Mä sain yhdeltä instagram-seuraajaltani ihanan viestin. Se kuului näin: ”Oot minun mielestä ihan mahtava roolimalli terveelliseen ja onnelliseen elämään. Seuraan sua koska sää kerrot ettet ole täydellinen ja, että on ok olla vähän isomman kokoinen ja elää terveellisesti.”

Mä tiedän, että tällä viestillä oli puhtaasti hyvä tarkoitus ja sitä se olikin. Mulle tuli hyvä mieli ja kiitin lähettäjää. Kysyin häneltä saanko käyttää tätä pätkää hänen viestistään blogissa. Sain myöntävän vastauksen. 🙂

Mua vähän kuitenkin vähän hymyilytti tämä. ”On ok olla vähän isomman kokoinen..” Ja se pisti miettimään. Koska siis joo, en todella oo mikään mallivartaloinen xxs-typy, mutta oon kuitenkin normaalipainoinen. Käytän koon M tai 38 vaatteita. Mun mielestä tää itse asiassa kertoo tosi hyvin siitä, miten vääristynyt nykyään on kehonkuva. Enkä nyt missään tapauksessa tarkoita tätä ihanaa seuraajaani osoittaa sormella. Tämä on vain yleinen fakta. Koska some on täynnä superkapeavyötäröisiä naisia, joilla on peppu treenattu niin isoks, että hyvä jos housuja löytyy. 😀 Myös silikonit on ihan normijuttu nykyään. Plus tietysti nämä kaikenlaiset ”brasilian butt liftit”. 😉

Sitten on meitä normaalivartaloisia naikkosia, jotka ollaankin yhtäkkiä niitä isomman kokoisia naisia.

Mut pyydettiin Yveten kevään uutuusmalliston kuvauksiin malliksi. Kuvat tulee mm. Kauneus & Terveys -lehteen ja Me Naiset -lehteen. Sen lisäksi Yvette käyttää niitä omissa kanavissaan markkinoinnissa. Mä mietin kuvauksia ennen, että pitäiskö tässä tehdä äkkiä joku tiukkaakin tiukempi pikadieetti, mutta sitten mä ymmärsin, että hei mut on pyydetty näihin kuviin just tällaisena kun oon.

Kyllä mä toki katoin kriittisellä silmällä joitain kuvia, että voi perkule mitkä kylkimakkarat ja näkyykö jotain raskausarpia tms.. Ja pisti hymyilyttämään, kun kuvauspaikan omistaja kysyi multa ja maskeeraajalta, että ”teille tulee siis sitten joku malli”, vaikka olin jo kertonut se olevani. Mutta ihanien vaatteiden, taitavan kuvaajan ja taitavan meikkaajan avulla kuvista tuli tosi ihania!

Mitä te ootte mieltä tästä asiasta? Ei siis mun kropasta vaan siitä, että normaalikokoinen mielletään nykyään isompikokoiseksi somen kuvanmuokkauksien ja kaikenlaisten kauneusleikkauksien vuoksi?

Kaikki nää postauksen kuvat: Petri Mast
Meikki ja hiukset: Satu Arvo
Vaatteet: Yvette

Pst! 😉 Koodilla MONNA20 saatte Yveteltä -20% alea kaikista vaatteista!!! <3

***

Meillä asustaa täällä kotona aikamoinen äidin tyttö. Edelleen. 😀 Kirjoitin kesäkuussa 2017 postauksen otsikolla Äidin tyttö, luin tekstin juuri läpi ja oikeastaan kaikki pitää edelleen paikaansa. Paitsi se, että en usko tämän olevan enää mikään vaihe. 😉

Jos kotona on sekä iskä, että äiti yht’aikaa on äiti 98% ajasta se ykkösvaihtoehto. Tuukka aina naureskeleekin, kun Emma oikein juoksee mun perässä ympäri kotia. Mutta kyllä mä huomaan, että Tuukkaa myös vähän harmittaa, kun monissa tilanteissa seuraksi kelpais vaan äiti. Oikeastihan kelpaa kyllä 100% molemmat, mutta jos äiti on näkyvillä, on sen kanssa saatava olla. 😉 Nyt ihan lähiviikkoina on alkanut olemaan sellaista, että Emma saattaakin mennä ensin iskän luo ja mä jään itsekseni istuskelemaan. Se on aika ihana juttu.

Meillä alkoi tällä viikolla Emman päiväkodissa tutustumisjakso. Ollaan oltu joka päivä aamupäivän ajan siellä. Emma menee reippaasti muiden lasten luokse ja on tosi kiinnostunut muista lapsista ja uusista leluista. Mä oon ollut päiväkodissa kahtena päivänä ja Tuukka yhtenä ja tänään toisena. Kaks ekaa päivää oltiin koko aamupäivä yhdessä, kahtena seuraavana päivänä jätettiin Emma päiväkotiin hetkeksi ilman meitä.

Päiväkodin johtaja sanoi, että oli ekana päivänä huomannut Emman olevan tosi sosiaalinen lapsi. Mutta sitten kuitenkin huomannut, että on tosi kiinni meissä vanhemmissa. Hän sanoikin, että Emman tapaus ei ookkaan ihan niin yksinkertainen. 😀 Sosiaalista käytöstä on, jos äiti tai iskä on läsnä. Muussa tapauksessa ujostuttaa. Kun Emma jäi päiväkotiin keskiviikkona ekan kerran hetkeksi yksin, oli hän pieni raukka itkeskellyt siellä melkein koko tunnin kun olin poissa. (tähän sellainen särkyneen sydämen kuva)

Luulenpa vaan, että tää äidin tyttö ei tuu ainakaan lähiaikoina hirveästi vähentämään äidin perässä juoksemista. Päiväkodin aloittaminen varmasti vaan lisää vanhempien kaipuuta ja sellaista halipulaa. Ja niin saakin. Mä mielelläni halaan ja pidän sylissä. Mutta mä toivon, että iskäkin sais halata ja pitää sylissä. <3

Mä myös toivon, että jossain vaiheessa tulis sellainen hetki, kun Emma ei enää ala itkemään jos meen vessaan tai suihkuun tai yläkertaan käymään. Tai että saisin istua vaikka välillä sohvalla ja katsoa telkkaria ja Emma vois leikkiä omia leikkejä siinä vieressä. Ilman, että mun pitää istua n.10cm päässä ja katsoa kun hän leikkii. 😀

***

Onko siellä muita äidin tyttöjä tai poikia?