Tätä rakastan! Tätä en.
7
#tätärakastantätäen #munkehomunsäännöt
Minä ja Alona päätettiin, että halutaan tehdä jotain tällä kehopositiivisuus -saralla. Aiheen ympärillä on nyt ollut kuhinaa jo jonkin aikaa ja me halutaan nyt avata tätä asiaa siltä kantilta miten me se koetaan. Me molemmat Alonan kanssa ollaan puhuttu kehopositiivisuuden puolesta jo pitkään. Minä jo vuosia. Jo ennen äidiksi tuloa. 😉
Nyt me halutaan haastaa kaikenkokoisia ja näköisiä miehiä ja naisia, rohkeasti kertomaan ja näyttämään meille, mitkä on ne kohdat kehossaan joita rakastaa ja joita ei niinkään. Meillä kaikilla on luultavasti ainakin yksi kohta kropassa, jota haluaisi ehkä muokata tms. Voit olla tyytyväinen koko vartaloon, mutta haluaisit lihaksikkaammat käsivarret, pienemmät jenkkakahvat, suuremmat reisilihakset, pienemmän pepun tms.. 🙂
Jokaisella on oikeus olla seksikäs oli minkä näköinen, kokoinen tai ikäinen tahansa. Jokainen saa tuntea itsensä hyväksi kehossaan, on se sitten tiukkaakin tiukempi tai löysääkin löysempi. 😉 Mutta se ei tarkoita sitä, että jos on sinut itsensä kanssa, rakastaa vartaloaan tai puhuu kehopositiivisuuden puolesta, etteikö saisi olla asioita omassa vartalossaan mistä ei tykkää. Eikä se myöskään tarkoita sitä, ettei saisi haluta pudottaa painoa tai muokata jotain kehonosaa tai kokonaisuutta.
Koska me haastetaan ihmiset kertomaan parhaat puolet (tai edes yksi) kropastaan ja se jokin mistä ei niin pidä, tottakai me Alonan kanssa kerrotaan myös ne omat!
Tätä rakastan!
Tätä rakastan! Kokonaisuutta, koko omaa vartaloani ja kasvojani. Tykkään myös mun rinnoista ja muodoista, siitä kun oon naisellinen. Mä oon oikeasti tosi tyytyväinen mun peilikuvaan ja siihen miltä mun kroppa näyttää, kun puen sen mulle sopivasti. Mä tykkään korostaa mun hyviä puolia – tottakai! 🙂 Tykkään käyttää treenitrikoita, koska mun reidet näyttää niissä aika hyviltä. Tykkään käyttää paitoja ja toppeja, jotka tuo mun muodot esiin kauniisti.
Tätä en.
Tätä en. Mun mahaa. Se on mulle arka paikka ollut aina ja myös nyt raskauden jälkeen. Raskauden tuomat arvet on ollut tavallaan helppo hyväksyä, tavallaan ei. Mutta ei ne arvetkaan oo se ”huonoin juttu”, vaan ihan sen turvotus ja pömpötys. Myös se, että se ei oo tällä hetkellä ihan timmein versio itsestään – on sellanen asia mitä haluan muokata. Näihin kaikkiin auttaa oikeanlainen ruokavalio, eli se mistä oon puhunut – syön sellaisia juttuja, jotka sopii mun mahalle ja suolistolle. Ja tietty treeni! 🙂
Meillä jokaisella on oikeus päättää oman kropan suhteen asioista. Moni on varmasti nähnyt englanniksi hashtagin #mybodymyrules Siitä tän meidän toisen hashtagin ajatus lähti #munkehomunsäännöt ❤ Koska niinhän se on. Meillä jokaisella on oikeus tykätä kropastaan sellaisena kuin se on, jokaisella on myös oikeus haluta muokata sitä. Kuten oon paljon nyt lähiaikoina kirjoittanut, että hienointa olis kun se kaikki tapahtuis rakkaudesta itseään kohtaan.
