Tämä yllä oleva kuva on varmaan yksi kivoimmista raskausmasukuvistani. Vaikka mahani oli jo tuossa vaiheessa aika hurjan iso, se kasvoi vielä aikamoiseksi jättiläispalloksi. 😀 Alkuraskaudesta kirjoittelin siitä, että miten kehonkuva on muuttunut raskausaikana ja kuinka kasvava keskivartalo oli myös välillä vaikea asia peilikuvassa. Vaikka kuinka tiesikin sen ihanan sisällön. <3

En tiedä kuinka nämä luvut menee todellisuudessa, mutta voisin veikata, että noin puolet naisista tykkää raskausvatsastaan ja noin puolet ei. Itselläni vatsan koko loppua kohden tosiaan oli niin älyttömän suuri, että se vaikeutti liikkumista. Siis ihan päivittäistä kaupassakäyntiä ja muuta arkiliikuntaa. Muistan, kuinka löntystin Tuukan perässä ja en todellakaan voinut enää loppuvaiheessa lähteä koirien ja Tuukan kanssa yhteislenkille, koska kaikki olisivat joutuneet odottamaan minua ja minä olisin vaivalloisesti löntystänyt (luultavasti pahantuulisena) perässä.

Jokainen liike oli tuskallisen vaikea ja vaivalloinen. Jos halusin kääntää sängyssä kylkeä, siihen meni noin kaksi minuuttia. Kaikki ketteryys oli tiessään ja rehellisesti sanottuna teki mieli vain maata sohvalla. Paitsi, että ei sekään onnistunut. Sillä minullahan puutui sormet loppuraskaudesta aina maatessa. Yöt eivät olleet kovin ihania.

Tämä kuulostaa jonkun korviin varmasti ihan kamalalta ja itsekkäältä valittamiselta, mutta oloni oli todella tukala. Toivoin koko ajan, että on se päivä kun vauvamme on tässä maailmassa, ulkona vatsasta. Ja kun minulle sanottiin, että ”nauti nyt vielä kun voit”, niin en todella nauttinut. Jos nyt mietin, että oliko ne viimeiset viikot jotenkin sellaista aikaa, että niistä olisin voinut näin jälkikäteen ajateltuna nauttia verrattuna tähän hetkeen, niin vastaus on ehdottomasti ei.

Kyllä mä nautin hurjasti enemmän nyt, kun tämä ihana pötkylä on tässä vatsan ulkopuolella. 😉

Muutenkaan en itse välitä hirveästi sellaisesta ajattelutavasta, että ”sitten kun”. Kyllä ne tuskat ja nautinnot tuntuu juuri siinä hetkessä eniten. En ainakaan itse osaa ajatella elämää niin, että sitten kun vauva syntyy, niin sitten vasta väsyttääkin ja kolottaa. Tai että sitten kun pääsen lomalle etelään, niin sitten vasta nautin ja siihen asti puurran hampaat irvessä töissä. Tai että sitten kun raskauskilot on poissa, niin olen onnellinen, siihen asti inhoan peilikuvaani. Tähän samaan kategoriaan pistän itse sen, että oikeastaan ikinä en ole haikaillut menneeseen. Se on mennyttä ja nyt on nyt. Toki joskus voi muistella, että olipa silloin kiva kesäloma tai ihana joulu. Tai voi ikävöidä jotain henkilöä menneestä ajasta tai jo poismennyttä. Tai voi katsella valokuvia, että olipas minulla tuolloin kroppa hyvässä kunnossa tai kivan väriset hiukset. Mutta jos niitä asioita haluaa tässäkin hetkessä, pitää tehdä jotain. En osaa sanoa miksi, mutta olen oppinut iän ja varmasti monien kivojen ja ei niin kivojen kokemusten vuoksi elämään vahvasti vain tätä hetkeä. Enkä tarkoita tällä nyt mitään jeesustelua hetkessä elämisen taidosta, vaan tarkoitan tällä hetkellä tätä päivää, tätä viikkoa, tätä kuukautta. En osaa ikävöidä raskausmahaani, se oli silloin ja nyt on nyt. Toisaalta en myöskään kyllä kaipaa yhtään sitä oloa, kun tuntui maailman kömpelöimmältä ja vaivalloiselta päästä edes kotitalon rappuset ylös. En osaa myöskään ajatella, että voi kunpa olisin vielä 17-vuotias, vailla huolia, murheita ja vastuuta. Ja että naama olisi rypytön ja tissit sojottaisivat kohti taivasta.

Mielestäni jokainen kokemus ja ajanjakso opettaa ja kasvattaa. Mutta en kaipaa niihin takaisin. Se, että itse koin kömpelyyttä, sormien puutumista, pahoinvointia jne raskausaikana opetti minulle pidempää pinnaa ja sitä, että mihin kroppa voi muokkaantua lyhyessäkin ajassa. Minua huvittaa, kun kyselen jatkuvasti Back on track -valmennuskurssilla, että kuinka pian voi näkyä tuloksia erkauman palautumisessa ja koska sitä pääsee treenaamaan. Että hinkuisin kamalasti eteenpäin. Mutta ei se ole sitä, olen vain innoissani siitä, että saan erkauman hoidettua kuntoon ja tietysti olen vähän sellainen kaikkitännehetinyt -tyyppi, niin se kiinnostaa kuinka pian tällainen asia voi korjaantua. Mutta en kuitenkaan ajattele, että sitten kun keskivartaloni on kunnossa, niin elämäni on parempaa.

