnea hurjasti!!
Itse olen pelännyt juurikin keskenmenoja alkuraskauden. Mutta en muuten pahasti.
Paitsi kunnon useampi lapsi niin sitten on miettinyt loppuajasta että voiko tämäkin mennä hyvin loppuun asti ja vauva olla terve, kun minulla jo on niin monta tervettä lasta.
Se huoli lapsen hengissä pysymisestä kyllä helpottuu kun liikkeet alkaa tuntua.
Ja yleensä eka raskaus oireineen on voimakkain. Keho on uuden edessä!
Kaikkea hyvää teille <3
Joo, se keskenmenon riski pelotti kyllä ekat kolme kuukautta.
Nyt yritän kanssa olla pelkäämättä mitään. 😀
Siellä teillä on varmasti vilskettä ja vilinää kun on noin monta lasta! 🙂 <3
Kuulostaa niin tutulta tuo olotila. 🙂
Ite olin töissä normaalisti koko ajan (7-15), töiden jälkeen kotiin ja syönti, niin sen jälkeen olin pelistä pois koko illan.. en pystyny tekemään mitään muuta ku olemaan huonon olon kourissa. Aikaiset nukkumaan menot tuli kyllä tutuiksi itellekin.. Ekan lapsen kanshan se oli helppoa, mut kun tuli toinen raskaus ja rakennettiin taloa (mies rakennuksella), niin oli se yhtä tuskaa, kun piti viihdyttää vajaa 2 vuotiasta siinä samalla, kun kärsit huonosta olosta..
Nyt kun kuopuskin on kohta 2v, niin näkee sen puolen kuinka erilaista on, kun isoveli viihdyttää pikkusiskoa (sillon kun eivät tappele :D).. Ei tarvi itse olla koko ajan leikkimässä. <3
Onnea raskaudesta ja muista nauttia, vaikka välillä (mahan kasvaessa) se tuntuu varmasti tuskaselta. Et onneksi joudu olemaan sen kaikista isoimman mahan kanssa kesäkuumuudessa (jos sellasta nyt Suomeen ees tulee). 🙂
Joo siis toi kävi kyllä ihan hermoille tuo iltaväsymys jo jossain välissä. 😀 Kyllä edelleen tulee voimakas väsymys varsinkin iltapalan jälkeen joskus kahdeksan maissa. 😉
Tuo on kyllä parasta sisaruksissa, pitävät toisilleen seuraa silloin kun eivät tappele. 😀 😀
Kiitos! <3
Voi kyllä. Alkuraskauden pahaolo ja arrrrrrmoton väsymys on onneksi takana, tänään 15+0.
Meinasin kuolla kun oksetti ja väsytti ja energinen esikoinen pyöri jaloissa. Onneksi oltiin viikko anoppilassa niin sain nukkua monet päiväunet.
Pelkoja ei niinkään ole mutta kyllä nuo asiat aina mietityttää. Esikoisen aikana jouduin onneksi vain kerran tekemään liikelaakentaa kun pelästyin liikkumattomuutta. Vauva on niin lähellä mutta silti niin kaukana ollessaan mahassa.
Voi, toivottavasti täälläkin jo takana! Nyt pari hyvää päivää takana ja toivo siitä, että tämä olo jatkuu on korkea! 😉
Anoppila on hyvä paikka päästä välillä lepäämään. 🙂
Se on ihan totta, että vauva on oikeasti ihan niin lähellä kun voi vaan olla, mutta silti niin kaukana.
Heips..
Mieti voitko nostaa yel – vakuutuksen nyt heti korkeammaksi, koska äitiyspäiväraha lasketaan yel -tulon perusteella. Ja 6 kk ennen äitiyspäiväraha alkua… vaikka se nyt maksaisi enemmän kuin maksat kuukausittain niin toisi Äippä lomalla sen takaisin. Tosin se 6 kk ansio pitää olla 20%korkeampi kuin vahvistettu verotus, nyt käytössä 2014 tulot.
