Minäkö White Trash?
15
” Mä en suoraan sanottuna kehtaa seurata sua somessa, koska olet niin white trash. Tykkään kuitenkin (just siitä syystä!) katsoa erityisesti ig-videoitasi. 😉 ”
Tällaisen ihanan iloisen viestin sain eilen Onnellisuus-juttuja postaukseeni. Postaus ei käsitellyt aihetta, mutta olin puhunut aiheesta IG:n storyssä. Kommentin jättäjä ei nähtävästi halunnut omalla IG-tilillään laittaa viestiä siellä, mutta halusi tehdä sen kuitenkin anonyymisti täällä blogissa. 🙂 Kiitos kommentista!
Alkuun kommentti nauratti. Siis oikeasti pärähdin nauramaan ääneen, kun luin sen. 😀 Nytkin se naurattaa. Miksi se naurattaa? Koska se on ihan älytön! Kerronpa pari syytä miksi.
Käsite WHITE TRASH on alunperin lähtöisin Yhdysvalloista. Sillä tarkoitetaan alhaisen tulotason ihmisiä, jotka asuvat keskimääräistä huonommissa olosuhteissa ja joilla voi olla ongelmia esim. yhteiskunnan sääntöjen ja virkavallan kanssa. Päihteet ja rikollisuus yhdistetään myös usein kyseiseen luokkaan.
No, nykyäänhän tuo käsite on todella yleinen ja ollut itse asiassa jo vuosia. Sitä käytetään Suomessa jonkinlaisena ”halventavana” sanana. Minkälainen ihminen on siis keskustelupalstojen mukaan White Trash? Se on:
- roskasakkia
- alempaa tulostasoa
- yksinhuoltaja
- platinablondi
- alkoholia runsaasti käyttävä
- feikkilaukkuja omistava
- punatukkainen
- tatuoitu
- kotona sisustustekstejä seinillä
- tuunatun auton omistava
- kampaaja
- Muumimukien kerääjä
- ripsipidennykset silmissä
- tekemisissä poliisin kanssa
Jos nyt sitten vaikka tuosta listasta lähtee katsomaan mikä sopii muhun:
- roskasakkia – mitä?! Kuka tällaisen määrittelee?
- alempaa tulostasoa oleva – en ole
- yksinhuoltaja – kyllä mulla toi aviomies on oman tietämykseni mukaan
- platinablondi – en ainakaan tällä hetkellä
- alkoholia runsaasti käyttävä – pari kertaa vuodessa tuskin on runsaasti?
- feikkilaukkuja omistava – en omista
- punatukkainen – vähän kyllä punaisia raitoja!!
- tatuoitu – kyllä! ja paljon!
- kotona sisustustekstejä seinillä – yks taulu joo!
- tuunattuja autoja omistava – noup
- kampaaja – en, mutta lapsuuden haaveammatti kyllä!
- Muumimukien kerääjä – jep!! <3
- ripsipidennykset similmissä – ei enää
- tekemisissä poliisin kanssa – mun yks läheisin ystävä on itse asiassa poliisi!
Okei, kovin moni näistä ei sovi muhun. Mutta ei se oo ehkä se tärkein asia. Vaan se, että kuka on oikeasti yhtään mikään luokittelemaan ketään muita? Kuka on se, joka voi tuntea itsensä paremmaksi ja kertoa toisen olevan jotain ”alempaa kastia”?
Toinen juttu on se, että miten kamalan yleistä se on ettei ”kehdata” seurata jotain vaikuttajaa (tai ihan tavan tallaajaa) somessa, koska ei haluta muiden näkevän, että seuraa juuri tuota ja tuota ihmistä. Sain sekä tämän white trash-kommentin, että muutamia kommentteja siitä ettei kehtaa seurata joitain tiettyjä, kun kyselin IG:ssä eilen mikä on syynä ettei painaa kaikkien kohdalla ”seuraa”-nappia, vaikka kuitenkin kävisi päivittäin katsomassa jonkun kuvia/storyjä jne..
