Mulla on niin paasausviikot käynnissä! ;D Postaus toisensa jälkeen on p*rkeleen painavaa asiaa.. 😉

HAUDIHOU!

Tässä fitness-villityksen maailmassa kuulee ja lukee paljon kommenttia suuntaan jos toiseen.
Moni teistä on ehkä lukenut Kukka Laakson kirjoituksen My little body. Jos ette, niin suosittelen lukemaan.
Paljon hyvää asiaa tekstissä, mutta silti mun on sanottava oma sananen tästä aiheesta. En siis nyt arvostele Kukka Laakson kirjoitusta, vaan ylipäätään tätä aihetta mistä aika paljon puhutaan ja kirjoitetaan.
Mä olen itse sitä mieltä, että on ihan mahtavaa kuinka paljon ihmiset haluavat nykyään pitää itsestään huolta! En ole sitä mieltä, että kaikkien pitäisi (tai olisi edes ainesta) pyrkiä Fitness-lavoiolle, mutta ainahan unelmia saa olla! Ja minkä vuoksi tätä tervettä elämäntapaa ja siihen haluavien suurta määrää parjataan?

Ammattini kautta tietysi näen vain niitä ihmisiä, jotka haluavat parempaan kuntoon. Mutta se on mielestäni vain mahtavaa! Ihmiset haluavat voida paremmin. Ja ennen kaikkea terveellisillä keinoilla.
Minä kannustan joka ikistä joka haluaa lähteä tähän fitness-villitykseen mukaan! Perskeles, että tämä on tuhat kertaa parempi villitys kuin vaikkapa röökin polttaminen tai todella todella laihan vartalon ihannointi. En nyt tiedä miksi nämä kaksi esimerkkiä tuli mieleeni.. Tulipahan vaan.
Itse en fitness-villityksellä myöskään tarkoita pelkästään sitä fitness-kisoihin haluavien määrää vaan kokonaisuudessaan treenaamista ja elämäntapaa.

Eilen aamusta hyppäsin pyörän satulaan ja polkasin 5km Helsingin vanhalle Jäähallille, sieltä lähdettiin asiakkaani kanssa 5km:n lenkille Keskuspuistoon. Ja sitten pyöräily vielä takaisin kotiin. 15km oli mun ”aamuaerobinen”. Ja rapia 600kcal siinä kivasti paloi.

Tsippidii

Päivä oli täynnä, töitä oli klo 9-21. Sain kuitenkin itse treeniä välissä, tuon aamuaerobisen lisäksi. Käytiin Inari-murun kanssa tekemässä selkätreeni ja kunnon vatsapatteri vielä päätteeksi. Lämmiteltiin ensin TRX:llä ja sitten siirryttiin salin puolelle tekemään leukoja.
Mulla edelleen kuminauha-avustus leuoissa, koska mä en vaan saa tehtyä yhtään leukaa oikealla tekniikalla. Mutta helkutin raskas toi on kuminauhankin kanssa. I promise! 😉
Sitten yhden käden kulmasoutua.
Tämän jälkeen tehtiin yhdelle kädellä taljassa selkäsoutu. Oli pirun hyvä!

Inari näyttää mallia

Ja sitten minä perästä.
Tämän jälkeen oli vielä yksi liike selälle. Ristikkäistaljassa veto yläviistosta alaviistoon, lapoja yhteen vetämällä.

Tälleen.. ;D

Ja sit mun versio…

Rutistaa rutistaa..

Sitten mä haluaisin kysyä teiltä miehiltä (mä tiedän että te luette tätä, älkää yrittäkö valehdella ;D ) ja toki naisiltakin. Missä menee se raja, että naisen kroppa näyttää vielä hyvältä lihaksien kanssa? Saako naisella olla lihaksia? Vai pitäiskö olla enemmän pyöreyttä? Entä miesten kropissa, mikä näyttää naisten mielestä vielä hyvältä ja missä vaiheessa menee liiallisuuksiin?
Tästä kyselen, koska haluan kuulla mielipiteitä. Tätäkin asiaa tulee nimittäin kuultua suunnasta jos toisesta ja luettua juttuja aiheeseen liittyen.

Loppuun vielä kiitos Pandalle mielettömän kauniista sanoista hänen blogissaan:

And to keep this post somewhat fitness related, I thought that it’s a good time to post about my sources of inspiration again. 🙂 There’s two bloggers who just simply make me push myself harder every single day. Heidi and Monna are just incredibly fabulous, they just show how girls can kick ass just as much as the guys when it comes to fitness! 😉 Monna has this amazing aura of happiness and positivity around her and her blog posts are just such a joy to read.

On mahtavaa jos saan täältä ruudun toiselta puolelta edes hiukan teille lukijoille jaettua iloa! 🙂 Joten toivotan sitä teille tähänkin päivään rutkasti!! puspus <3

Se on kuulkaa totuuden torvi Monna täällä taas hei!
Tavoistani poiketen postaan tänään jo toista kertaa.
Postauksen idean keksin yhdestä asiakkaastani. Ja itsestäni. Ja mun on pakko se nyt heti kirjoittaa kun ajatus juoksee kuumana päässäni. 😉

Tällainen ihana kukka (vielä niin mun näköinen) kädessään mun todella ihana asiakas tänään tuli viimeiselle treenikerralleen. Reilu puoli vuotta hänen kanssaan tehtiin treeniä ja mieletön muutos tapahtui.
Häneltä tippui puolessa vuodessa lähes 15kg, senttejä katosi vyötäröltä, lantiolta ja rinnan ympäryksestä toistakymmentä joka kohdasta. Vyötäröltä eniten: 17cm!!!
Hän on niin loistava esimerkki siitä mihin voi kuudessa kuukaudessa päästä jos PERKELE yrittää!! Motivaatio voi välillä kadota, mutta kun siitä nappaa äkkiä kiinni ennen kun se lipeää liian kauas, pääsee takaisin ruotuun jo ennen kun mitään takapakkia ehtii tulemaan.