Joo, tämän jo selvitin. Kk-maksut tulisi vaan ihan järjettömäksi jos nyt korottaisin. 🙁 Onneks en oo maksanut ihan sen minimin mukaan nytkään. 🙂
Oi, pakko kommentoida ekaa kertaa blogiin, vaikka olenkin sitä lukenut säännöllisen epäsäännöllisesti ja instassa seurannut sua jo pitkään! Meille tulee ensimmäinen lapsi alkusyksystä ja eilen oli toinen ultra 🙂 Tunnistan niin hyvin nuo pelkosi – omalla kohdalla niitä on yhä, vaikka toinen ultra vähän niitä vaimensikin.
Ensimmäinen kolmannes oli mulla yhtä väsymystä ja pahoinvointia. Liikunta onneksi auttoi mutta tällaiselle himoliikkujalle on ollut vaikea kuunnella kehoa kun on tottunut siihen, että saa tehdä kipeää ja tuntua kunnolla. 16. raskauviikon jälkeen ymmärsin kuitenkin jo höllätä enkä tee enää vatsoja tai treenejä kovilla sykkeillä. Kuutisen kiloa on tullut tässä vaiheessa lisää – johtuu selkeästi siitä, että hiilarit maistuu (varsinkin kaikki leivät ja näkkärit) ja alkuvaiheessa söin vähän liikaa herkkuja.
Ihanaa odotusaikaa sulle Monna, kaikki menee hyvin <3
Täällä odotellaan kovasti sitä tokaa ultraa! 🙂 <3
Ja siis sama juttu, että kun on tykännyt treenata niin, että hiki lentää ja lihakset on maitohapoilla, on tuntunut tosi oudolta ettei alkuun päässyt treenamaan ollenkaan. Mutta nyt pitää toisaalta meidän odottavien kuunnella sitä kehoa ja antaa lepoa. Treenata miten pystyy ja sitten taas kovempaa kun vauva syntyy. 🙂
Mullakin muuten tehnyt hulluna mieli leipää ja pullaa!! Mutta kun oon syönyt niitä, niin maha on vaan entistä turvonneempi, kun ei nuo vehnäjutut mulle sovi. 😀
Ihanaa odotusaikaa myös sulle! <3
Onpas jotekin ihanaa, kun oma suosikkibloggaaja elää samaa elämänvaihetta, kuin itsekin 🙂
Täytän syksyllä 37 ja esikoisemme pitäisi syntyä syyskuun loppupuolella. Mulla oli aika lailla samat oireet kuin sullakin alkuraskaudessa, etova olo ja järjestön väsymys. Työpäivän jälkeen saatoin ottaa parin tunnin päikkärit ja jatkaa siitä yöunille 😉 Ekan kolmanneksen jälkeen helpotti ja nyt onkin oikein hyvä olo kaikinpuolin. Treeni kulkee (kevyemmin tosin kun ennen raskautta) ja painoakin oli tullut vain 1,1 kg ekan kolmanneksen aikana (olen ollut reilusti ylipainoinen, kunnes pudotin n. 35 kg muutama vuosi sitten, joten olen kyllä aika tarkka painonnousun kanssa tässä raskauden aikana, koska tiedän, kuinka kova homma ylimääräisten pudottamisessa on….).
Ja noista peloista, ei helpota ei, mulla tällä hetkellä 18 + 5 ja pelolla odotan rakenneultraa tuossa parin viikon päästä. Tähän mennessä kaikki ollut ultrissa hyvin, mutta silti se pelko on olemassa koko ajan. Helpottaa lienee vasta silloin, kun vauveli on maailmassa 😀
Kaikkea hyvää sulle odotukseen, syksyllä meillä on edessä paljon uutta, mutta varmasti niin paljon hyvää, ettei edes osata sitä vielä edes kuvitella <3
Heidi/Tre
Onnea myös sinne! <3 On ihan huippua, että tosiaan sieltä lukijoista löytyy paljon odottajia myös. 🙂
Kuulostaa hyvin tutulta tuo sinun alkuraskautesi. Mutta ihana kuulla, että nyt olo on jo hyvä!
Ihan pianhan pääset jo tokaan ultraan! Ja eiköhän siellä kuule kaikki ole juuri kuten pitää! <3
Tsemppiä odotukseen!!