Kuten kollegani Eve sanoi, on surullista kun ei uskalleta olla rehdistä vain jotakin mieltä asioista. Kertoa, että katsoo Temppareita tai tykkää Ylen luontodokumenteista. On surullista, jos tarvii hävetä niitä asioita mistä tykkää. Ja se mikä on myös surullista on se, että kategorisoidaan ihmisiä alempaan tai ylempään luokkaan.
Tällaisia ajatuksia mulle heräsi tästä eräästä kommentista, joten kiitos kommentin lähettäjälle. 🙂 Toivoisin kuitenkin, että aina ennen kuin avataan oma suu, mietittäisiin miten puhutaan kanssakulkijoista. Toivoisin myös kovasti, että jokainen uskaltaisi ja kehtaisi olla rohkeasti omia itsejään ja tykätä tai olla tykkäämättä juuri niistä asioista joista itse päättää tykätä tai olla tykkäämättä. <3
—
Monna
15 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Ei sinällään liity tähän aiheeseen, mutta aiemmin kerroit että kohderyhmä on sinulle tärkeä, että seuraajat jotka sinua juuri nyt seuraavat ovat tärkeitä, niin MIKSI kuitenkaan et vastaa ihmisten kommentteihin?
Mielestäni hyvä, välittävät bloggaaja välittää jokaisesta kommentista jota saa. Postauksiin sinulle ei juurikaan ole tullut kommentteja, silti sinulla on aikaa kirjoittaa aina uusi postaus, kuten tämä, muttet ole kuitenkaan vastannut seuraajiesi kysymyksiin, kommentteihin.? Katsoin, että jopa 21.3.2019 tulleet kommentit ovat vastaamatta. Todella surullista. Miksi vaivautua kirjoittamaan sinulle kommenttia, kun sinua ei kiinnosta vastata takaisin? Vai ”valikoitko” sieltä omat kommentit mihin ”jaksat” vastata?
Mielestäni ENSIN aina kommentit, sitten vasta lisää postauksia – se on sitä vastavuoroisuutta.
Tämä on asia, jossa minun täytyy parantaa! 🙂 Tiedän sen itsekin!
Yritän aina ehtiä vastaamaan, mutta joskus jää vastaamatta. Yritän petrata tässä. <3
IG:ssä yritän myös aina vastata kaikille niin kommentteihin, kuin direct-viesteihin. Mulle vaan tulee päivittäin aika monia kymmeniä viestejä ja kommentteja, siksi joskus joku jää vastaamatta. Olen pahoillani tästä.
Olet oikeassa.
Silti sanottava, että esim. IG:ssä saan paljon kiitosta siitä, että olen yksi niistä vaikuttajista, jotka aina jaksaa vastata yksityisviesteihin jne. 🙂 Ja kyllä todella mua kiinnostaa vuorovaikutus lukijoitteni kanssa. Jos se on asiallista.
Lisäksi tietty se, että kiinnostaako ketään tuttua se, ketä just sä seuraat somessa. Vaatii jo jonkinlaista työtä sekin asia selvittää. Ei siis sillä, ettei ihmiset jakais kiinnostavien ihmisten juttuja jne, mutta jos nyt seuraa jotakuta joka ei siihen omaan tyyliin sovi (mitä väliä? Kuka ees häpee semmosta?), niin ei sitä todennäköisesti ole kiinnostunut kaivelemaan sieltä listalta esille.
No sepä!! 🙂 Mua ei ainakaan kiinnostaa ketä mun joku ystävä seuraa ja ketä ei.
