Laihis = kirosana
Tiedättekö mikä on aika hassua? Se, että laihdutuksesta on tullut kirosana. Enää ei puhuta siitä, että nyt haluan pudottaa painoa tai sitä ei kerrota varsinkaan sanalla laihduttaa. Puhutaan elämäntapamuutoksesta. Toki, elämäntapamuutos on kattavampi sana ja ainakin meillä on valmennuksissa tarkoitus painottaa sitä, että pikadieetit on pyllystä ja koko loppuelämän kestävät muutokset on niitä kestävimpiä. Mielestäni hyvä ajatus on se, että voitko syödä tai treenata tällä tyylillä loppuelämäsi? Vai onko se niin kova dieetti tai treenikausi, että sitä ei kukaan jaksa muutamaa viikkoa pidempään?

Minä olen sitä mieltä, että on tosi ok laihduttaa. Paino ei itsessään kerro kuitenkaan juuri mitään, kehonkoostumus kertoo rutkasti enemmän. Mutta jos painaa X-määrän ja haluaa siitä -5kg tai -20kg pois, se on ihan hieno juttu. Tapa millä se tehdään on tärkein! Ei -10kg kahdessa kuukaudessa, vaan hitaasti mutta varmasti. Näin ne painokilot pysyvät varmemmin myös poissa ja niin se kroppa muokkaantuu oikeaan suuntaan treenin ja riittävän ravinnon kanssa yhdessä.
Onko joku joskus kuullut, että noin puoli kiloa viikossa olisi sopiva pudotustahti? No, mikään ei ole mustavalkoista, eikä kaikki päde kaikkiin.. Mutta jos viikkopudotustahti on kahden kilon päälle, on tahti aikamoisen hurja. Ja voisin melkein pistää pääni pantiksi, että jos pudotusvauhti on niinkin kova, lähtee lihasta eikä pelkästään sitä läskiä.
Viimeinen viikko Muutos-valmennusta pärähti nyt käyntiin! Itselläni tänä aikana painoa on pudonnut 3,5kg. Mutta tärkeintä on se, että olen saanut taas ruokailurytmistä kiinni ja herkut on nyt viikonloppujen hommaa..
Yksi herkkupäivä viikossa on palannut kuvioihin ja siitä aion pitää kiinni jatkossakin. Energiaa on enemmän, kun ei sokeripöhnässä pistele menemään.
Treenit jäi kohdallani vähän hintsuksi tässä loppuvaiheessa, koska se vatsalihasteni erkauman tilanne oli isontunut. Tämän vuoksi jouduin treenikieltoon ja vaunulenkit on olleet ainoa liikuntamuoto viimeiset kolme viikkoa. Salille on kova hinku!
Mutta vaikka tämä valmennus nyt päättyykin, aion jatkaa samalla meiningillä tästä eteen päinkin! ![]()

Muutos -valmennus starttaa taas 06.03.2017
Muutos -valmennuksessa saat mm. henkilökohtaisen ruokavalion sekä treeniohjelman, jotka on molemmat rakennettu täysin yksilöllisesti sinun tavoitteitasi tukevaksi. Valmennuksessa syödään paljon ruokaa. 😉 Ihan normaalia ruokaa ja myös riittävästi hiilihydraatteja.
Muutos -valmennus on 8 viikon erittäin monipuolinen verkkovalmennus, jonka aikana opit syömään terveellistä, ravitsevaa ruokaa ja liikkumaan monipuolisesti.
Sisältö:
– Henkilökohtainen ruokavalio
– Henkilökohtainen harjoitusohjelma
– 60 reseptiä ravintoarvoineen
– Kuntosaliohjelmia
– Videoita kuntosaliohjelmiin
– Treenivideoita kotitreeneihin
– Viikkotehtäviä ja haasteita, jotka pitävät motivaation korkealla koko valmennuksen ajan
– Pääsy valmennusympäristöön, mistä löytyy paljon tietoa terveellisestä ravinnosta & liikunnasta
– Valmentajien tuki ja neuvot koko valmennuksen ajaksi.
– Valmennusryhmän tuki ja kannustus
– Muutos -verkkovalmennus maksaa 127€ (maksu 1-2:ssa erässä)
Lue lisää -> www.tuukkapursiainen.com
ja ilmoittaudu mukaan: pttuukka@gmail.com

***
Mielestäni on tosi ok sanoa, että haluaa laihduttaa. Ei siitä tarvitse tehdä jotain salattavaa tai häpeiltävää asiaa. Ei laihis ole kirosana. Kyllä peilikuvaansa saa miettiä ja niitä painokilojakin. Kunhan niiden rinnalla miettii myös sitä henkistä hyvinvointia ja muistaa sen, että pelkästään painonpudotus tuskin tekee ketään onnellisemmaksi. Mutta se voi lisätä itsevarmuutta ja sitä kautta tehdä onnellisemmaksi.
Ymmärrättehän pointtini? 😉 Onnellisuus lähtee aina sisältä, mutta omaa silmää miellyttävä ulkokuori voi kuitenkin lisätä onnellisuutta. Eikä se ole huono tai häpeiltävä asia. ![]()
Näillä fiilareilla startataan uusi viikko! 🙂

