Lellinkö lapseni pilalle?

Mä tunnustan, että oon miettinyt lellinkö lapseni pilalle. Ja tunnustan itse asiassa heti perään myös sen, että luultavasti lellin kyllä todella paljon, mutta pilalle? Sitä en tiedä.

Mitä on lelliminen?

Mitä on itse asiassa lelliminen? Ja onko se aina automaattisesti paha asia? Me annetaan Emmalle paljon. Enkä tarkoita siis pelkästään tällä tavaraa tai vaatteita, vaan myös aikaa, päätösvaltaa jne. Meille molemmille on tosi tärkeetä se, että Emma saa myös osallistua päätöksiin tai ainakin, että häntä kuunnellaan.

Ehkä se, että Emma on ainoa lapsi myös vaikuttaa siihen, että hän saa paljon. Myös niitä tavaroita ja vaatteita. Ja kyllä mä myönnän, että ”lellin” Emmaa. Mutta onko se automaattisesti paha asia, jos lellimisen lisäksi on myös sääntöjä jne? Mun mielestä ei.

Selkeät säännöt ja rajat

Meillä on selkeät säännöt, monissa asioissa. Ollaan myös opetettu Emmaa siihen, että tietyt päätökset tekee aina aikuiset, ei lapset. Tai esim. se, että JOKA_KERTA ei kaupasta voi ostaa jotain. Monta kertaa viikossa käännytetään Emma lehtihyllyltä pois tyhjin käsin, kun siellä on ihania Frozen-lehtiä jne. 😀

Välillä toki ostetaan niitäkin, mutta halutaan opettaa sitä ettei aina voi saada. Vaikka ne ei olekaan kalliita juttuja, mutta se periaate. Sama homma herkkujen kanssa.Joka päivä ei voida ostaa karkkia tai suklaata tai herkkuja. Ja näihin sääntöihin Emma on jo tottunut. Toki hän yrittää joka kerta vähän pyytää, mutta ei pistä ranttaliksi jos ei saa, vaan tietää homman nimen.

Ostamisen säännöt

Ollaan nyt opetettu Emmalle vähän sitä, että mitä tarkoittaa, kun ostaa jonkun asian. Ettei se vaan ole niin, että ”osta äiti se sieltä netistä” tms. 😀 Ollaan yritetty opettaa sitä, että jokainen ostos maksaa ja se raha pitää tulla ensin jostain.

Me ollaan annettu Emmalle meidän limupullojen palautusrahoista aina osa ja laitettu ne Emman säästöpossuun. Nyt esim. kun Emma on puhunut jo jonkin aikaa siitä, että haluaisi Froezen-meikkipöydän huoneeseensa, niin ollaan ehdotettu, että hän saa sen kyllä, mutta käytetään ostoon hänen omia säästöjään. 🙂

Myös sitä tavaran määrää yritetään hallita jotenkin. 😀 Esim. nyt kun Emman huoneeseen tuli pari kuukautta sitten hyllykkö, niin sieltä lähti kierrätykseen (Emman päiväkotiin) yksi iso tilaa vievä lelu, jolla hän ei enää leikkinyt. Onkin ihana, kun Emma on oppinut kierrättämisestä ja sanookin välillä, että ”viedään tämä sinne kieritykseen”. 😀

Mutta summa summarum, mä kyllä tiedän olevani sellainen äiti, joka haluaa antaa lapselleen kuun taivaalta. <3 Mutta sallin sen itselleni. <3 Ehkei rakkautta voi osoittaa omalle lapselleen liikaa. (enkä tarkoita siis nyt, että rakkautta osoitetaan lahjoja ostamalla) 

Ihanaa pääsiäisen aikaa!

Monna <3

Lue myös mun edellinen postaus: Some ja mielenterveys