Hae
Monna Pursiainen

Asiat, jotka ovat toisin raskaana.

Olen nyt huomannut ihan viimeisen parin viikon aikana asioita, jotka ovat selkeästi erilaisia nyt raskaana kuin ennen sitä. Osa on ns. positiivisia muutoksia ja osa ”ei niin” positiivisia.. En tiedä onko muut äidit kokeneet näitä, mutta tässä siis omia kokemuksiani.

Pimu kuuntelee onko masussa kaikki hyvin. <3

Pimu kuuntelee onko masussa kaikki hyvin. <3

1. Kömpelyys. Olen kokenut itseni aika ketteräksi kaveriksi aina, mm. tasapaino on ollut hyvä ja erilaiset liikkuvuutta tai ketteryyttä vaativat treeniliikkeetkin on onnistuneet aina suhteellisen helposti. Ihan arkiaskareissakin olen kokenut olevani aika ketterä. Mutta nyt on kyllä toisin. Kun maha on kasvanut, eikä se ole mitään höttöfylliä – ei enää ihan kaikki asennot olekaan helppoja. Esim. jo nyt huomaan, että kenkien jalkaan laittaminen on haastavampaa, koska maha on edessä. Mitenköhän sitten parin kuukauden päästä?! Eilen myös huomasin taas yhden treeniliikkeen lisää, mitä en voi nyt tehdä. Pistoolikyykky ei onnistunut enää. Maha tuli tielle kyykyn alavaiheessa ja kirjaimellisesti tuntui siltä, että olisin litistänyt vauvan jos olisin mennyt alemmas.

2. Aamuvirkkuus. Olen lähes aina ollut aika huono herääjä. En varsinaisesti ole ollut mikään illan virkku ja aamun torkku, mutta herätyskello ennen klo 7.30 on tuntunut silti aina pahalta. Nyt alkuraskauden väsymysten siirryttyä syrjään, herään joka aamu klo 6. Tänäänkin jo 5.30. Eikä muuten väsytä tippaakaan. Monesti sitten Tuukan ja koirien herätessä kahdeksan maissa, olenkin jo kirjoittanut blogia, vastaillut muutamiin meileihin ja syönyt aamupalan. Päivään on yhtäkkiä tullut lisää tunteja.

3. Leppoisuus. Mielialavaihteluita huomaan jo nyt tulleen. Vaikka en koskaan ihan mikään varsinainen viilipytty ole ollutkaan, nyt tunteet nousee nopeasti nollasta sataan. Eikä vain kiukku, vaan myös herkistyminen ja ilo. Mutta silti huomaan, että olen jotenkin enemmän easy going, kuin ennen raskautta. En hermostu ns. turhanpäiväisistä asioista. Jotenkin asioille on tullut erilainen perspektiivi – mikä on tärkeää ja mikä ei. Tai mikä oikeasti koskettaa omaa elämää ja mikä ei.

4. Syöminen. Alkuraskauden aikana syöminen oli erilaista toki pahoinvoinnin takia. Mutta nyt kun olo on normaali, on syöminen palannut takaisin normiraiteilleen. Silti selkeitä muutoksia on. Herkut on varmasti yksi isoin muutos. Olin ihan varma, että tulen syömään raskaana ollessani karkkia ja suklaata päivittäin. Että ne minulle parhainta herkkua olevat irtokarkit olisi raskauden aikana jokapäiväinen juttu ja sen vuoksi saisin kiloja hurjasti enemmän kuin suotavaa. Mutta onkin käynyt toisin. Syön nimittäin karkkia vähemmän kuin ennen raskautta. Ei vain tee mieli niitä. En tiedä johtuuko se siitä, että mietin nyt vielä entistä tarkemmin asioiden ravintosisältöä – sitä miten paljon lisäaineita ja sokeria esim. ne irtokarkit sisältävät. Enkä sitten halua niitä aineita kehooni nyt. Mutta kyllä karkkia silti silloin tällöin osuu tähänkin turpaan.

5. Shoppailu. Rahaa ei kulu tällä hetkellä juuri lainkaan vaatteisiin, sillä ei tee mieli pistää isosti euroja sellaisiin vaatteisiin, jotka ei kohta enää olekaan sopivia. Jos nyt ostan jotain, se ei mahdu minulle enää loppuraskaudesta ja taasen jos loppuraskaudesta ostan jotain, se on kohta liian iso. Muutaman mekon olen ostanut, koska ne ovat olleet sen mallisia, että käyvät sekä nyt, että raskauden jälkeenkin. Toisaalta sitten, nyt tekisi kauheasti mieli käydä shoppailemassa vauvanvaatteita ja kaikkea pientä söpöä kotiin. 😀 Mutta niin en ole ainakaan vielä tehnyt, paria vauvanvaatetta lukuunottamatta.