***

Kyllä minä nautin kaikkein eniten juuri tästä hetkestä, tästä päivästä (vaikka juuri nyt väsyttää niin paljon, että tekisi mieli vain kaivautua sängynpohjalle koko päiväksi), huomisesta ja ensi viikosta. Tulevaisuutta voi suunnitella ja kannattaakin. Tavoitteita voi asettaa ja sekin motivoi. Mutta silti tämä hetki on se, mitä me eletään. Ei ensi kesä, ei viime kesä, ei vatsa ennen raskautta, raskauden aikana tai viikko sen jälkeen – vaan nyt.

Ihanaa viikonloppua kaikille! <3

Suklaa on herkkua,
sillä voi piristää serkkua.
Se kaikki murheet poistaa voi,
kun se suussa sulavoi.
Jos tekee mieli hyvää,
vedä henkeä syvää.
Ota suklaata pala,
se on parempaa kuin kala.

Yhdessä vaiheessa tein todella usein raakasuklaata. Tai no siis usein ja usein, mutta noin kerran viikossa. Olen kokeillut aika monen valmistajan raakasuklaan valmistuspaketteja ja ihan vilpittömästi voin sanoa, että Foodinin paketti on kyllä oikeasti maistuvin ja herkullisin mielestäni. Nyt heillä on tullut vielä yksi aikamoinen uudistus tuohon pakettiin!

Nimittäin nyt paketissa on mukana kaksi silikonista suklaamuottia!! Mielestäni tämä on ihan älyttömän hieno juttu! Sillä aiemmin suklaat on joutunut tekemään joko itse erikseen ostamille muoteille tai sitten joihinkin pikkukippoihin. Nyt nämä suklaamuotit tulevat paketin mukana ja se on kyllä makeeta!

Tein sunnuntaina meille tuon paketillisen suklaata ja nyt on pakastimessa sitten kipollinen sydänsuklaita valmiina. Niitä voi sieltä napsia vaikka yhden päivässä. 😉 Tällä paketilla suklaan tekeminen on kyllä niin helppoa, että ei oikeastaan enää helpommaksi voi mennä. Kattilaan vettä kiehumaan ja sitten päälle muovikippo, jossa sulattaa tuo massa. Jos kipossa on vielä kaatonokka, voi sitten sulaneen suklaamassan kaataa suoraan muotteihin ja päälle ripotella marja-mixin marjat tai tehdä ihan naturellina osa, kuten itse tein.

Pistin suklaat puoleksi tunniksi pakkaseen ja sitten kyllä tuli maisteltua muutama.. 😀 Ja ai että, kyllä ne taas maistui ihan todella hyvältä.

Raakasuklaata voi pitää jonkinlaisena ”terveystuotteena”, tietysti rajansa kaikella – ei sitäkään voi syödä kilotolkulla päivittäin. Mutta olen kuullut, että esim. yksi suklaapala aamuisin, saa päivän käynnistymään ihanasti. Foodinin raakasuklaa sisältää mm. kalsiumia ja runsaasti magnesiumia, rautaa sekä sinkkiä. Raakakaakaon sisältämät kivennäisaineet auttavat kehoa mm. voiman- ja energiantuotannossa, tehostavat hapen kuljetusta elimistössä, edistää immuunijärjestelmän toimintaa, tukevat veren muodostusta, vahvistavat lihastoimintaa ja auttavat kehoa energiankäytössä.

Latinalaiselta nimeltään “theobroma cacao” on tunnettu jo vuosisatojen ajan jumalten ruokana ja se onkin on ollut arvostettu raaka-aine jo vuosisatojen ajan alkuperäiskansojen keskuudessa. Tarinan mukaan muinaiset Maya-intiaanit arvostivat raakakaakaota niin korkealle, että kastoivat sillä jopa lapsensa!

Nyt saan ilokseni tarjota teille sunnuntaihin 26.helmikuuta asti -20% alennusta Foodinin tuotteista! Koodilla monna20 saatte siis alennusta kaikista tuotteista sunnuntaihin asti!

Ja sitten vielä lopuksi, saan arpoa yhden raakasuklaan valmistuspaketin (arvo 24,95€) teille lukijoilleni! <3
Osallistu arvontaan kommentoimalla tämän postauksen kommenttiboksiin:
Mitä raakasuklaa sinulle on ja minkä ikäinen olet?

Arvonta päättyy lauantaina 25.2 klo 18!
Voittajan kerron sunnuntaina blogissa.

* Raakasuklaan valmistuspaketi saatu yhteistyössä Foodinin kanssa.