Hei! Kuulin tämän WhiteTrash sanonnan kunnolla eilen vasta ? Kunnolla tarkoitan että noteerasin sen ja nyt tänään osui sun juttusi silmään (eksyin tänne kylläkin silmäpussien takia, mut ?). Hyvä teksti, mut tämä ”kuka muka seuraa sitä keitä sinä seuraat”-juttu. Sain kokea siitä ihan kamalan seurauksen. Tutustuin ystävän, jonka olen tuntenut 15v., uuteen vaimoon. Heillä oli silloin yksi lapsi nainen oli ulkomailta, mut tulimme huonolla englannillani jotenkin juttuun ja tänä nainen oli 42v. Itseäni siis n.10v vanhempi. Olimme tiiviisti tekemisissä 2017 vuoden. Niin pahasti, että aloin ahdistumaan, koska joka jutussa piti olla vain heidän kanssa ja tuntui että olimme heidän ainoat ystävät. No tämä pariskunta alkoi odottamaan toista lasta ja Uusi vuosi vietettiin yhdessä, me kyllä pitkin hampain, koska aloin huomaamaan pikkumaisista asioista pitkävihaisuutta tällä naisella miehensä perhettä kohtaan. Se äityi niin pahaksi ettei lopulta isovanhemmat saaneet tavata tavata pojantytärtä ja tuskin on asiat parantuneet, koska kun pääsimme kotiin, niin Uuden Vuoden päivänä sain kamalan kiukkupuhelun miten olen pettänyt naisen luottamuksen ja miten hän ei voi enää luottaa minuun. Sitten sain selville, että kyseessä oli se, että seurasimme hänen miehensä siskon kanssa toisiamme. Kohtaus loppui siihen kun mies sanoi siskolleen lopeta seuraamiseni IG:ssä ja mun piti lopettaa siskon. Tein niin vaikka en olisi halunnut, mutta sen jälkeen ei ole ollutkaan oikein mitään yhteyttä heihin. Toisen lapsenkin saivat ja mies on meidän todella hyvä ystävä, mutta minä en tuohon pysty. Henkisesti erittäin raskasta ja joskus viime kesänä kysyin kuulumisia, niin nainen luuli minun olevan heille syvästi vihainen koska hän oli laskenut moneenko kuvaan olin hänelle laittanut sydämen ja olin unohtanut välistä sellaista kuvia, jotka hänelle olivat tärkeitä… Nyt kun kirjoitan tätä tulee taas olo, että toisaalta näin olen onnellisempi ? kai me joskus taas väleissä ollaan.
Moi Monna! Ensiksikin tykkään susta, sun blogista ja ig-stooreista ihan valtavasti. Haluaisin kommentoida tuota eilistä keskustelua ig-seuraajista. Mua ehkä hieman ärsytti se, että kaikista ”haamuseuraajista” tehtiin hulluja stalkkereita ja vihaajia vaikka näin ei varmasti kaikkien kohdalla ole. Taisin seurata sun stooreja useita viikkoja ennen kuin aloin ”virallisesti” seuraamaan sua. Muun muassa Umpun stooreja olen tainnut seurata useita kuukausia, mutta en kuitenkaan ole painanut seuraa-nappia. Minua ei sinänsä hiusjutut kiinnosta, mutta esim. Umpulla on hauskoja tarinoita. Sara Siepillä on myös mukavia juttuja stooreissa, mutta hänen kuvat ei kiinnosta minua. Haluaisin pitää seurattavat mahdollisimman vähissä, jotta ne oikeat tosielämän kavereiden jutut sitten tulevat minulle helposti näkyviin. En ole tiennyt, että joku voi tulkita tällaisen käytöksen niin, että ei halua tukea kyseistä ihmistä tai on joku hullu stalkkaaja.
Olen itse huono somen käyttäjä, olen lähettänyt 2 direct-viestiä, en ole ikinä tehnyt omaa stooria ja ig:tä päivittänyt viimeksi viime kesänä kerran. Kirjoitan tämän nyt sulle täällä blogissa, koska en oikeasti osaa ns. Ig-etikettiä ? Mulle tuli ihan oikeasti todella yllätyksenä, että tykkäämättömyys/seuraamattomuus voivat olla negatiivisia asioita ja joku voi ottaa ne niin, ettei haluta tukea somevaikuttajia. Luultavasti minä olen siis yksi niistä stalkkaajista, mutta lähtökohtaisesti kuitenkin positiivisella tavalla jos niin voi sanoa. Joskus käyn myös katsomassa esim. Hollywood-julkkisten stooreja, mutta ei heidänkään elämä kiinnosta niin paljon että haluaisin kuvia feediini. Ehkä tässä tarvittaisiin joku opas, miten olla seuraaja somessa koska minä en ainakaan sitä taida osata ?
Voi eih.. ? Mun ei ainakaan ollut tarkoitus antaa sellaista fiilistä, että kaikki jotka ei seuraa on hulluja stalkkaajia. ??
