Odottavan aika on pitkä.
24
158 päivää tai 22,67 viikkoa. Viisi kuukautta + viisi päivää ja rapiat. Niin kauan pitäisi vielä jaksaa odottaa. Ja tietysti kun on eka lapsi, niin oikein hyvällä todennäköisyydellä tuohon vielä pari viikkoa päälle.
Kaikki tänne heti nyt – ihminen täällä hei!
Kun lähes kaiken haluaa aina mahdollisimman nopeasti, niin miten ihmeessä silloin jaksaa odottaa yhdeksän kuukautta?!
Niin. Tiedän, että kaikki sanoo kuinka tästä odotuksesta pitää nyt vaan nauttia kun kohta ei enää ole yhtään aikaa tehdä mitään ja parisuhdekin tulee olemaan koetuksella ja kakkaa on päästä varpaisiin jokaisella perheenjäsenellä ja nukkuminenkin on vain kaukainen muisto. Mutta silti! Tänään aamulla kun heräsin, mietin etten vaan jaksaisi enää yhtään odottaa. Että olisipa jo lokakuun loppu ja tämä pikkuinen täältä tupsahtaisi maailmaamme.
Varsinkin nyt kun pahoinvointi on poissa (ellei ruokailuväli veny liian pitkäksi) tuntuu välillä siltä, että onko siellä mun mahassa pieni vauva kasvamassa vai oonko vaan lihonnut. Ja kun liikkeetkään ei vielä tunnu. Tulee malttamaton olo, että hei haloo onko siellä masussa joku?! No tottakai tiedän, että siellä on Vauva Pursiainen potkimassa ja sätkimässä niin paljon kuin ikinä pystyy. Mutta kun me ei sitä Tuukan kanssa nähdä tai tunneta, niin tulee ihan kärsimättömäksi.
Olen aina ollut sellainen, että kun keksin jonkun jutun, alan tehdä samantien niin paljon sen asian onnistumisen eteen, että se tulee tapahtumaan pian. Ja jos siinä asiassa tulee mutkia matkaan, selvitän keinot millä mutkat suoristetaan. Ja sitten jos siinä kestää liian kauan, kyllästyn ja keksin jo jonkun muun jutun.
En myöskään meinaa malttaa olla alkamatta tekemään isoja hankintoja. Haluaisin ihan kamalasti jo käydä ostamassa ne vaunut tai pinnasängyn, koota sen ja pistää tuohon meidän sängyn viereen. Tai mennä ostamaan jotain ihanan söpöjä pikkuvaatteita ja pehmoleluja. Jotenkin konkretisoida sitä, että täällä asustaa meidän lisäksi vielä tämän vuoden puolella yksi pikku tyyppi lisää. Ja että kyllä se 5,5kk menee oikeasti ihan nopeasti.
Mutta kun kaikki-tänne-heti-nyt.
Tietysti mitä kiinnostavampi, houkuttelevampi tai ihanampi se asia mitä odottaa on, sen epätodennäköisemmin kyllästyn. Enkä nyt ole siis kyllästymässä ”ideaan” vauva.. 😀 Ja tiedän myös tämän tunteen olevan ohimenevää. Mutta jos juuri nyt saisin päättää, niin päättäisin että laskettu aika olisikin jo 1.6 ja kohta se vauva jo tulisikin tänne meidän maailmaamme.