Täällä 23+2 ja voin kyllä allekirjottaa ton pelon ihan täysin. Mä kävin kolme kertaa ultrassa neuvolassa ennen varsinaista, milloin tiputtelun ja milloin mahakipujen takia, pelkäsin niin hirveesti että vauva oli kuollut. Sitten alkoikin nt-pelkääminen että mitä jos se turvotus on niin suurta että meille sanotaan että sikiöllä ei ole mahdollisuuksia selvitä. Sit kun siitä selvittiik alkoi liikkeet jossain vaiheessa tuntua, ja sit kun niitä ei tullutkaan joka päivä, olin ihan helisemässä ja yritin kotona dopplerillakin kuunnella ja kun vielä en kotona niitä löytänyt niin mähän olin ihan paniikissa, haha 😀 no neuvolassa kävin pariin otteeseen ne kuuntelemessa ja kaikki hyvin. Sit vihdoin vk 16+ jotain löysin ne jo itsekin. Sit alkoi pelko että rakenneultrasta paljastuu esim joku vakava kehityshäiriö ja sikiö ei voi selvitä ja sitten kun sieltä selvittiin ja pikkuisella taas kaikki hyvin niin nyt mä pelkään kohtukuolemaa tai omaa kuolemaa..
Onhan tää siis aivan naurettavaa ja just niin kuin sanoit että ne pelot ei auta mitään. Jos sikiölle vatsassa jotain ikävää tapahtuu niin se on harvemmin oma vika, tarkoitan siis että syöt oikein, et käytä alkoholia, kiellettyjä lääkkeitä tai tupakoi, mutta kyllä se silti vaan pelottaa. Se rakkaus ja kiintymys jota tuntee omaa masuasukkia kohtaan on ihan mittaamaton ja etenkin nyt kun liikkeet jo tuntuu ja masu kasvaa niin vauva on jo aika konkreettinen. Pitäisi vaan pystya nauttia ja luottaa siihen että elämä kantaa 🙂
Tsemppiä ja jaksamista sulle raskauteen! 🙂 lopetin sun blogin luvun yhessä vaiheessa mutta nyt kun elämäntilanteet ns. kohtaa niin luulen että viihdyn täällä taas mukana 🙂
Voi surkeus. 🙁 Sulla on ollut kyllä todella raskas tuo alkuvaihe. Mutta onneksi nyt kaikki on hyvin.
Ja siis APUA nuo pelot!! 😀 Mäkin oon lukenut jo kohtukuolemasta ja vaikka ties mistä. Voi ei, on tää raskasta tää odottavan elämä! Ja varmasti ne pelot jatkuu, mutta muuttaa muotoaan sitten vauvan synnyttyä. Ei pitäis avata ollenkaan googlea.. 😉
Yritetään nyt vaan nauttia ja olla iloisia. <3 Tsemppiä ja jaksamista myös sulle raskauteen! 🙂
Onnea hirmuisesti teille! 🙂 Täällä menossa jo viikko 31+0 ja vuorossa on erilaiset pelot kuin aiemmin: Miten synnytys menee, osaanko hoitaa lasta, mitä jos tunnen itseni yksinäiseksi vauvan kanssa jne. Näen unia, että vauvan pää tippuu lattialle tai joudun kantamaan häntä käsilaukussa kun vaunut on liian isot 😀 Mutta pelko ja jännitys on ihan normaaleja 🙂 Eihän niistä hyötyä ole, mutta itse ajattelen, että se on sitä äidiksi kasvamista ja uuden elämäntilanteen prosessointia. Kannattaa kyllä peloista jutella jonkun kanssa, sillä helpottaa kun huomaa muidenkin miettineen samoja asioita.
Vielä pitää sanoa, että kylläpä tuli oma huonovointisuus ja väsymys elävästi mieleen jutustasi. Olin jo unohtanut sen ajan 😀 Onneksi oli koulu niin loppuvaiheessa, että sain levättyä. Pari kertaa meinasin kyllä tunnille nukahtaa… 😀
Kiitos Kaisa! 🙂
Ja onnea myös sinne! <3
Voi kamala, nuo unetkin! Ne tulee varmasti ennen pitkää tänne myös! 😀 Mutta olet kyllä oikeassa, että kaikki nämäkin varmasti vain opettaa ja kasvattaa äidiksi.
