Onko laihdutus kirosana?
14
Onko se väärin jos haluaa laihduttaa? Onko olemassa joku henkilö, joka voi sanoa, että lopettakaa laihduttaminen? Onko se itsekästä ja turhanpäiväistä jos haluaa laihduttaa? Onko joku, joka voi sanoa mitkä syyt on tarpeeksi ”hyvät” laihduttamiselle? Kuka saa olla kehopositiivinen? Voiko kehopositiivinen olla yhtä lailla laiha kuin ylipainoinen, tai joku siltä väliltä?
Mä oon kirjoittanut tästä ennenkin, itse asiassa moniakin kertoja. Mä en ymmärrä minkä vuoksi sitä arvostellaan ja lytätään jos joku haluaa pitää kehostaan huolta ja laihduttaa? Miksi laihdutus-sanasta on tullut kirosana?
Ikinä en oo allekirjoittanut pikadieettejä, enkä koskaan oo opettanut omille asiakkailleni ”kikkoja” joilla tippuu mahdollisimman lyhyessä ajassa mahdollisimman paljon kiloja. Mutta oon antanut neuvoja miten paino saadaan hitaasti putoamaan, pysyvästi. Mä oon aina sanonut, että mitä nopeammin kilot lähtee, sen nopeammin ne tulee takaisin. Kukaan ei jaksa olla vähäkalorisella kitudieetillä kauaa, siispä sellaisella pudotetut kilot tulee takaisin kun palaa normaalin ruokavalion pariin.
Mun mielestä on hienoa, että ihmisillä on tavotteita. Jos jotain tyyppiä motivoi liikkumaan ja pitämään huolta terveydestään se, että haluaa painaa ens jouluna 10kg vähemmän kuin nyt, niin GO FOR IT! Jos joku haluaa painaa kahden viikon kuluttua 5kg vähemmän kuin nyt, on luultavasti keinot hölmöjä ja kilot tulee takaisin. Ymmärrätte varmaan mun pointin?
Vaa’an osoittama lukema ei oo itsestään tai pelkästään paras mittari, mutta kehonkoostumuksen muuttuminen ja peilikuva kertoo jo paljon. Kun puhutaan elämäntapamuutoksesta, tarkoittaa se mun mielestä ELÄMÄN tapojen muutoksesta. Ei siis kuukauden tapojen muutoksesta tai viikon tapojen muutoksesta. Kuka vaan jaksaa viikon tai jopa kuukauden elää kaalikeittodieetillä ja tiputtaa 10kg huimalla vauhdilla, mutta KUKA JAKSAA TEHDÄ SITÄ KOKO LOPPUELÄMÄN?
Mä itse tein elämäntapamuutoksen noin kuus vuotta sitten. Se mitä muutin oli päivittäinen ruokailurytmi; viisi ateriaa päivässä, entisen yhden sijaan. Karkit ja herkut jäivät vain yhteen kertaan viikossa, ei päivittäiseksi tavaksi. Alkoholi hävisi jokaviikonloppuisesta kertaan tai pariin puolessa vuodessa. Söin makaroonilaatikkoa, kermaista lohikeittoa, kanapastaa, parsakaalia, risottoja, jauhelihapastaa, nakkikastiketta ja perunamuussia, leipää, juustoa ja metwurstia. Ja paljon muuta. En elänyt tiukoilla rajatuilla ruoka-aineilla, söin lähes tulkoon kaikkea, mutta säännöllisesti ja riittävästi. Pudotin kymmenen kiloa vuoden aikana. Ei siis mikään huima tahti, mutta pysyvä. Samalla kehonkoostumus muuttui niin, että rasvaprosentti tippui n.30%:stä 20%:een. Lihasmassaa tuli lisää ja rasvamassaa lähti pois.
Nyt kun suunnittelen syksyä ja treenijuttuja, mietin innoissani sitä kuinka saan taas (kehoni vihdoin palauduttua raskaudesta) treenata kunnolla ja muokata kroppaani. Haluan päästä muutamasta kilosta pois, mutta ennen kaikkea haluan taas kerätä lihasta kroppaan takaisin ja rasvaa pois. En tee sitä itseinhosta tai siitä etten olisi tyytyväinen itseeni, teen sen halusta voida vielä entistä paremmin. En tee sitä sen vuoksi, että ajattelen mun täytyvän näyttää joltain tietyltä toisten silmissä. Vaan sen takia, kun tiedän miten hyvältä olo kropassa ja pääkopassa tuntui kun voin fyysisesti paremmin kuin nyt.
Mun kroppa voi nyt jo hyvin ja oon tyytyväinen itseeni, mutta tiedän pystyväni voimaan vielä paremmin.