24 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Paljon tuttuja ajatuksia jälleen kerran 🙂 toi epäilys ”onko siellä sittenkään ketään” tuli mullekkin siellä rv 15-17 aikoihin, kun oli aika normaali olo, viime ultrasta ja neuvolasta aikaa eikä tavallaan mitään tuntunut paitsi pyöristynyt olemus 😀 nyt on ihanaa kun liikkeitä tuntuu päivittäin muistuttelemassa että täällä ollaan 🙂 Hankintoja teki ja tekee myöskin mieli tehdä kokoajan. Aloitinkin pikkuhiljaa siellä ekan ultran jälkeen niistä pienistä vaatteista ja kolunnut nettikauppoja ja kirppiksiä/toreja yms ja sitä mukaa kun jotain löytynyt niin sitten ostanut ilman paniikkia ja musta se mennyt kivasti. Ei tunnu niin suurelta summalta kun ostelee pikkuhiljaa ja se ostosten hankinta ja suunnittelu on vaan niin kivaa 🙂 ja btw, toi on niiin ärsyttävää että ”sitten kaikki on kakkaa, toi väsymys on ohi 10vuoden päästä, tehkää nyt kun kohta ette voi, sit ei sitä, sit ei tätä”. Miksi se pitää kääntää niin että jotain kamalaa olisi tapahtumassa?!? Argh, avautuminen 😀 ihanaa ja aurinkoista viikkoa sinne! 🙂
Joo, noita liikkeitä odotan kyllä jo kovasti! Malttamattomana 😉 😀
Noin oon itsekin ajatellut, että jos hankintoja tekee pikkuhiljaa, niin ei tunnu niin suurelta pompsilta taloudellisesti.
Ja siis todellakin!! Toi on munkin mielestä jotenkin ärsyttävän negatiivista, että ”sitten kaikki on vaan sitä kakkaa ja itkua ja unettomia öitä”. No vaikka oliskin, niin itsehän siihen ollaan haluttu ja ohimenevää se kakkakvaihe on ja onhan siinä ohessa niitä ihaniakin hetkiä. <3
Aurinkoista viikkoa sinne! <3
Mainitsit jossain vaiheessa että kiinnostais muuttaa pois keskustasta. Siitä vaan hankkimaan ja remppaamaan uutta kämppää ni johan riittää puuhaa 😀
Joo siinä olis projektia kerrakseen! 😀 Me vaan nyt kyllä päätettiin, että täällä keskustassa on hyvä olla. 😀 <3
Raskausaikan onkin hyvää opettelua kaikkimullehetinyt-ihmiselle 😉 Vauvan ja lasten kanssa todennäköisesti moni asia ei mene kuitenkaan niin kun oli itse suunnitellut ja halunnut. Mikä ei ole ollenkaan huono juttu! Kannattaa vaan opetella olemaan itselle armollinen ja tietyllä tavalla hypätä vaan elämän kannateltavaksi ?
Joo sitä tää on, hyvää opettelua malttamiseen. 🙂 Ja tosiaan, näin oon ajatellukin ettei asiat ihan juuri sillä tavalla kuin on miettinyt aina mene kertalaakista sitten lapsen kanssakaan. 😀
Hei, mulla just muutaman kuukauden ikäinen vauva kotona, joten raskaus tuoreessa muistissa. Mullakin oli ekan kolmanneksen ajan pahoinvointia, joten se aika meni vähän sumussa. Sen jälkeen aika todellakin mateli johonkin rakenneultraan asti.. Sitä ennen just kun ei tuntenu potkuja, ei uskaltanu tehä hankintoja ja tietysti oli myös huoli onko kaikki hyvin. Lisäks odotin kovasti sukupuolen selviämistä, koska itellä se konkretisoi raskautta ja vauvan tuloa vielä paremmin. Sen puolivälin jälkeen nautin mahasta ihan eri lailla ja niistä voimistuvista potkuista, samoin niitten hankintojen tekemisestä ja pikku vaatteitten hypistelystä. Sit jostain 30 viikosta alkaen aika menikin nopeesti, kun alko jo tajuta et tässä pitää nauttia viimesistä hetkistä ja kaikki voi tapahtua koska vaan 🙂 Meillä vauva (esikoinen) sit syntyi viikon etuajassa. Raskaus oli ihanaa ja sitä ikävöi näin jälkeenpäin tosi paljon, toi sun vaihe oli se vaikein ja ”tylsin”. Tsemppiä ja paljon ihania hetkiä!!
