Mulla Life Coaching -koulutus on opiskeltu jo reippaasti yli puoleen väliin. Syyskuussa valmistun LCF Life Coach® :ksi Valmentamosta ja alan tekemään myös Life Coachin töitä. <3 Nyt jo oon ottanut harjoitusasiakkaita, koska koulutukseen se kuuluu. Ja se on super oppi! <3

Mutta mitä on Life Coaching?

Meiän ihana ja taitava opettajamme Maria Ruokokoski sanoi meille koulutuksen alussa viime syksynä hyvin!

Jos keho on rikki, ihminen menee lääkäriin. Jos keho kaipaa kohennusta, ihminen menee Personal Trainerille.

Jos mieli on rikki, ihminen menee psykiatrille. Jos mieli kaipaa kohennusta, ihminen menee Life Coachille.

Tää oli mun mielestä niin hyvin kuvailtu, että oon käyttänyt tätä monesti mun harjoitusasiakkaille ensimmäiselle tapaamiskerralla, kun oon kertonut mitä tämä on. 🙂

Harjoitusasiakkaiden, sekä oman koulutaipaleeni aikana oon saanut oppia sen, että Life Coachingissa voidaan mennä hyvinkin syviin tunteisiin ja kokemuksiin. Ei oo kerta eikä parikaan, kun harjoitusasiakas tai minä koulupäivien aikana tehdyissä harjoitusvalmennuksissa on itkenyt.

Ja ei, ei se itkeminen oo mikään pääasia tai tavoittelemisen arvoinen asia! 😀 Mutta monesti aiheet liikkuu sillä alueella, joka herättää tunteita. Niin iloa, hämmästystä, surua, ikävää, rakkautta, menettämistä, uskomuksia jne… Näiden asioiden kanssa, kun pysähtyy vain oman itsensä äärelle, tunteet tulee helposti pintaan. Jos niiden uskaltaa antaa tulla. <3

#monnanmietteitä

Tein instagramiini tammikuussa ekan kerran #monnamietteitä hashtagilla varustetun kuvan. Oon kerännyt niihin oivalluksia ja ajtuksia, mitä on tullut päähän tän koulutaipaleen aikana. <3 Nostan tähän muutaman esimerkin näistä mietteistä.

”Olet hyvä juuri noin. Olet ainutlaatuinen.” Mun mielestä kaiken alku ja juuri pitäisi olla tämä. Ajatus aina siellä taustalla ja pohjalla pitäisi olla se, että MÄ RIITÄN. MÄ OON HYVÄ JUST NÄIN. Jos sitten haluaa treenata parempaa kuntoa, pudottaa painoa, oppia uusia asioita, kehittää itseään jotenkin – on se täysin suotavaa ja hienoa! Mutta lähtötilanne pitäisi aina olla se, että hyväksyy itsensä jo nyt.

”Kun voi itsensä kanssa hyvin, ei ole tarvetta arvostella muita.” Tää on mun sellainen jonkinlainen voimalause nykyään! Se on mun mielestä myös tosinta totta. Harva onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen ihminen esim. käy aukomassa päätään ja arvostelemassa muita ihmisiä somen syövereissä nimettömänä tai nimellä.⁣

”You can’t please everyone. So don’t try.” Tärkeintä oikeasti on, että sä miellytät itseäsi! Se on kaikista tärkeintä! Sen jälkeen sä voit miellyttää niitä sun lähimmäisiäsi ja rakkaimpiasi. Mutta silti, KAIKKIA ei voi koskaan miellyttää. Sen hyväksyminen on rauhoittanut mun mielen.⁣

”Jokaisella on oikeus asettaa omat rajansa.” Kun omat rajat on selvät itselle, muidenkin on helpompi kunnioittaa niitä. On kyse sitten työstä, ihmissuhteista tai mistä tahansa, on hyvä välillä pohtia minkälaiset on ne omat rajat? Onko ne rajat tosi tiukat ja kontrolloidut? Ja jos on niin miksi niin on? Vai onko ne rajat vähän häilyvät ja helposti muokattavissa myös muiden toimesta? Jos näin, niin miksi? Voi myös pohtia millaisia ihmisiä sun rajojen sisäpuolella on, entä ulkopuolella?