* Lue myös aiempi postaus: Miten on Muutos-valmennus kohdallani käynnistynyt?
* Lue Tuukan kirjoitus laihdutuksesta: Laihiksella
Kun äiti lähti humpalle.
* sis. mainoslinkin

Lauantaina vietettiin rakkaan veljeni 40-vuotisjuhlia. Tiesin näistä bileistä jo ennen Emman syntymää. Olin miettinyt, että sitten Emma on jo melkein neljäkuukautinen ja silloin voisin lähteä vähän humpalle ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen.
Autoin veljeäni juhlien järjestelyissä perjantaina ja lauantaina, kävimme hakemassa ilmapalloja ja roudasimme ruokia, kukkia ja muuta juhlatarviketta paikalle. Juhlafiilis kasvoi ja olin aika innoissani siitä, että lähden viettämään iltaa hyvässä seurassa. Emma olisi Tuukan hellässä huomassa ja minä voisin kömpiä vierashuoneen sänkyyn sitten juhlien jälkeen.
Olin kuitenkin miettinyt, että varmasti reilun vuoden tauko alkoholin käytössä ja väsymys voisivat olla pienenä hidasteena juhlimiselle. Mietin, että myös ikävä Emmaa kohtaan voisi poikia hyvinkin aikaisen kotiinlähdön juhlista.. 😉

Juhlat alkoivat klo 14. Ensin oli kutsuttu vain perhe paikalle. Söimme super hyvää ruokaa ja veljeni tekemää tajuttoman hyvää vadelmalaku-juustokakkua. Viiteen asti Emma jaksoi olla juhlissa mukana. 🙂 Sitten väsymys voitti pienen prinsessamme. Tuukka lähti Emman kanssa kotiin koirien luokse ja minä jäin juhliin.

Oli ihana nähdä vanhoja tuttuja ja höpötellä kuulumisia. Istuimme tätini, äitini ja serkkujeni kanssa samassa pöydässä melkein koko illan, juteltiin kaikenlaista ja nauroimme ihan vedet silmissä. Puolikymmenen aikoihin minuun iski kova väsymys ja pahaolo. Olin juonut klo 14-21 välisenä aikana kolme lasia kuohuviiniä. Mutta enempää ei maistunut. Ja lähdinkin sitten äitini kanssa samalla tailla kotia kohti jo ennen kello kymmentä.


Huomasin juhlien aikana muutaman asian.
En halunnut olla humalassa. Huomasin, että mieleni seikkaili iloisen nousuhumalan tavoittelun ja ajoissa kotiin nukkumaan -fiiliksen välillä. Mutta sitten se ajoissa kotiin nukkumaan -fiilis voitti aika pian. En selkeästi ollut vielä valmis sellaiseen kreisibailaamiseen. 😀 Eräs kaveri juhlissa sanoikin, että ”Monna, ethän sä enää ees dokaa.” 😀 Niinpä se taitaa nyt olla. Mutta en silti väitä, ettenkö kevään aikana haluaisi kreisibailaamaan ja ihan jopa humaltumaan.. 😉
Viihdyin eniten perheeni kesken. Huomasin, että vaikka oli super ihana jutella vanhojen kaverien kanssa ja oli ihana nähdä vanhoja tuttuja, niin kaikkein kivointa illan aikana oli istua siinä ”perhepöydässä” ja höpötellä kaikenlaista. Jotenkin todella vahvasti tuli sellainen olo, että tässä minun on hyvä olla.
Miellyttämisenhaluni on vähentynyt. Varsinkin nuorempana halusin kovasti miellyttää muita, etsin hyväksyntää ja oikein janosin sitä. Halusin olla kaikille kiva ja mukauduin itse ihmisten mukaan, olin sellainen kuin kuvittelin muiden haluavan minun olla. Nauroin jutuille, jotka eivät naurattaneet ja koitin koko ajan olla mielinkielin ihan kaikille. Vaikka jo muutaman vuoden ajan olen huomannut tämän piirteen haalistuneen käytöksessäni, niin eilen jotenkin huomasin aika vahvastikin sen, että enää minun ei tarvitse tehdä sitä lainkaan.
Tottakai edelleen haluan olla ihmisille kiva ja ystävällinen. Mutta minun ei tarvitse tehdä asioita tai päätöksiä sen mukaan, mitä ajattelen muiden pitävän niistä. Minulle tuli eilen jotenkin sellainen aikuinen olo. Minä olen äiti, aikuinen itsevarma nainen, joka viihtyy perheen parissa, vaikka rakastaa myös ystäviään. <3

Perhe on paras!
***
Näillä fiiliksillä taas kohti uutta viikkoa! <3
Ps. KIITOS kaikille arvontaan osallistuneille!! Foodinin raakasuklaan valmistuspaketin voittajaksi arpakone valitsi nimimerkin:
Laita minulle sähköpostilla yhteystietosi: pt.monna@gmail.com
***
Ensi viikon alussa tulossa taas yksi kiva arvonta! 😉 Olkaahan kuulolla!

***
Mun eilinen juhlahaalari: Serena Chain Jumpsuit / Bubbleroom


7