Tän haasteen myötä kun mietitte sitä kohtaa siinä omassa kropassa mikä on se, josta ei niin pidä – tehkää sekin rakkaudella. Mä itse ajattelen esim. mun mahasta niin, että se näyttää nyt tältä miltä näyttää. ”Let’s deal with it”. Ja sitten kun sen asian on jotenkin hyväksynyt, voi muutoksia alkaa tekemään jos haluaa. Jos ei halua, niin sekin on fine! 🙂
Muistakaa, että kukaan muu ei määritä sitä mitä te tunnette omaa kehoanne kohtaan! Kukaan ei voi sanoa, että toinen on liian laiha tai liian hyvässä kunnossa – eikä siks voi kokea epävarmuutta kehossaan. Kukaan ei voi myöskään sanoa, että tottakai sä oot kehopositiivisuuden kannalla, koska oot ylipainoinen. Eikä myös sitä, että kehopositiivisuuden varjolla selitellään ylipainoa. Ei. Niin tää homma ei mee. Kehopositiivisuus on aate, jota jokainen saa käyttää. Voi olla kehopositiivinen, vaikka haluais laihduttaa tai tietäis omassa kehossaan olevan ”pari kiloa” ylimääräistä. Voi olla myös kehopositiivinen, vaikka rasvaprosentti olis 15%.
Myös laihdutus on kehopositiivista, jos henkilö itse kokee laihdutukseen positiiviseksi! Myös se on kehopositiivista jos ei tahdo laihduttaa. Kehopositiivisuuteen ei kuulu toisten vartaloiden kommentointi tai arvostelu, kehopositiivinen pyrkii hyväksymään itsensä ja oman vartalonsa lisäksi myös kaikenlaiset muut vartalot. Tämä on juuri se = Mun keho, mun säännöt! Vain sillä on merkitystä mitä itse koet omasta vartalostasi! ❤
Nyt löydät siis instagramista nää mun ja Alonan kaks kuvaa ja myös ne somevaikuttajat, jotka me haastettiin mukaan!! 🙂 Mun tililtä @monnapursiainen ja @alonakuusisto :n tililtä näet siis lisää. Ylipäänsä instagramissa näiden hashtagien #tätärakastantäten ja #munkehomunsäännöt takaa toivottavasti löytyy pian PALJON kuvia ja ihmisiä, jotka lähtee tähän haasteeseen mukaan!!
KUKA ON MUKANA?? MÄ TOIVON, ETTÄ SUPER MONI!!!
❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤
7 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Tärkeä aihe, mutta iski hieman silmään tuo lause, että pidät rinnoistasi ja muodoistasi eli siitä, että olet naisellinen. Hieman nurinkurista ensin kirjoittaa, että kaikki me olemme hyviä juuri sellaisena kuin olemme eikä kenenkään toisen tule määrittää meitä, mutta sitten kuitenkin kertoa omasta asenteestasi että naisellisuuteen kuuluu rinnat ja muodot. Jos joku tähän haasteeseesi osallistuva kirjoittaisi, että ”tykkään itsessäni sirosta vartalostani ja siitä, ettei minulla ole tatuointeja, siitä että olen naisellinen”, niin eikö se tarkoittaisi sinulle sitä, ettei hänen mielestään tatuoitu muodokas nainen voi olla naisellinen? Onko se silloin kehopositiivista. Naisellisuus ei kuitenkaan ole pelkistä ulkoisista seikoista kiinni, varsinkaan sellaisista, joihin ei pysty itse vaikuttamaan (muodot, rinnat). Jokaisella tietenkin saa olla omat ihanteensa täydellisestä vartalosta, mutta kehopositiivisuus on siitä kaukana, että jaellaan sit niitä omia mielipiteitä, että kyllä mä tykkään tästä mun muodokkaasta kropasta niin paljon, koska tää on naisellinen.
Nimenomaan yritän tässä kertoa, että jokainen määrittää itse oman kroppansa ja sen miltä se tuntuu. ❤ Mä ajattelen, että mä oon naisellinen (en pelkästään muistojeni vuoksi). Mutta yhtä lailla koen naiselliseksi mainitsemasi siron ja tatuoimattoman naisen. ?❤
Minähän en voi kertoa muiden mielipiteistä omaan vartaloonsa vaan juurikin vain omaa vartaloani kohtaan. Siitä tässä on kyse. ❤ Kehoposotiivisuudesta kaikkia kehoja kohtaan. Ja siitä, että jokainen määrittää itse oman kehonsa asiat ja saa kokea oman vartalonsa tasan niin kuin itse kokee. Ilman tuomitsemista. ??? Minkälaista kehopositiivisuutta se olisi jos minä en saisi tuntea itseäni naiselliseksi tässä kehossa ja mielessä sen vuoksi ettei joku muu koe sitä niin? ❤
Meinasin tulla kommentoimaan aivan samaa lauseen luettuani, mutta tässä oli aika hyvin kiteytetty myös omat ajatukset. Junnuna oli aika kova paikka, kun tissit eivät vaan kasvaneetkaan mutta pituutta tulikin enemmän kuin suurimmalla osalla pojista – siinä en kovin ”naiselliseksi” koskaan itseäni tuntenut. Nykyään noista fiiliksistä on päästy aikuisiällä jo aika hyvin irti, mutta särähtävät tuollaiset lausahdukset (varsinkin näin ”kehopositiivisuuden” yhteydessä) edelleen aika ikävästi. Ajatus hyvä ja varmasti vilpitön, mutta muotoilussa mentiin vähän mönkään.