Joo, mä luulen kanssa että tuon rakenneultran jälkeen alkaa konkretisoitumaan enemmän. Mekin odotetaan, että saadaan tietää sukupuoli ja sitten tosiaan sen ultran jälkeen uskaltaa tehdä niitä isompiakin hankintoja.
Kiitos tsempeistä ja ihanaa aikaa sinne pikkuisen kanssa! 🙂
Täällö ollaan samoilla viikolla ja samoilla fiiliksillä esikoista odottamassa 😀 Tuntuu ettei lokakuu tule varmaan tänä vuonna ikinä.. mutta nautitaan ensin tulevasta kesästä ja odotuksesta 🙂 eli tuskaillaan mahtuuko vaatteet päälle vai ei ja kuinka paljon jalat turpoavat 😀 täällä toivottaisiin postausta tyylikkäistä mammojen uikkareista :’D otettiin pe äkkilähdöt kreikkaan niin meinaa iskeä uimapukukriisin 😀
Haha! 😀 Joo, todellakin! Lokakuuhun tuntuu olevan jotain miljoona vuotta! 😀
Mä oon kanssa miettinyt tuota uikkari/bikini-asiaa, voisinkin siitä tehdä postauksen.
Kivaa reissua! <3
Täällä viikot 23+3 menossa ja todella tuntuu, että aika matelee näillä viikoilla. Liikkeet tuntuu jo hyvin, mutta kuitenkin vielä niin pitkä matka edessä. Onneksi olen voinut hyvin ja pystynyt liikkumaan ja nauttimaan alkukesästä. Monelta tosiaan kuulee, että nauti nyt vielä kun voit, mutta kun haluaisi sen pienen ihmeen jo syliin niin kovasti. Ihanaa seurata sun blogia, ja lukea näitä raskaushöpinöitä. Luulen, että jatkuva vauvasta puhuminen alkaa jo pikkuhiljaa rasittamaan miestä ja ympärillä olevia ystäviä, mutta kun joka päivä on joku juttu mistä hehkuttaa! 😀 aurinkoista odotusta sinne ja yritetään nauttia niin paljon kun kyetään. 🙂
Niinhän sitä tosiaan haluaisi! 🙂 Äkkiä! 😀 Mutta yritetään nyt nauttia tästä auringosta ja kesästä ensin.. 😉
Ihanaa odotusta myös sinne!
Mä en oo ainakaan nauttinut koko raskausajasta tippaakaan 😀 totesinkin tossa pari kuukautta sitten että nyt ymmärrän miksi tätä aikaa kutsutaan odotukseksi, koska pelkkää odotusta tää on!!
Muakin käsketään nauttimaan hyvistä ja pitkistä yöunista nyt, sekä kahdenkeskisestä ajasta. Mutta vaikea on nauttia sellaisista asioista oikein extrapaljon jotka ovat tällä hetkellä itsestään selvyyksiä.
Mulla on tänään rv27+1 ja yritän hieroa meidän vauvelin kanssa diiliä että tulis ulos rv36, vaikka mun tuurilla menee varmaan kaksviikkoa yli ja joudutaan käynnistämään 😀
Haha 😀 Ihanan rehellinen! 😀
Ja niinhän se on, että on vaikeampaa nauttia niistä ns. arikipäivisistä itsestäänselvyyksistä kun niitä ei ole otettu hetkeksikään pois.