Hän ei ole ainoa asiakkaani, joka on tehnyt mieletöntä duunia ja päässyt tavoitteisiin. Pari kuukautta sitten kun eräs toinen asiakkaani asteli vikoihin treeneihin puolen vuoden pt-suhteen päättyessä, oli häneltä tippunut yli 20kg!! Ja nämä kaksi esimerkkiä on vaan osa asiakkaitteni onnistumistarinoista.
Näitä onnistumisia on aivan upea seurata ja olla osana siinä kehityksessä ja saada antaa voimaa, neuvoja, kannustusta ja välillä vähän piiskaa silloin kun meinaa ote lipsahtaa.

Mutta silti, ihmisten pitää itse tajuta se, ettei PT:n palkkaaminen tarkoita automaattisesti kilojen karsiutumista. Sen eteen on annettava perkeleesti. PT ei asiakkaan puolesta treenaa tai syö. Eikä PT asiakkaan puolesta pistä sitä suklaata naamaan ja toisella kädellä huuhtele sitä kuoharilla alas. Minä PT:nä annan kaikkeni asiakkaalle, neuvon ja kannustan niin paljon kun ikinä pystyn. Piiskaan ja pistän koville. Mutta mun piiskani ja neuvoni ei ole 24/7 asiakkaan läsnä. Suurin osa työstä on oikeasti asiakkaan tehtävä itse.

Koen olevani hyvä työssäni myös siksi, että olen itse viimeisen vuoden aikana kidutellut sokerihimoissani ja käynyt määrätietoisesti treenaamassa. Vaikeeta on ollut välillä. Ihan perkeleen vaikeeta. Ja voi kuulkaa miten mä rakastan suklaata ja irtokarkkeja. Ja limua ja shipsejä. Mutta kun mä olen päättänyt päästä mun omaan ihannekuntooni, niin on ollut pakko vaan päättää jättää ne karkit ja suklaat välillä kauppaan.

Maustamatonta rahkaa ilman makeutusaineita tai sokeria.

Helvetin paljon on kulunut maustamatonta rahkaa ja terveellistä ruokaa. Tota hiton rahkaakin mä INHOSIN alkuun. Mun mielestä se maistui ihan suoraan sanottuna paskalta. Mun oli pakko lisätä sinne hunajaa, että pystyin syömään sitä. Nykyään mä ihan odotan joka päivä mun rahka-annostani. (vielä kun Valio sais rahkahommansa toimimaan, että mun lempirahkaa: Valion rasvaton ja maustamaton rahka, olis kaupoissa koko ajan)

Terveellistä kotitekoista ruokaa, ei mitään vippaskonsteja tai ihmedieettejä.

Kaikki ruuat teen kotona, en osta ikinä eineksiä. Tuo ihana annos ylempänä on rakkaan veljeni tekemä, jonka luona kävin tänään lounaalla.
Välillä käyn ulkona syömässä, mutta ravintoloissakin on helppo tilata terveellistä ruokaa.
Ei tarvitse mitään ihmedieettejä, että pääsee ihannekuntoonsa. Kaikki telkkarista tulevat ohjelmat, joissa laihdutetaan parissa kuukaudessa yli 20kg on ihan kauheeta katsottavaa ammattilaisen silmin. Puoli kiloa viikossa pudotustahti on kaikkein pysyvin. Silloin siitä ravinnosta mitä syö ja siitä treenaamisesta mitä tekee tulee elämäntapa. Jolloin taas tulokset ovat pysyviä. Superhypermultidieeteillä tiputetut kilot tulee valitettavan usein takaisin, koska kaalikeittoa ei voi syödä koko ikäänsä. Tai pussikeittoja.

Tänään aamutreenin jälkeen hymyilytti kun otin nämä ylläolevat kuvat. Ja kuten mun asiakkaillani, myös mulla se pitkäpinnaisuus, motivaatio ja tiukka tekeminen tuottaa tulosta. Kuten jo otsikkoon kirjoitin; KILOT EI LÄHDE PASKAA JAUHAMALLA!!
Aina voi keksiä selityksen miksi ei ehtinyt lenkille, salille, jumppaan. Tai miksi juuri minä voin ottaa nyt tuon yhden keksin tai karkin tai kuohuviinilasillisen.
Mutta mikä siellä vaakakupissa sitten lopussa painaa? Lihas vai suklaa?

Mä teen itselleni (ja 15:lle muulle) keskiviikkona InBody-mittauksen, toivon että rasvamassa on pienentynyt entisestään ja lihasmassa pysynyt samana tai ehkä jopa vähän kasvanut.
Tässä yksi taulukko, jonka osa teistä on jo nähnyt, mutta laitoin nyt uusille lukijoille myös tiedoksi. Tämä muutos on tapahtunut vuodessa minun kropassani:
Torstaina kerron teille sitten onko huhtikuun alusta tähän toukokuun loppuun tapahtunut vielä lisää muutosta. Toivon tuon rasvamassan vielä vähän pudonneen, mutta se selviää sitten! 🙂 Jännittävää!!

Nyt toivotan teille hyvää yötä.
Muistakaa, että tavotteista pitää pitää kiinni! Älkää antako liian helposti periksi! Ja voin luvata; painonpudotus, rasvamassan pienentäminen ja lihasmassan kasvattaiminen ei ole KENELLEKKÄÄN helppoa!!!!