Mun mielestä kukaan ei voi määrittää sitä, kuka ”saa” laihduttaa ja kuka ei. Kukaan ei voi määrittää myöskään sitä, mitä minkäkin kokoinen ihminen tuntee kehossaan. Kehopositiivisuus ei oo sana tai aate, joka on tarkoitettu vain ylipainoisille. Eikö kehopositiivinen voi olla myös normaalipainoinen tai hyvin laiha? Kyllä voi! Mulle kehopositiivisuus tarkoittaa sitä, että jokainen on omassa kehossaan kotonaan ja tuntee olonsa siinä hyväksi. Yhtä lailla laiha, kuin ylipainoinen ihminen voi kokea olonsa kehossaan huonoksi tai toisaalta älyttömän hyväksi.
Pika- ja kitudieeteille mä sanon ei. Mutta laihduttaminen on täysin hyväksyttävä asia, jos se kerta tekee ihmisen olon hyväksi. Ulkonäkökeskeinen maailma ei oo hyvä asia ja yksinään harvoin se sixpäkki tai pyöreä peppu tuo onnea, mutta ne voi olla polkuja tien varrella onneen. Pelkästään ulkonäköön liittyvät seikat ei tee ketään onnelliseksi, mutta usein kuitenkin itseluottamus monilla on sisäisen ja ulkoisen hyvinvoinnin yhteispeli. Eikö vaan?
14 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Loistava kirjoitus Monna!
Tuntuu että, tämä on todella kirosana naisten keskuudessa ainakin. Ihan kun se olisi joltain pois jos joku toinen haluaa olla kiloja hoikempi kuin toinen? Eihän sen pitäisi olla keneltäkään pois, jos toinen kokee että on parempi olla itsellä vaikka 20kg hoikempana.
Ehkä tulevaisuudessa kaiken keho positiiviisuden kampanjoiden kautta pääsemme siihen että, jokainen on hyvä sellaisena kun on. Ja jos joku haluaa olla kevyempi tai lihaksikkaampi, niin tuetaan tätä ihmistä tavoitteeseen pääsyssä. 🙂
Kiitos Pauliina! 🙂
Se, mikä muakin hämää on se, että miten jonkun toisen laihduttaminen on joltain toiselta pois.
Mun mielestä näitä juttuja pitäis saada tehdä jokainen kuten haluaa; laihduttaa tai olla laihduttamatta. 🙂
Tuettais nimenomaan kaikkia niiden omissa päätöksissään!
Just näin. Myös laihdutus on kehopositiivista, jos henkilö itse kokee laihdutukseen positiiviseksi! Ja kehopositiivinen voi olla kuka vaan. Mutta on huomattava, että kehopositiivisuuteen ei kuulu toisten vartaloiden muuttaminen edes sanallisesti, eli kehopositiivinen pyrkii hyväksymään itsensä ja oman kropan lisäksi myös 300 kiloisen, sairaan, värillisen tai vaikka vanhan vartalon juuri sellaisena kuin se on.
On myös muistettava tämän aatteen lähteneen marginaalissa olevien kehojen hyväksynnästä. Ydin on AINA erilaisuuden hyväksynnässä, ei hyvinvoinnissa yleisesti. Kehopositiivisuus on aate, vaikka se kuulostaa voimalauseelta. Ja vuosia tätä aatetta seuranneena toivon, että vaikka aate olisikin kiva ottaa vain osittain omaan elämään, pysähdyttäisiin miettimään syitä miksi liike 1960-luvulla perustettiin. Miten minä ja sinä voimme edistää marginaalisen vartaloiden hyväksyntää juuri nyt? 🙂
Ps. Sähän oot superinspiroiva myös tästä lähtökohdasta!
Pps. Moni kysyy, että miten joku voi määritellä sanan. Sana on vain sana mitä jokainen voi käyttää miten haluaa Kuitenkin tosi monilla sanoilla on historia ja merkitys, joka pitää kuulla vaikka se ei omaa agendaa auttaisikaan.
Mä ajattelen tän kaiken kehopositiivisuus-keskustelun jälkeen niin, että ihmisten on hyvä lopettaa se sitku-ajattelu. ”Sit kun olen 20kg laihempi olen hyvä, kaunis, onnellinen jne.” Tai ”sitkun oon laihduttanut niin voin pukeutua tietyllä tavalla (ne bikinit!) tai vaihtaa kampausta (Jenny+) jne”. Itseään pitää arvostaa ja rakastaa tässä ja nyt, eikä sitku.
Liian nopeat laihdutukset ovat pahasta mutta niin on myös epärealistiset tavoitteetkin ja juuri tämä ”sitku” -ajattelu – mitä sitten jos kun tavoitteisiin ei pääsekään? Omalla tavallaan tavoitteet tietysti motivoi, itselläni esim juoksutreenit luistaa kun on joku juoksutapahtuma tavoitteena mutta armollinen pitää silti olla itselleen!
