Skorpioni tuntee kaiken syvästi.

Skorpionilapsi on varsinainen mysteeri pienoiskoossa. Karismaattisen ja rauhallisen pinnan alla kuohuu ja kohisee.

Ai minäkö voin olla väsynyt, vaikka on vain yksi lapsi ja mieskin auttaa? 😀 😀 Jos kuvittelette minkälaisia energiapommeja me olemme molemmat Tuukan kanssa, niin kuvitelkaapa se sama energia x 2 pienelle tyttärellemme. Plus päälle oikein kunnon luonne, temperamentti ja oma tahto. Ja se, että tyttö ei ole hetkeäkään paikallaan. Katson välillä kateellisena niitä vauvoja, jotka istuvat äidin tai isän sylissä ja vain tutkivat jotain tavaraa jopa minuuttitolkulla. 😉

Skorpionin kuoren alla sykkii herkkä sydän. Vahvatahtoisen ja intohimoisen luonteensa takia skorpionilapsi tuntee kaiken syvästi. Vanhempien ja lapsen itsensäkin voi olla vaikeaa ymmärtää tunnekuohuja. Skorpionilapsen kasvattajan tulee olla jämpti ja peräänantamaton. Päättäväinen ja rohkea skorpionilapsi on sosiaalisesti taitava. Hän hurmaa kenet tahansa hypnoottisella olemuksellaan. Lahjakas skorpionilapsi heittäytyy kaikkeen täysillä ja menestyy määrätietoisuutensa ansiosta niissä asioissa, joita päättää kokeilla.

Vaikka Emma on vasta pieni tyttö, hänestä huokuu vahvasti jo pienen skorpionin luonteenpiirteet. Hän todella on vahvatahtoinen ja hänellä on tunnekuohuja. Hän iloitsee asioista aivan super suurella riemulla, mutta menettää hermonsa myös hyvin nopeasti. Jos hänen tahtonsa ei toteudu, saattaa hän ihan vain kertakaikkiaan huutaa. Ei siis itkeä, vaan huutaa. Huutamisen jälkeen hän katsoo meitä silmiin ja odottelee, että tapahtuuko se hänen tahtonsa vai ei. 😀

Tämä vahva tahto näkyy tällä hetkellä parhaiten syömisasioissa. On päiviä, kun hän syö kuin enkeli soseita syöttäessä. Mutta sitten on päiviä, kun hän ei syö sormiruokaa, ei soseita, ei omalla lusikalla soseita – kaikki lentää takavasemmalle. Ainoa, joka kelpaa on maissinaksut tai leipä. Niin ja maito tietysti. Äidin ja iskän ruoka kiinnostaa eniten, suu ammollaan hän katselee jos me syömme jotain erilaista ruokaa kuin hänen lautasellaan.

Mummun luona kylässä.

Sanotaan, että on tärkeää, että skorpionilapsella on mahdollisimman paljon stimuloivaa tekemistä. Se pätee kyllä Emmaan ihan 100%. Olen jutellut muutaman äitiystävän kanssa samanlaisista ylienergisistä vauvoista. On hauska kuulla, että samanlainen meininki on muuallakin. Hetkeäkään ei olla paikallaan, paitsi silloin kun saa kiipeillä johonkin. Tai no eihän sekään tavallaan ole paikallaan olemista. Pää kolahtelee milloin mihinkin, kun itsevarmana (ja päättömänä) irrottelee käsiään seistessään tukea vasten jne. Hän ei todella harkitse, että voikohan tässä kohtaa irroittaa kädet, vaan hän vain irroittaa.

Hän on tyytyväinen, kun saa tehdä jotain. On se sitten leikkimistä leluilla, kiipeämistä, kävelemistä tuen kanssa, paperin repimistä, kattiloiden hakkaamista, ryömimistä/konttaamista iskää tai äitiä karkuun jne.. Hän nauraa ja ”puhuu” paljon. Hän on niin energiaa pursuava lapsi, että oksat pois. Mutta tiedättekö mitä? Olen minä sitten välillä väsynyt tai en, olen niin iloinen siitä, miten ihana ja riehakas lapsi hän on. Mielestäni on ihana katsoa sitä riemua ja hihkumista mitä hän pursuaa. Välillä meinaa alkaa naurattamaan ne hänen raivonpuuskat, kun hän tomerana istuu syöttötuolissa ja heittää kaiken takavasemmalle ja oikein komentaa minua.

Välillä vähän hermostuttaa. 😉

Skorpioni on viehättynyt kaikkeen yliluonnolliseen. Kummitustarinat, rikosmysteerit ja scifi-ilmiöt ovat kiinnostavat häntä. Myös kilpailuhenkiset lajit ja erityisesti vesiurheilu sopivat hänelle. Niinpä niin! Olemmekin jo suunnitelleet, että heti kun vain löytyy Emman ikäisten voimisteluryhmä, lähdemme hänen kanssa purkamaan energiaa jumppamatolle. 😉 Kummitustarinat kerrotaan sitten myöhemmin! 😀

***

Kertokaahan minkälaisia energiapakkauksia teiltä kotoa löytyy? Ja ihan mielenkiinnosta kuulisin mielelläni myös niistä rauhallisista lapsista. 😀 😉

* Horoskooppi-kuvaukset kursivoituna ja kopioituna KaksPlussan lapsihoroskoopeista.