Kevään Treeniryhmäläiset olivat kutoneet vauvalle vermeet, jotka sopivat myös tulevan isän pipoon. <3

Kevään Treeniryhmäläiset olivat kutoneet vauvalle vermeet, jotka sopivat myös tulevan isän pipoon. <3

On varmasti vielä muitakin asioita, mutta niitä en nyt muista. Ja sitten tulee vielä varmasti rutkasti lisää muutoksia tämän reilun viiden kuukauden aikana. Ja toki myös sen jälkeen.. 😉

Kivaa viikonloppua kaikille! <3

2 kommenttia

  1. Laura kirjoitti:

    Niin samoja!! Muutenkin ollut hauska huomata, kun minkä tahansa itselle uuden asian googlaa tähän raskauteen liittyen, siitä löytyy jo pitkät keskustelut! ? Hauskin oli varmaan se, että ekan 3kk:n aivastin joka aamu herätessäni ja siihenkin liittyen löytyi piiitkät jutut keskustelupalstoilta. ?

  2. Satu kirjoitti:

    Pakko tulla kommentoimaan (taas) kun on omassakin päässä tullut pyöriteltyä noita juttuja 🙂 Elelen nyt raskausviikkoa 39 ja erinäisiä fiiliksiä on tähän ”matkaan” mahtunut. 🙂

    Kömpelyys: Huomasin saman jo aika varhaisessa vaiheessa. Maha vaan oli tiellä. Ja mitenköhän monesti olen kolhinut mahaa esim. kaapinovilla kun en vain ole tajunnut sen kasvua. 😀

    Aamuvirkkuus on tullut tännekkin. En tarvitse enää herätyskelloa vaan herään pirteänä hyvissä ajoin aamulla olipa yö ollut minkälainen tahansa. Mutta valitettavasti myös paljon uniongelmia ja katkonaisia öitä on tullut riesaksi. Varsinkin näin loppuvaiheessa yöt on mitä on. =/ Sitä on kummasti jo nyt oppinut arvostamaan 3-4 tunnin yhtäjaksoista unta.

    Hormonien vaikutus mielialoihin on oikeastaan aika hauskaa. Itse oon ollut vaan tasaisempi ja tyytyväisempi mitä ennen. Jossain vaiheessa olin hyvinkin itkuherkkä mutta sekin tasoittui. Nyt synnytyksen lähestyessä on taas itkuherkkyys kasvanut: itken kun oma koira katsoo tietyllä tavalla tai kun joku asia ei vaan onnistu ensimmäisellä kerralla. 😀 Ensin itken ja sitten nauran kovaan ääneen omalle reaktiolle. 🙂

    Syöminen on muuttunut ehkä eniten kaikista. Pahoinvointi vei kaikki ruokahalut ja silloin söin huoletta just sitä mitä vaan alas sai. Sitten tuli terveellinen vaihe: teki mieli kaikkea raikasta (=paljon kasviksia, marjoja, hedelmiä) ja nyt sitten loppuvaiheessa maistuu herkut ja useita pieniä annoksia täytyy syödä kun mahaan ei vaan mahdu paljoa kerrallaan.
    Jossain vaiheessa stressasin syömisestä, mutta nyt menen ihan fiiliksen mukaan. Mitään ihan mahdottomia ruokahimoja ei onneksi ole tullut. 😀

    Shoppaillut on enimmäkseen kohdistunut vauvatarvikkeisiin ja -vaatteisiin. Itselle jotain käytännöllisiä juttuja, lähinnä paitoja, jotka menee kasvavan vatsan kanssa mutta myös sitten synnytyksen jälkeen. Vauvahankinnoissa olen yrittänyt pitää järjen mukana ja olla hamstraamatta kaikenlaista turhaa. Sitä saisi rahaa palamaan erinäisiin juttuihin ihan hullun lailla, mutta kaikkea ei tarvitse hankkia etukäteen ja kaikkea ei ihan oikeasti tarvitse olla. Vähemmälläkin pärjää. Kannattaa siis miettiä mitä ihan oikeasti tarvitsee.

Vastaa