Voi Monna tiedän niin tunteen! Itsellä kääntyi tänään raskausviikolle 13 myös ja viimeiset 5-6 viikkoa on mennyt sairaslomalla pakkolevossa. Päivät, jolloin mikään ei pysynyt sisällä taitaa olla takana päin (toivottavasti), mutta äärimmäisen rankkaa on ollut. Vielä kun jaloissa hyörii 1 v 5 kk neiti sekä koirat.
Onneksi viimeiset pari päivää ovat olleet ehkä merkki helpommasta ja pääsisin lähiviikkoina edes osa-aikaisesti takaisin töihin..
Tsemppiä kovasti raskauteen, on se vaan niin jännittävää aikaa! 🙂
Hui! Sulla on ollut todella rankkaa pahoinvointia. 🙁 Onneksi kuitenkin olet saanut olla sairaslomalla. Mutta varmasti oman haasteen tuo pikkuneiti ja koirat. Tuon koirajutun tiedän.. 😉
Tsemppiä sinnekin kovasti raskauteen ja toivotaan, että pääset pian takaisin töihin ja olo helpottaa! <3
Tutulta kuulostaa! Jonkinasteiset pelot seuraavat mukana koko raskauden ajan eivätkä ne valitettavasti siihen lopu, kun vauva syntyy! Sitten saattaa pelätä kätkytkuoleman mahdollisuutta ja vaikka mitä muuta, mutta se taitaa kuulua äidiksi tuloon ja äitinä olemiseen! <3 Näin olen ymmärtänyt, että lähes kaikilla äideillä on näitä pelkoja ja ajatuksia, koska se pieni tyyppi on niiiiiiiin tärkeä, jo siellä masussa ollessaan! <3 Mutta onneksi pelkoja voi hallita ja uskoa ja toivoa, että kaikki menee hyvin! <3 Muistan myös alkuraskauden huonot olot..ugh :/ Mutta onneksi se siitä usein helpottaa ja toinen kolmannes oli jo tosi mukavaa aikaa ekaan verrattuna. Paljon tsemppiä ja tosi ihanaa seurailla sun menoa tämän uuden asian äärellä!! 🙂
Näin se tosiaan taitaa olla, että kaikki odottavat pelkää jollain tapaa jossain vaiheessa ja sitten pelätään eri juttuja, kun vauva on syntynyt. 😀 Mutta kuten sanoit, onneksi pelkoja voi kuitenkin hallita.
Olen nyt vähän rauhottunut tässä parin päivän aikana.. Ja tosiaan jos jotain tapahtuisi, se olisi luonnon käsky enkä itse sille mitään voisi.
Kovasti sitä koko ajan odotti pahinta koko raskauden ajan, raskaudesta ei uskaltanut kertoa appivanhemmille kuin vasta trisomiakirjeen jälkeen. Itsellä pelkoja lievensi sitten se, kun vauvan liikkeet alkoi tuntua. Oli supersiistiä, kun aina oli kaveri mukana joka touhusti mahassa (nyt on supersiistiä, kun voi tuon pikkukaverin ottaa joka paikkaan mukaan). Mutta.. ei se pelkääminen lopu, kun lapsi syntyy, sitten alkaa se kyttääminen, että hengittäähän pikkukaveri varmasti jne, mutta tuokin onneksi helpottaa vähän ajan kanssa 🙂
Itsellä pitkään ei maistunut kuin nakit, ranskalaiset ja jäätelö, kaikki muu ällötti. Onneksi tuo oli vain vaihe ja alkoi sitten taas terveellinen ruoka maistua hyvältä suussa.
Oma raskaus oli kohtalaisen raskas ja olin aika kipeänä oikeastaan kokoajan, urheilu oli onneksi se mikä auttoi 5kk jatkuneeseen päänsärkyyn, kun panadol ei auttanut. Silti tässä maltan tuskin odottaa, että saisi luvan taas raskautus uudestaan.
Mä heräsin ensimmäiset 3 kk tarkistamaan öisin, että hengittäähän vauva varmasti. Pelot ei tosiaan Monna tähän lopu, ne vaan muuttaa muotoaan. Meillä tyttö 4v ja todella menevä ja ehtiväinen. Onneksi suhteellisen järkevä tyyppi ja harvoin tekee tyhmyyksiä. Mä olen monta kertaa nähnyt unta että joku psykopaatti hyökkää päiväkotiin ja surmaa puolet lapsista. Joka kerta oma on kuitenkin säästynyt hengissä. Ihan hirveitä unia mutta näitä tulee ja menee. Ja aina on kaikki pelot tukehtumisesta yms.