Kuten olen kirjoitellut tässä kevään mittaan, on minulla ollut jopa hieman vaikeuksia olla treenaamatta ”kovaa”. On pitänyt opetella löytämään hitaampi ja rauhallisempi lähestyminen treeneihin palaamiseen. Se on ollut ennen kaikkea omalle pääkopalle haastavaa.

Jossain vaiheessa otin itselleni tavoitteeksi, että kävelen 10 000 askelta vähintään päivässä. No, se täyttyi aika helposti. Tuntuu, että ovi suljetaan ulkopuolelta nimittäin monen monta kertaa päivässä tässä taloudessa. Nyt vielä kun Emmalla on kova vauhti eteepäin, tulee itse juostua perässä entistä enemmän. Eikä tahti tule hidastumaan.. 😉 Tämä 10 000 askelta päivässä ei siis ollutkaan minulle kovin motivoiva tavoite. Tiedättehän, jos jokin juttu on liian helppo, se ei inspiroi.

Mitään leuanveto- tai punnerrushaastetta en ole tietenkään voinut itselleni asettaa. Minun haasteeni on ollutkin haastaa itseni henkisesti.

Celsius Suomi sanoo nettisivuillaan näin: Kaikki lähtee omasta tahdosta. Ei teknologiasta tai ulkopuolisista paineista. Aktiivisuus on elämänasenne, jota ruokitaan oikealla tankkauksella ja liikunnalla. Celsius on siis virkistysjuoma, joka on ihan hitti Ruotsissa. Nyt se valloittaa Suomea ja juoma on oikeasti hyvää! Oma suosikkini on Vadelma-Acai. 😉 Celsius-juomat on sokerittomia, kalorittomia ja sisältää jopa 7 eri vitamiinia.

Celsius Suomella on nyt käynnissä kilpailu ”Find your challenge”. Kilpailun taustalla on ajatus, tuo minkä kirjoitin tuohon yläpuolelle. Ja se on kyllä totisinta totta! Aktiivisuus on elämänasenne. Siihen ei vaikuta se onko oma laji vaunulenkittely vai crossfit. Se on asenne. Tämä oli älyttömän hyvä muistutus itselleni.
Kannattaa muuten käydä osallistumassa elokuun loppuun mennessä Celsiuksen #findyourchallenge instagram-kilpailuun! Ohjeet löydät TÄÄLTÄ. Pääpalkintona on 1000€ arvoinen matkalahjakortti! Minä ainakin aion osallistua!! 😀

Olen miettinyt sitä, että miksi minulla oli niin kova kiire treenaaman pian synnytyksen jälkeen. Se oli suurelta osin henkistä kiirettä. Olen nyt puhunut muutaman ystäväni kanssa, jotka ovat synnyttäneet muutamia viikkoja takaperin, tästä samasta aiheesta. Jos treenaaminen on ollut iso osa elämää ennen raskautta, on se odottaminen synnytyksen jälkeen vaikeaa. Varsinkin jos kroppa tuntuu jo hyvältä. Sitten kun kuulee näitä vinkkejä, että kuusi viikkoa synnytyksestä voi lähteä jo hyvin salille. Tai parin kuukauden päästä lenkille – on pääkoppa kovilla. Uskoako omia tuntemuksia ja näitä nopean palautumisen vinkkejä? Vai odottaako ja uskoa sitä, että raskaus tulee 9kk ja menee 9kk?

Jälkiviisaus on taas se kaikkein parhain viisaus.. 😉 Minun synnytyksestä tulee pian se 9kk. Jos vain olisin malttanut, olisin nyt varmasti ihan terässä ja saisin syksyllä aloittaa ”kovat” treenit. Mutta ei. Minä kiiruhdin liian pian päälläseisonnan ja salitreenin pariin. Erkaumani paheni ja sitä onkin nyt paranneltu koko kevät. Ystäväni sanoi minulle pari päivää sitten erään viisaan neuvon. Vaikka se oma kroppa tuntuisi jo palautuneelta, ei kudos ole vielä palautunut. Normaalisti kudos joustaa, mutta arpikudos ei jousta. Vaikka kroppa olisi peilistä katsottuna palautunut, eikä pissa lirahtaisi housuun hypähtäessä, on luultavasti lantionpohja vielä heikko ja kudokset palautumisvaiheessa. Eikä tätä valitettavasti tunne itse.

Minun haasteeni on ollut rauhoittua. Ymmärtää se, että ei ole kiire mihinkään. Minulla ei ole mitään kisoja tai muitakaan tulossa, joita varten pitäisi tietyssä ajassa saada lihasvoima takaisin tai ”temppuilutaidot” kohdilleen. Minun haasteeni on ymmärtää se, että myös vaunulenkit ovat hyvää liikuntaa. Haasteenani on ottaa iisisti tästä eteenpäinkin.

Mikä teidän haasteenne on?