Mutta miksi ihmeessä meni mönkään mielestäsi? 🙂 Enkö minä saa tuntea oloani naiselliseksi kehossani juuri niiden muotojen vuoksi? ❤ Eihän se tarkoita sitä etteikö pienirintainen voisi tuntea oloaan naiselliseksi omassa kehossaan. ?? Joku kalju voi kokea itsensä super naiselliseksi ja joku toinen peppun asti ulottuvilla hiuksillaan. Ei se vie naiseutta kummaltakaan pois. Kehopositiivisuudessa on tarkoitus antaa jokaisen tuntea kehossaan mitä tuntee ja hyväksyä muiden erilaisuus. 🙂 Siispä erilaisia naisellisia naisiakin on maailmassa miljardeja. ❤
Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta! Tää herättää paljon keskustelua, koska on monelle arka paikka, mutta hyvä niin että aiheesta puhutaan! 🙂 mulla on aina ollut vähän vinksallaan oma suhde itseeni.. mua on kiusattu mun ulkonäöstä ja sitten oon kärsiny syömishäiriöstä ja masennuksesta useita vuosia. nyt pitkästä aikaa alkaa olla aidosti parempi olo ja en halua enää syödä terveellisesti ja liikkua ihan vaan sen takia että olisin paremman näkönen. Painotan sitä, että on erittäin okei jos haluaa laihduttaa tai kasvattaa lihaksia tai mitä ikinä, mutta nimenomaan itse ajattelen että se pitää lähteä siitä että arvostaa itseään ja omaa kehoaan, ei siitä että inhoa niitä. En mä todellakaan ole kaikkeen tyytyväinen mun kropassa ja tuskin tulen koskaan täysin olemaan. Mutta mä oon se kuka mä olen ja mulla on tää yks ainut vartalo ja yks ainut elämä mitkä mulle on annettu. Ei kukaan meistä ole täydellinen, mutta jokainen silti tärkeä ja arvokas. <3 🙂
Todella kurja kuulla, että sulla on noin ikäviä kokemuksia omaan vartaloon liittyen. 🙁
Mutta ihana kuulla, että nyt tunnet olon hyväksi. Sanot tosi hyvin sen ettei kukaan varmaan oo 100% tyytyväinen omaan kehoonsa, mutta silti voi rakastaa sitä, koska se on se ainoa vartalo mikä ollaan saatu. ❤
Hyvä kirjoitus. Nuorena häpesin isoja rintojani, koska olin muita fyysisessä kehityksessä edellä. Nykyisin rakastan sitä, että minulla on vielä rinnat imetyksen jälkeenkin. Oi miksi en nuorena taas arvostanut litteää mahaani, koska nykyisin tilalla on pömppömaha. Lisäksi trendit tulee ja menee, ei nuoruudessani arvostettu isoja peppuja, kun taas nyt ne on ollut pitkään pop (Harmi, kun en omista sellaista 😀 ). Toki myös toisten kommentit muokkaa hirveästi omaa kehokuvaa. Mieleeni on jäänyt pysyvästi puolitutun maskeerajan kommentti ”miten täydelliset huulet kaarella”. Sen jälkeen vasta tajusin, että hei, niinpäs mulla onkin. Voi vaan arvata, oonko sen jälkeen tuijotellut muiden huulia. Siitäpä tämä kommentinkin kirjoittaminen sai alkunsa, että hei Monnalla on muutes aika täydelliset huulet. Suomalaisittain vaan kehut mainitaan lopussa ohimennen 😀