Moikka! Hauska ollut lukea nyt raskaudestasi, itsellä täytti juuri esikoinen vuoden ja lokakuussa olisi toinen tulossa. Mutta hyvin muistan kans esikoisen kohdalla tuon kaiken ”paskan”, mitä jaksettiin hokea miltei raskauden puolesta välistä asti minulle, ja joka tuutista. ”Nauti nyt” ”lepää nyt” ”kohta et nuku, et syö, et pääse ulos, vessaan, elämäs on pian ohi….” ”kohta sulla ei oo mitään omaa” oli tosi hieno kuunnella ekaa odottaessa, enkä ihmettele miks alkoi ärsyttämään! Mutta eipä ne asiat mennykään noin, mulla on myös ihana mies mukana tässä raskaudessa ja lasten kanssa, joka tekee myös osansa että pääsee äitikin vessaan 😉
Toki muutamia kertoja miehen kanssa ollaan naureskellen ääneen mietitty että enää ei vietetäkkää niitä romanttisia iltoja niin usein kaksistaan, mutta so what, ei kyllä kumpikaan vaihtais mitään pois, päinvastoin toinen jo tuloillaan. 😉
Kyllä vauvankin kanssa pystyy elämään ja menemään yhtälailla jos niin haluaa ja jaksaa ?? Erilaistahan elämä pakostikin tulee olemaan, mutta ihanaa se on ja tulee olemaan jos niin haluaa! Vielä vuodenkin jälkeen me ei muuta täällä haluta tehdä iltaisin kun seuraillaan ja käkätetää yhessä esikoisen iltahepuleille ?
Seuraillut monta vuotta jo blogiasi, jäin heti koukkuun ihanaan asenteeseesi ?? ite kamppailin painoni kanssa, nyt kamppailen pääni kanssa. Ehkäpä täältä saa sit hyvää lisäpuhtia itelleki pysyä nyt tällä kertaa liikkeellä koko raskauden ajan ??
Ihanaa odotusta Monna ja teidän perhe ❤?
Moikka!
Ja kiitos ihanasta kommentista. 🙂
Mun mielestä on hassua kanssa, että miten paljon siitä kaikesta huonosta mainitaan aina. Mä ainakin tunnen monta äitiä ystäväpiiristäni, jotka on nukkuneet hyvin ja oma elämä (treenit jne) on pyörineet vauvan saamisen jälkeenkin ihan hyvin. Asennoitumisestahan se on monesti kiinni ja mainitsemastasi jaksamisesta.
Kyllähän sitä voi esim. vauvan kanssa matkustaa ja tehdä vaikka mitä jos vain haluaa. Toki se ei ole ehkä ihan yhtä helppoa kuin kaksistaan, mutta mahdollista se on hyvällä asenteella ja pitkillä pinnoilla.. 😉 😀
Ihanaa toista odotusta myös sinne! <3
Kyllä mä kahden lapsen äitinä sanon, että noissa ”nauti nyt”-kehotuksissa on vinha perä. ? Juuri nyt antaisin mitä vaan vapaudesta nostaa kytkintä milloin vain miettimättä onko vaihtovaatteet, vaipat, soseet, kosteuspyyhkeet, esikoisen eväät, tutit jne. mukana. ? Se ongelma tuossa nauttimispuolessa tuossa vaiheessa kuitenkin on, että koska niin monet asiat ovat vielä (ennen lapsen syntymää) itsestäänselvyyksiä ei niistä osaa samalla tavalla saada kicksejä. ? Lisään tähän vielä, että ei meidän elämästä mitään pelkkää kakkaa ole tullut (ei ensimmäisen eikä toisen lapsen jälkeen), vaan samalla tavalla mennään ja tehdään asioita, mutta toki lasten ehdoilla. Plus tietysti tuo varustautumispuoli, joka aina jostain syystä tuppaa tipahtamaan äitien kontolle. ?
Näinhän se on. 🙂 Voi mennä myös lasten saamisen jälkeenkin, mutta lasten ehdoilla. 🙂
Toki siihen vaaditaan enemmän järjestelyjä ja kaikkin varusteiden pakkaamista ja muistamista ja vaikka mitä. Mutta ei elämä tosiaan pääty siihen, että vauva tulee perheeseen. 🙂
Olen kans hyvin kärsimätön ihminen ja alkuraskaus tuntuikin ikuisuudelta. Puolenvälin jälkeen koko raskaus kuitenkin konkretisoitui kun alkoi tuntea vauvan liikkeet ja mahakin kasvoi. Nyt oon 31+4 ja aika menee tosi nopsaa 🙂 Ihan hyvää harjoitusta tämä odottelu tällaiselle kärsimättömälle 😀
Näin oon kuullut, että puolivälin jälkeen aika menee hurjalla vauhdilla. 🙂
Ja tosiaan, onhan tämä hyvää harjoitusta tämä odottelu.