Ihanaa että voit jo paremmin <3
Didi, joo pelot tosiaan taitavat jatkua mutta muuttaa muotoaan jopa sitten syntymän jälkeen. Itse täällä odottelen jo kovasti vauvan liikkeitä, mutta luultavasti vielä pari viikkoa ainakin saan odotella ennen kuin alkaa tuntumaan.
Ranskalaisia on muuten munkin tehnyt mieli! 😀
Jonna, ounou.. Mä tuun varmaan niin satasella tekemään tuota samaa ekat kuukaudet. 😀 Kauheita nuo unet!!
Niiiin tuttua!! Joka sana!? Itellä nyt menossa 17.viikko ja hymyilen vaan joka aamu kun pääsee ylös ilman oksennusta ja töihin hyvällä ololla! Olin 3viikkoa pöntön ja sängyn välissä ja nukuin suurimman osan vuorokaudessa. Sillon mietin sanontaa ”raskaus ei ole sairaus”.. Niin sairaaksi en ole itteäni aiemmin tuntenu! Mut onneks elämä voitti ja tilanne tasaantu? Huolet tosin pysyy, onko bebe elossa, onko se terve, selvitäänkö molemmat elossa synnytyksestä..ja mitä näitä nyt on? Onneksi on vertaistukea teistä muista samassa tilanteessa olevista. Itse olen 31v ensisynnyttäjä ja tuntuu ettei elämänkokemus autakaan niin paljon mitä tulee tuohon huolehtimiseen ja pohtimiseen..
Onnellista odotusta sulle Monna ja balanssia mieleen? Innolla odotan treenivinkkejä, ite vetäny aiemmin salilla 100 lasissa ja nyt oon ihan uuden edessä myös treenimielessä.
Haha! 😀 Joo, siis mä olen kanssa miettinyt tuota ”raskaus ei ole sairaus” tai sitä, että ”raskaus on ihanaa aikaa koko 9kk”… Joopa joo. 😀
Treenivinkkejä tuun jakamaan. Nyt tänään kumpparitreenin. Ja se tuo treeni-intensiteetin lasku on mullakin opeteltava asia nyt. 🙂
Onnellista odotusta myös sulle! <3
Ei se vauva ilman energiaa jää vaikka et pysyisi syömään kuin omenan päivässä. Itselläni oli aivan älytön alkuraskaus (kävin tipassakin) ja erikoislääkäri lohdutti, että ei hätää. Ja näinhän se on. Ja painosta on turha edes puhua, nestettä kertyy varmasti, mutta se myös häviää synnytyksen jälkeen 🙂
Näinhän se taitaa olla. 🙂
Hei onnea vielä!! <3 🙂
Mulla ei kans alkuraskaudessa oikein proteiinit menny alas. Esim. rahka jäi koko raskauden ajaksi pois. Herkut kyllä maistui mulle mut onneks kiloja ei tullut paljon kun pystyin liikkumaan ihan raskauden loppuun asti. Hyvä jos olot on helpottaneet! Mun raskaus oli yhtä huolta ja pelkoa aina etapista toiseen 😀 verikokeesta ultraan ja seuraavaan sydämenlyöntien kuunteluun jne.. Panikoin koko ajan jostain vaikka mitään oikeaa syytä ei ollut. Kaikki meni kuitenkin oikein hyvin 🙂 Mietin et sanoin sulle viimeks et tää vauva-aika on ollut hemmetin raskasta. Toivottavasti en pelotellut! 😀 Enemmän tää on ollut kuitenkin ihanaa! Liiottelin vähän 😀 Tsemppiä toiseen kolmannekseen!! <3
Hihi! 🙂 Kiitos Erika! <3
Et pelotellut! Ja eiköhän se vauva-aika monille ole kuitenkin aika raskasta aikaa. Ihan kaikkine muutoksineen ja vähäunisine öineen. Mutta silti sitä aikaa rakastaa ja vauvaa. <3
Oi paljon onnea odotukseen! 🙂 ihana uutinen näin pitkään sua ja teitä seuranneena.