Kaikki saa toimia kuten haluaa somessa, mielenkiinnosta mä sen kyselynkin pistin käyntiin. 🙂 Aidosti kiinnosti tietää, että miksi joku ei seuraa vaikka seuraa. 😉 ❤
Minä myös aika harvoin painan ”seuraa” nappia vaikka esimerkiksi sinunkin jutut kiinnostavat. Käyn katsomassa sinun stooreja ja kuvia silloin kun on semmonen fiilis että haluan niitä nähdä. Minun Seurantaan pääsevät tilit missä on uutisia, reseptejä, arjen vinkkejä tai esim kierrätykseen liittyviä vinkkejä. Niin sanotut life style tilit käyn katsomassa silloin sitten kun on aikaa ja jaksamista.
Jatka samaan malliin! Instatilisi on kiva ja inspiroiva!
Kiitos 🙂 Kuten sanoinkin tässä postauksen lopussa, seuratkoon kaikki sellaisia ihmisiä joista tykkää ja olkoon seuraamatta niitä joista ei tykkää. Tarkoitin myös sitä, että esim. en itse käy ollenkaan lukemassa sellaisia blogipostauksia, jotka ei kiinnosta mua. 😀 Seuraan ja luen vain juttuja ja ihmisiä, jotka kiinnostaa ja tuo jotain hyvää. <3
Lisään listaan vielä omien vauva.fi opiskeluiden tuloksia. Myös lähihoitajat ja J-alkukirjaimiset nimet ovat kuulemman wt-kamaa 😀
Huvittava muotisana, kun sitä voi (anonyyminä) käyttää tavallisesta, reippaasta perheenäidistä, joka tekee töitä, maksaa veronsa ja pitää hyvää huolta tyttärestään.
Haha! 😀 Siis nimenomaan!!
Ja mä näin kanssa ton J-alkukirjaimiset nimet ja lähihoitajat. Sit oli myös valkoinen sisustus, kerrosvärjätyt hiukset ja mitähän vielä.
Mä seurailen muutamia eri blogeja/ig-tilejä puhtaasta mielenkiinnosta ja välillä kauhusta. Näihin kuuluu juuri esim lifestyleblogit. En halua kaikkia virallisesti seurata (painaa nappia), koska en ikäänkuin halua kannattaa niitä. Nykyisin monet bloggaajat kirjoittavat eri terveysasioihin liittyvistä asioista kovin ”tietävästi” vaikka ei ole minkäänlaista koulutusta ja lopputulos on usein puhdasta huuhaata. Pidän tätä hyvin epäeettisenä ja vastuuttomana. Sen takia en paina tykkää nappia aina. En siis silloin allekirjoita bloggaajan väitteitä.
Mä en tavallaan usko, että kukaan kirjoittaa mitään huuhaata. Onhan olemassa paljon tutkimustuloksia erilaisista terveyteen liittyvistä asioista. Sellaisia tuloksia vaikkapa mitä jokin iso elintarvike-yritys ei rahoita, eikä sitä tutkimusta siksi tuoda isolla äänellä julki.
Mutta mä kyllä ymmärrän mitä tarkoitat. Mä en esim. itse halua kenellekään sanoa, että ”sun täytyy syödä näin tai noin..” koska me ihmiset ollaan yksilöitä ja valitettavasti se mikä sopii yhdelle ei sovi aina toiselle. 🙂
Moi, määkin oon sun ”haamuseuraaja” Oon halunnut pitää IGn pääsääntösesti sellasena alustana, jossa nään ystävien ja tuttujen kuulumisia. FB on ihan tukossa mainoksia, eikä sitä ihan kamalasti saa sieltä siivottua pois. Siksi ehkä haluan että IGssä näkee nopeasti kavereiden jutut. Ja jos on aikaa nii sitte voi kyttäillä kaikkien suosikkibloggaajien kuulumiset, treeniohjeer, reseptit, tyylivinkit etc. Moni ammattibloggaaja tuottaa paljon materiaalia ja niiden seasta kaverien juttujen poimiminen on aika haastavaa. Tässä varmaan pääsyy mun ”haamuiluun”. Kyse ei oo haluttomuudesta tukea etc. vaan oman ajankäytön hallinnasta ?
Täydellistä Monna!! Just näin.