Tässä mun mielestä niitä parhaita. 🙂 Mä tykkään tosi paljon tästä Life Coaching -matkasta opintiellä ja oon oikeasti tosi innoissani siitä, että saan alkaa tätä työtä tekemään sitten syksyllä. Aion myös ottaa käyttöön näitä työkaluja jo olemassa olevien asiakkaiden kanssa, sekä meidän Suurin Muutos -valmennuksessa. <3

Ps. Mä tarttisin vielä pari harjoitusasiakasta. Eli 4x 1h olisi harjoitusasiakkuuden pituus ja sen hinta on 200€. (eli 50€ / krt) Normaalisti sitten valmistumisen jälkeen Life Coaching on n.80-150€ / krt, riippuen tietysti Life Coachista ja hänen kokemuksestaan. <3

Jos sua kiinnostaa harjoitusasiakkuus, niin laita mulle meiliä pt.monna@gmail.com

Monna <3

Mä tunnustan, että oon miettinyt lellinkö lapseni pilalle. Ja tunnustan itse asiassa heti perään myös sen, että luultavasti lellin kyllä todella paljon, mutta pilalle? Sitä en tiedä.

Mitä on lelliminen?

Mitä on itse asiassa lelliminen? Ja onko se aina automaattisesti paha asia? Me annetaan Emmalle paljon. Enkä tarkoita siis pelkästään tällä tavaraa tai vaatteita, vaan myös aikaa, päätösvaltaa jne. Meille molemmille on tosi tärkeetä se, että Emma saa myös osallistua päätöksiin tai ainakin, että häntä kuunnellaan.

Ehkä se, että Emma on ainoa lapsi myös vaikuttaa siihen, että hän saa paljon. Myös niitä tavaroita ja vaatteita. Ja kyllä mä myönnän, että ”lellin” Emmaa. Mutta onko se automaattisesti paha asia, jos lellimisen lisäksi on myös sääntöjä jne? Mun mielestä ei.

Selkeät säännöt ja rajat

Meillä on selkeät säännöt, monissa asioissa. Ollaan myös opetettu Emmaa siihen, että tietyt päätökset tekee aina aikuiset, ei lapset. Tai esim. se, että JOKA_KERTA ei kaupasta voi ostaa jotain. Monta kertaa viikossa käännytetään Emma lehtihyllyltä pois tyhjin käsin, kun siellä on ihania Frozen-lehtiä jne. 😀

Välillä toki ostetaan niitäkin, mutta halutaan opettaa sitä ettei aina voi saada. Vaikka ne ei olekaan kalliita juttuja, mutta se periaate. Sama homma herkkujen kanssa.Joka päivä ei voida ostaa karkkia tai suklaata tai herkkuja. Ja näihin sääntöihin Emma on jo tottunut. Toki hän yrittää joka kerta vähän pyytää, mutta ei pistä ranttaliksi jos ei saa, vaan tietää homman nimen.

Ostamisen säännöt

Ollaan nyt opetettu Emmalle vähän sitä, että mitä tarkoittaa, kun ostaa jonkun asian. Ettei se vaan ole niin, että ”osta äiti se sieltä netistä” tms. 😀 Ollaan yritetty opettaa sitä, että jokainen ostos maksaa ja se raha pitää tulla ensin jostain.

Me ollaan annettu Emmalle meidän limupullojen palautusrahoista aina osa ja laitettu ne Emman säästöpossuun. Nyt esim. kun Emma on puhunut jo jonkin aikaa siitä, että haluaisi Froezen-meikkipöydän huoneeseensa, niin ollaan ehdotettu, että hän saa sen kyllä, mutta käytetään ostoon hänen omia säästöjään. 🙂

Myös sitä tavaran määrää yritetään hallita jotenkin. 😀 Esim. nyt kun Emman huoneeseen tuli pari kuukautta sitten hyllykkö, niin sieltä lähti kierrätykseen (Emman päiväkotiin) yksi iso tilaa vievä lelu, jolla hän ei enää leikkinyt. Onkin ihana, kun Emma on oppinut kierrättämisestä ja sanookin välillä, että ”viedään tämä sinne kieritykseen”. 😀

Mutta summa summarum, mä kyllä tiedän olevani sellainen äiti, joka haluaa antaa lapselleen kuun taivaalta. <3 Mutta sallin sen itselleni. <3 Ehkei rakkautta voi osoittaa omalle lapselleen liikaa. (enkä tarkoita siis nyt, että rakkautta osoitetaan lahjoja ostamalla) 

Ihanaa pääsiäisen aikaa!

Monna <3

Lue myös mun edellinen postaus: Some ja mielenterveys