Kiitos kovasti! 🙂
Täällä jo pian 33. Raskausviikko (toinen lapsi) menossa nyt ei kauheasti enää pelkoja ole. Mutta kyllä ennen rakenneultraa tulipelättyäkaikkea mahdollista. Jopa enemmän kuin ensimmäisessä raskaudessa. Tieto lisää tuskaa kun nyt on tiedossa paljon enemmän pelonaiheita kuin esikoista odottaessa.
Hui 🙁 Onneksi olet jo noin pitkällä! 🙂
Rakenneultraa odotan innolla, nyt se ei ainakaan vielä pelota. Onneksi. 😀
Voiko raskausaikana syödä erilaisia superfoodeja vai onko ne haitallisia sikiölle? Esimerkiksi maca-jauhe, spirulina, lucuma, mct-öljy, chia-siemenet…ym. ? Syötkö itse superfoodeja säännöllisesti?
Olen tekemässä tässä piakkoin postauksen raskausajan superfoodeista! 🙂
Täällä 26vee pian kahden lapsen äiti, nyt rv 29. Mulla oli myös ihan samat olot alkuraskaudessa, ihan karmee pahoinvointi (3kk joka päivä oksentelua) ja siihen päälle se väsymys. Olin ihan pohjalla kun siihen lisää, että odotan tällä kertaa yksin lasta ja päälle hoidettavana se 3v touhukas taapero. Ei olekaan ihan samaan tyyliin aikaa nukkua väsymyksiä tai potea pahoinvointeja kuin esikoista odottaessa. 😀 Plus että oon tehnyt 100% yötyötä hoitoalalla koko ajan, kunnes eilen mut passitettiinkin näin alkuun viikon saikulle kohdunsuun kypsymisen vuoksi.. Eli pakkolomaa ja lepoa on nyt tiedossa mulle (onneks).
Mut iästä riippumatta huolet, pelot ja suurimmalla osalla se vointikin on kyllä ihan sama. Voin kuvitella että se alkuraskauden pahoinvoiva olo säikäyttää, mutta niin sairaalta kun se tuntuukin, niin se on silti normaalia. Nainen joutuu käymään kyllä sellaisen lihamyllyn läpi raskausaikana, niin fyysisesti kuin henkisestikin että huh. Voi todella sen jälkeen sanoa olevansa hieman muuttunut kun pieni rääpäle on sylissään. 🙂 Mutta itse koen tuon muutoksen pelkästään hyvään suuntaan. Ja kaikkien raskausaikojen pelkojen jälkeen sitä alkaa pelkäämään kaikkea muuta ”pahaa” kun lapsi on maailmassa. Sitä kun haluaisi suojella ihan kaikelta (ne neuvolatädin antamat rokotteetkin tuntuvat joltain IHAN hirveältä siinä kohtaa..) Mut koittaa järkeistää sit itselleen, että hormonit saa pään aika pöllämystyneeksi kaikesta kokemastaan.
Onnea sinulle raskauteen<3
Hurjasti voimia sinne sinulle! <3 Mutta ajattele mikä sissi olet, kun hoidat pientä lasta samalla kun kannat vatsassasi jo toista. <3
Ja tsemppiä myös sairaslomalle.
Voi ei! 😀 Noita neuvolatädin rokotteita sitten odotellessa pikkuiselle. 😉
Onnea myös sinulle raskauteen!
Raskaana olo on kamalinta ikinä..
Olen siis viikolla 22. Olen oksentanut viikosta 5 asti. Olen ollut myös tiputuksessa tän oksentelun takia kolme kertaa. Suurin piirtein joka päivä tulee oksenneltua, joskus oksennan viisi kertaa, joskus kerran. Oon laskenut kaikki oksentelukertani, ja tällä hetkellä niitä on kertynyt 93. Hoitajat ja lääkärit toitottivat mulle pitkään että ”joo kohta sen pahanolon pitäis loppua” mutta ei oo loppunut. En tiedä mitä tässä pitäisi enää tehdä. Mulla on siis ihan koko ajan paha olo. En voisi kuvitellakaan että menisin töihin tai kuntosalille. Voimat alkaa olla loppu.