Hey Monna!
Onnea ihan hurjasti teille molemmille! Tykkaan lukea sun juttujas ja varsinkin kun bongasin etta oot raskaana ja viella lahes samoilla viikoilla kun mina niin oon janonnu uusia vauva postauksia. Meilla kuitenkaan kaikki ei menny ihan niin kun oli suunniteltu ja viime pe ultrassa varmistus ettei kaikki ole niin kun pitaisi. Maailmahan siina romahti. Kuitenkin mina yhta malttamattomana ihmisena oon hinkunu ja kuvaillu mahaa vaikka on vasta nyt viikon sisalla ottanu kunnon kasvu spurtin, ja laittanut ylos kaikki tuntemukset ja oikeen odotellut koska sita alkaa nayttaa raskaana olevalta. No anyway, viime pe kuitenkin konkretisoi sen etta vauva ei ole kunnossa ja paatos oli sitakin raastavampi, mutta en tahdo tuoda sairasta lasta tahan julmaan maailmaan, joten meille vaihtoehtoja on vaan yksi. Ei siksi etta se olisi meille rankkaa, vaikka varmasti olisi, mutta koen sen olevan lapselle liian julmaa ja kivuliasta. Myos meidan tilanne vaikuttaa paljin paatokseen silla emme asu suomessa ja taalla ei saa mitaan henkista eika fyysista tukea lapsen avustukseen tai kasvatukseen, tai toki varmasti saa jos vaan rahaa loytyy runsaasti…
No joka tapauksessa sekavat tunteet ja taa malttamattomuus nousee viela korkeemmalle nyt silla abortti on edessa ja ensimmainen vapaa aika vasta perjantaina. Eli viikko pitaa karvistella, vaikka toisaalta aina valilla unohtaa etta kaikki ei ole ok, niin se onni aamulla peiliin katsoessa kun maha pullottaa on jotain aivan ihanaa, kunnes todellisuus iskee ja tajuan etta ok, 5pva kanna tata masua ja sit se otetaankin pois. Toivoisin vaan etta paasisin sairaalaan akkia ja taa painajainen olis ohi.
Ehka sanoisin vaan etta vaikka me malttomat hatahousut halutaankin kaikki samantien, niin nauti masustas se on lyhyt aika vaikka tuntuu ikuisuudelta ( oli samat tuntemukset ja nyt viela enemman ). Ihanaa kevatta sinne teille kaikille!
Ps. Aion silti lukea sun vauva juttuja, silla ehka meillekkin suodaan toinen ihme jossain vaiheessa ?
Voi kurjuus miten kamala juttu. 🙁
Tuli todella pahamieli puolestanne. <3
On varmasti ihan hurjan raastavaa ja surullista. Mutta kun asia on tehty, niin sen jälkeen voi alkaa sitten paranemisvaihe.
Ja toivotaan, että teille suodaan toinenkin ihme! <3 <3
Kaikkea hyvää!
Kyllä luontoäiti vaan on fiksu ollut tässäkin asiassa,että raskaus ei oo mikään läpihuutojuttu?.siinä ehtii miettiä jos ja vaikka mitä ja kypsyä siihen tulevaan vanhemmuuteen..voi että ja miten ite oon myös tuskaillu odotusajat jotku niistä nauttii vaan itse en! Mutta kyllä ne kestää vaikka loppu on kyllä yhtä kitumista? se palkinto on kaiken tuskan arvoista?
Se on ihan totta! 😀 Kyllä tää on hyvä, että tässä on aikaa miettiä kaikenlaisia juttuja ja oikeasti valmistua siihen vanhemmuuteen. 🙂