Joo, ehdottomasti tuo ”sitku” -ajattelu olis hyvä lopettaa. 🙂 Itseään todellakin pitää rakastaa tässä ja nyt! Jos haluaa muutoksia, on ne sitten kiloissa tai hiusvärissä tai missä vaan muussa asiassa, niin senkin jälkeen voi rakastaa. Mutta myös sitä ennen.
Se on vähän sama kuin se, että ”sit ku on viikonloppu, ni mä relaan”, ”sit ku on loma, ni mä nautin” …. Elämä on tässä ja nyt! <3
Ihana Elsa! 🙂 Kiitos kommentista!
Mä oon samaa mieltä! Laihdutus voi olla kehopositiivista jos se tehdään rakkaudesta omaan kehoon. 🙂
Ja siis voi kun mä voisinkin jotenkin vielä enemmän tuoda tätä sanomaa, mitä säkin kirjoitat: tuon aatten ydin on AINA erilaisuuden hyväksyminen. Se on just sitä parasta!
Jokainen omana itsenään, laihduttaen tai laihduttamatta. 😉
Voi ihana Monna, tällasta tekstiä tähän maailmaan tarvittais lisää! Kiitos, teet tärkeetä työtä <3
Kiitos kovasti Milja! <3
Kun kysyit instastoorissa onko laihdutus kirosana niin vastasin kyllä, mutta käsitin sen väärin.
Mä otin ton kyssärin niinpäin, että ottaako ihminen ite siitä laihdutuksesta painetta vai ei. Esim kun mä tässä loman jälkeen meen sovituskoppiin ja näen mun tursuavat selkäröllykät tai mahan joka ei mahdu housuihin asettelematta niin mietin että dääm.. Pitäs varmaan vähän kattoa mitä syö. Itelle tulee sellainen oksennusrefleksi kun näkee ittensä peilistä kelteisillään. Miehellä on varmaan sit kauheen kivaa myös ??Silloin laihdutus on kirosana. Koska sit pitää suunnitella ruokailuja, käydä järkevästi kaupassa ja vältellä mun tapauksessa limuja ja roskaruokaa. Eli kaikki hauska viedään pois. Siksi se on mulle kirosana. Muiden röllykät tai röllykättömyys ei kiinnosta.
Mä ajattelinkin, että sen kysymyksen saatto ymmärtää miten vaan. 🙂 Mutta tietkö, joka tapauksessa mun on pakko sanoa Jutta sulle, että älä PLIIS sano et sulle tulee oksennusrefleksi kun katot peiliin. 🙁 Se oot sinä! On sulla sitten makkaraa tai röllykkää tai mitä vaan! <3
Eksyin tähän postaukseen netin kautta ja pakko sanoa että näytät älyttömän hyvältä. Suorastaan hehkut! ? Itse aloitin ihan vasta elämäntapamuutoksen ja toivon siitä muutosta kehooni, mutta myös kokonaisvaltaisesti vahvempaa terveyttä ja lisää energiaa. ?Taidankin jäädä blogisi lukijaksi ?
Voi miten ihana! <3 Kiva, kun eksyit blogiini ja ihana jos jäät lukijaksi! 🙂
Tsemppiä ja energiaa elämäntapamuutokseen! Se on palkitseva tie, mutta pitää muistaa se ihana juttu: maltti on valttia! 😉
Mä ajattelen myös nimenomaan niin, että jos olo omassa kropassa ei tunnu hyvältä ja tietää sen johtuvan ylikiloista, silloin ei kenelläkään pitäisi olla mitään syytä katsoa vinoon, jos ne haluaa pudottaa. Laihdutus sanana on jotenkin tympeä??, itse puhun mieluummin esim. painon pudottamisesta.
Ja täysin samaa mieltä pikadieteistä. Myös äärimmäisyysajattelu voi johtaa väärille teille, kuten mulle puolivahingossa kävi ?. Kohtuudella kaikkea toimii varmasti parhaiten ja mäkin yritän taas opetella tätä ja pitää oikeasti huolta itsestäni ?
Mielenkiinnosta kyselen, että mitä mieltä olet esimerkiksi Cambridgesta ja muista vastaavista ohjelmista? Olen hyvin pitkälti samaa mieltä sun kanssa tästä hitaasti laihduttamisesta mieltä (itsekkin niin laihduttaneena ja kilot poissa pysyneenä), mutta en tyrmää myöskään juuri esim Cambridgea. Toki kaikki ei onnistu, mutta tiedän ison määrän ihmisiä ketkä sillä laihduttaneet ja kilot jo vuosia pois pysyneenä. Siskoni lukeutuu myös tähän porukkaan ja on nykyään myös Cambridge valmentaja. 🙂