En osannut kuvitellakaan ennen raskautta että tää vois olla näin rankkaa. Ehkä tää loppuu sitten viimeistään lapsen synnyttyä..
Mä myös oksensin raskauden alusta loppuun asti, eli ei se ikävä kyllä välttämättä lopu. 🙁 Itse muistan myös nuo ”kohta se loppuu” lauseet. No, ei loppunut! Toisen kohdalla osasin jo odottaa samaa kauheaa raskausaikaa. Nyt odotan kolmatta, ja ei tämä iän myötä ainakaan helpommaksi ole käynyt! Halusin vain kertoa, että kohtalotovereita on, ja neuvolassa olisi mielestäni hyvä myös muistuttaa, että joillakin odottajilla oksentelu tosiaan kestää läpi raskauden.
Tsemppiä odotukseen!
Voi kamala! 🙁 Teillä molemmilla on ollut kyllä todella raskasta pahoinvointia!! Onneksi en ihan noin montaa kertaa ole oksentanut ja toivo elää, että pahoinvointi olisi täällä nyt takana päin. Kaksi hyvää päivää siis takana. 🙂
Tsemppiä kovasti teille molemmille odotukseen! <3 <3
Ihanaa, superpaljon onnea teille!! <3 en oo muutamaan viikkoon lukenut sun blogia, kunnes tänään ehdin/jaksoin taas lukea.. meidän perheessä on eletty kamalia aikoja pari viime viikkoa, kun eräs läheinen ihminen on sairastunut kuoleman vakavasti. Tänään olin hänen luonaan sairaalassa ja vointi meni niin huonoksi, että lääkäri ja hoitajat käskivät soittaa muutkin sukulaiset paikalle jotka vielä haluavat nähdä meidän rakkaan.. nyt odotellaan sitä pahinta viestiä. Kaikkinensa järkyttävän raskas päivä, mutta tämä tieto teidän vauvasta sai kyllä kaikesta huolimatta hymyn huulille ja vaihteeksi onnen kyyneleet silmiin! Tuli olo että maailmassa tapahtuu hyviäkin asioita, ja parhaita niistä kyllä on sen kun uusi elämä saa alkunsa hyvistä ihmisistä. Onnea vielä ja ihanaa loppuraskautta! ♡♡
Kiitos kovasti! <3
Ja iso iso halaus sinne!! 🙁 Todella kurjaa aikaa joudut nyt elämään.
Ihan hurjan paljon voimia sinne! <3
Tässä yksi pelkäävä odottaja. Edellinen raskaus jouduttiin keskeyttämään vauvan huonon terveydentilan vuoksi rv21+0.
Eilen oli np-ultra, jossa kuitenkin kaikki hyvin. Pienin askelin ja varovasti yritän uskaltaa luottaa että kaikki menee tällä kertaa niin kuin pitääkin ja että marraskuun alussa meillä on tuhiseva käärö.
Tsemppiä töihin, minä lähden nyt aamusalille :).
