Kun äiti lähti humpalle.

* sis. mainoslinkin

Lauantaina vietettiin rakkaan veljeni 40-vuotisjuhlia. Tiesin näistä bileistä jo ennen Emman syntymää. Olin miettinyt, että sitten Emma on jo melkein neljäkuukautinen ja silloin voisin lähteä vähän humpalle ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen.

Autoin veljeäni juhlien järjestelyissä perjantaina ja lauantaina, kävimme hakemassa ilmapalloja ja roudasimme ruokia, kukkia ja muuta juhlatarviketta paikalle. Juhlafiilis kasvoi ja olin aika innoissani siitä, että lähden viettämään iltaa hyvässä seurassa. Emma olisi Tuukan hellässä huomassa ja minä voisin kömpiä vierashuoneen sänkyyn sitten juhlien jälkeen.
Olin kuitenkin miettinyt, että varmasti reilun vuoden tauko alkoholin käytössä ja väsymys voisivat olla pienenä hidasteena juhlimiselle. Mietin, että myös ikävä Emmaa kohtaan voisi poikia hyvinkin aikaisen kotiinlähdön juhlista.. 😉

Juhlat alkoivat klo 14. Ensin oli kutsuttu vain perhe paikalle. Söimme super hyvää ruokaa ja veljeni tekemää tajuttoman hyvää vadelmalaku-juustokakkua. Viiteen asti Emma jaksoi olla juhlissa mukana. 🙂 Sitten väsymys voitti pienen prinsessamme. Tuukka lähti Emman kanssa kotiin koirien luokse ja minä jäin juhliin.

Oli ihana nähdä vanhoja tuttuja ja höpötellä kuulumisia. Istuimme tätini, äitini ja serkkujeni kanssa samassa pöydässä melkein koko illan, juteltiin kaikenlaista ja nauroimme ihan vedet silmissä. Puolikymmenen aikoihin minuun iski kova väsymys ja pahaolo. Olin juonut klo 14-21 välisenä aikana kolme lasia kuohuviiniä. Mutta enempää ei maistunut. Ja lähdinkin sitten äitini kanssa samalla tailla kotia kohti jo ennen kello kymmentä.

Huomasin juhlien aikana muutaman asian.

En halunnut olla humalassa. Huomasin, että mieleni seikkaili iloisen nousuhumalan tavoittelun ja ajoissa kotiin nukkumaan -fiiliksen välillä. Mutta sitten se ajoissa kotiin nukkumaan -fiilis voitti aika pian. En selkeästi ollut vielä valmis sellaiseen kreisibailaamiseen. 😀 Eräs kaveri juhlissa sanoikin, että ”Monna, ethän sä enää ees dokaa.” 😀 Niinpä se taitaa nyt olla. Mutta en silti väitä, ettenkö kevään aikana haluaisi kreisibailaamaan ja ihan jopa humaltumaan.. 😉

Viihdyin eniten perheeni kesken. Huomasin, että vaikka oli super ihana jutella vanhojen kaverien kanssa ja oli ihana nähdä vanhoja tuttuja, niin kaikkein kivointa illan aikana oli istua siinä ”perhepöydässä” ja höpötellä kaikenlaista. Jotenkin todella vahvasti tuli sellainen olo, että tässä minun on hyvä olla.

Miellyttämisenhaluni on vähentynyt. Varsinkin nuorempana halusin kovasti miellyttää muita, etsin hyväksyntää ja oikein janosin sitä. Halusin olla kaikille kiva ja mukauduin itse ihmisten mukaan, olin sellainen kuin kuvittelin muiden haluavan minun olla. Nauroin jutuille, jotka eivät naurattaneet ja koitin koko ajan olla mielinkielin ihan kaikille. Vaikka jo muutaman vuoden ajan olen huomannut tämän piirteen haalistuneen käytöksessäni, niin eilen jotenkin huomasin aika vahvastikin sen, että enää minun ei tarvitse tehdä sitä lainkaan.

Tottakai edelleen haluan olla ihmisille kiva ja ystävällinen. Mutta minun ei tarvitse tehdä asioita tai päätöksiä sen mukaan, mitä ajattelen muiden pitävän niistä. Minulle tuli eilen jotenkin sellainen aikuinen olo. Minä olen äiti, aikuinen itsevarma nainen, joka viihtyy perheen parissa, vaikka rakastaa myös ystäviään. <3

Perhe on paras!

***

Näillä fiiliksillä taas kohti uutta viikkoa! <3

Ps. KIITOS kaikille arvontaan osallistuneille!! Foodinin raakasuklaan valmistuspaketin voittajaksi arpakone valitsi nimimerkin:

Laita minulle sähköpostilla yhteystietosi: pt.monna@gmail.com

***

Ensi viikon alussa tulossa taas yksi kiva arvonta! 😉 Olkaahan kuulolla!

***

Mun eilinen juhlahaalari: Serena Chain Jumpsuit / Bubbleroom