Mä kannustan ihmisiä ottamaan rohkeasti askelia kohti omia unelmia. Uskaltaa hypätä ehkä vähän pelottavankin askeleen eteenpäin ja tehdä omien unelmiensa saavuttamiseksi töitä.

Mutta! Onko se unelmien tavoittelu ja jahtaaminen menny jotenkin jo liian pitkälle? Koko ajan vaan jahdataan unelmia 24 / 7 ja ei ehkä sitten muisteta tai ehditä siinä jahtaamisen tiimellyksessä nähdä sitä mitä kaikkea on jo nyt. Mikä kaikki on jo nyt hyvin.

Tiedättekö kun musta tuntuu, että nykyään on vain trendikästä olla koko ajan saavuttamassa jotakin niistä unelmistansa. Mitä sitten kun se unelma saavutetaan? Kun on jahdannut ja sitten saavuttanut, onko sen jälkeen onnellinen? Mä uskon, että monilla käy niin ettei se onnellisuus alakaan sormia napsauttamalla jahtauksen päätteeksi. Sitten pitääkin keksiä joku uusi unelma ja aloittaa taas jahtaaminen.

Mun mielestä on super mahtavaa, että ihmiset on alkaneet enenevissä määrin keskittymään onnellisuuteen. Miettimään mikä tekee onnelliseksi, hyppäämään ehkä sieltä oravanpyörästä pois ja tehdä jotain muuta, sitä mikä tekee just ittensä onnelliseks. On myös tosi hyvä, että omia tunteita ja tarpeita osataan ehkä kuunnella nykyään enemmän.

Mä mietin, että mulla on nyt tosi onnellinen olo. Oon aika väsynyt, mutta kaikki on silti tosi hyvin. Meillä on vieläkin muuttolaatikoita purkamatta, mutta sekin on ihan ok. Mulle onnea tuo tällä hetkellä sellaiset illat, kun mennään vaikka koko perheen voimin saunaan ja sitten keitetään nakkeja. Istutaan olkkarissa ja katotaan kun meiän touhutaapero juoksee ympäri ja käkättää. Mulle onnea tuo se hetki, kun taapero nukahtaa ja itse saa istua sohvalle pitkän päivän päätteeksi. Rapsuttaa koiria ja jutella miehen kanssa edes pari lausetta niin, että joku ei keskeytä.

Kun mä jahtasin unelmaani, oli se unelma tämä mitä mulla on nyt. Mun unelma oli elättää itteni yrittäjänä ja tehdä etätöitä kotoa käsin. Hiljaisessa ja tilavassa kodissa, jossa on perhe. Mä tavoittelin unelmaa ja onnellisuutta muutaman vuoden kestäneen matkan verran. Ja se kannatti! 🙂 Välillä unohtui nauttia siitä mitä jo on, mutta tän unelmien tavoittelumatkan aikana pysähdyin myös monta kertaa miettimään miten siistejä juttuja on jo tapahtunut!

En tiedä onko onnellisuuden tavoittelu tai unelmien jahtaaminen mennyt liian pitkälle? Ei varmasti. Parastahan se on, jos on unelmia ja haluaa olla onnellinen! 🙂 Kunhan siinä vaan sen jahtaamisen lomassa sitten muistaa nauttia ja iloita myös niistä askeleista matkan varrella.

Vai mitä te ootte tästä asiasta mieltä?
Mikä tekee teidän onnelliseksi?

Mä sain yhdeltä instagram-seuraajaltani ihanan viestin. Se kuului näin: ”Oot minun mielestä ihan mahtava roolimalli terveelliseen ja onnelliseen elämään. Seuraan sua koska sää kerrot ettet ole täydellinen ja, että on ok olla vähän isomman kokoinen ja elää terveellisesti.”

Mä tiedän, että tällä viestillä oli puhtaasti hyvä tarkoitus ja sitä se olikin. Mulle tuli hyvä mieli ja kiitin lähettäjää. Kysyin häneltä saanko käyttää tätä pätkää hänen viestistään blogissa. Sain myöntävän vastauksen. 🙂

Mua vähän kuitenkin vähän hymyilytti tämä. ”On ok olla vähän isomman kokoinen..” Ja se pisti miettimään. Koska siis joo, en todella oo mikään mallivartaloinen xxs-typy, mutta oon kuitenkin normaalipainoinen. Käytän koon M tai 38 vaatteita. Mun mielestä tää itse asiassa kertoo tosi hyvin siitä, miten vääristynyt nykyään on kehonkuva. Enkä nyt missään tapauksessa tarkoita tätä ihanaa seuraajaani osoittaa sormella. Tämä on vain yleinen fakta. Koska some on täynnä superkapeavyötäröisiä naisia, joilla on peppu treenattu niin isoks, että hyvä jos housuja löytyy. 😀 Myös silikonit on ihan normijuttu nykyään. Plus tietysti nämä kaikenlaiset ”brasilian butt liftit”. 😉

Sitten on meitä normaalivartaloisia naikkosia, jotka ollaankin yhtäkkiä niitä isomman kokoisia naisia.

Mut pyydettiin Yveten kevään uutuusmalliston kuvauksiin malliksi. Kuvat tulee mm. Kauneus & Terveys -lehteen ja Me Naiset -lehteen. Sen lisäksi Yvette käyttää niitä omissa kanavissaan markkinoinnissa. Mä mietin kuvauksia ennen, että pitäiskö tässä tehdä äkkiä joku tiukkaakin tiukempi pikadieetti, mutta sitten mä ymmärsin, että hei mut on pyydetty näihin kuviin just tällaisena kun oon.

Kyllä mä toki katoin kriittisellä silmällä joitain kuvia, että voi perkule mitkä kylkimakkarat ja näkyykö jotain raskausarpia tms.. Ja pisti hymyilyttämään, kun kuvauspaikan omistaja kysyi multa ja maskeeraajalta, että ”teille tulee siis sitten joku malli”, vaikka olin jo kertonut se olevani. Mutta ihanien vaatteiden, taitavan kuvaajan ja taitavan meikkaajan avulla kuvista tuli tosi ihania!

Mitä te ootte mieltä tästä asiasta? Ei siis mun kropasta vaan siitä, että normaalikokoinen mielletään nykyään isompikokoiseksi somen kuvanmuokkauksien ja kaikenlaisten kauneusleikkauksien vuoksi?

Kaikki nää postauksen kuvat: Petri Mast
Meikki ja hiukset: Satu Arvo
Vaatteet: Yvette

Pst! 😉 Koodilla MONNA20 saatte Yveteltä -20% alea kaikista vaatteista!!! <3

***