Ounou. 🙁 Tsemppiä kovasti sinne!! Toivottaasti kaikki menee hyvin tällä kertaa! <3
Raskaana ollessa ärsyttävintä on se, että ihmiset tulevat kertomaan omia kauhukokemuksia ja ”ootahan kun se ja se alkaa, sitten se on vasta hirveetä!” Ihan kuin se auttaisi jotenkin sitä esikoista odottavaa, hormonipäissään olevaa tulevaa äitiä. Mitä lähemmäksi synnytys tulee, sitä enemmän ihmisillä on tarve kertoa ne omat pelkonsa ja kurjat jutut. Joten annan vinkin: säästä itseäsi ja sano ihan suoraan sille, joka niitä tylsiä juttuja tulee kertomaan, että en halua kuulla. Eikä kannata edes kysyä – alkaa vaan turhaa miettimään liikaa asioita. Kuitenkin se sun raskaus on sulle se tärkein ja se kyllä kuljettaa, kasvattaa ja opettaa sut äidiksi. 🙂
Kun alkuraskaudessa pamahtaa ne raskaushormonit, sitä pelkää naapurin mummoakin, mutta kun alat tuntea ne liikkeet, niin teistä tulee frendit ja sä alat luottaa siihen pikku tyyppiin. Hän haluaa ilmotella sulle potkuin, että äiti mulla on täällä kaikki hyvin. Ne potkut on ihan sairaan ihania ja konkretisoi koko jutun! ♡ Luota myös omaan kroppaan. Se on vahva ja turvallinen paikka teidän vauvalle. 🙂
En sano, että nauti raskaudesta, koska se on mun mielestä hassusti sanottu. Mutta tsemppiä ja positiivista energiaa toivotan ja seuraan mahan kasvua! 🙂
Joo, tuo on ollut kyllä aika raskasta kun on sanottu, että ”voi kuule mulla kesti pahoinvointi viikolle 30” ja no kun noista vaivoista pääset, tulee seuraava. 😀 Vaikka eihän ihmiset sillä tietysti mitään pahaa tarkoita. Haluavat vain jakaa kokemuksiaan. 🙂
Mä yritän olla pelkäämättä turhia ja luottaa juuri tuohon minkä sanoit, mun kroppa on vahva ja turvallinen paikka meidän vauvalle. <3
Täällä myös viikoilla 23+6 odottava. Nuo sun olot on niin tuttuja, ja onneksi jo takanapäin 🙂 Alussa pahoinvointi ja närästys oli todella paha, alkoi iltapäivisin n. klo 15 ja kesti loppu illan. Alas meni lähinnä pelkät hedelmät, vuorotellen mandariinit, viinirypäleet ja kiivit. Väsymys myös vaivasi ympäri vuorokauden, ja nukahdin usein jo klo 21 (iltavirkulle todella ihmeellistä). Nykyään pahoinvointi on jo takana, ja väsymys vähentynyt. Pelot on kyllä ennallaan, vaikka rakenneultrakin on jo takana. Luulen, et se tunne tulee olemaan seurana vähintään seuraavat 18v 😉 Nyt sitä vaan odottaa et tää loppuraskaus sujuis hyvin. Nää viikot menee niin kovaa vauhtia! Toivottavasti sullakin menee pian olot ohi ja pääset vihdoin nauttimaan.
Monna, ihan ensimmäiseksi haluan sanoa kiitos isolla K:lla.
Oon lukenut epäsäännöllisen säännöllisesti sun blogia ja mieleen on jäänyt erityisesti se postaus, missä kerroit jättäväsi dieetin kesken, muistaakseni se oli sulle sellainen pieni kiristelykuuri, jonka aikana ymmärsit ettet tarvitse sitä. Sanatarkalleen en sitä tekstiä muista, joten taidan lukea sen uudestaan kun jäi mieleen. Jossain tuolla arkistoissa se postaus on varmaan vieläkin. Se postaus kiinnitti muhun huomiota, koska yleensä en koskaan löydä muiden postauksia, joiden aiheena on ns. ”negatiiviset” asiat tai epäonnistuminen. Hirveästi näkee vaan niitä hehkutuksia (ihan aiheestakin varmasti!) kun paikat kiristyy, tarkat ruokavaliot ovat pitäneet jne. Harvat enää uskaltaa näyttää niitä heikkoja hetkiä joita tasan tarkkaan kaikilla on. Sä et itke täällä sun blogissa sun epäonnistumisista, mutta oot silti rehellinen! Siksi sanon nyt kiitos.
Ja toisekseen asiasta toiseen.. Jäi mieleen joskus kuukausia kuukausia sitten postaus, missä kerroit ettet sillä hetkellä ainakaan halua lapsia miehesi kanssa. Muistinko väärin? Haluaisin kovasti kuulla, mikä muutti mielesi vai muuttiko mikään? Olisi kiva kuulla postaus siitä! 🙂
Onnea kovasti odotukseen! Erityisen kiinnostava lukea tätä blogia jatkossa, kun mennään niin samassa vaiheessa raskautta, täällä nyt rv 14. Raskausaiheiset postaukset siis kiinnostavat erityisesti. Vatsalihasten treenauksesta raskausaikana olisi kiva lukea, siitä kun tuntuu olevan mielipiteitä ja asiantuntijalausuntoja suuntaan ja toiseen.