Rentoutumista, omaa aikaa, rauhallisuutta, hiljaisuutta.
Niitä mulle tarjosi viime viikonloppuna ihana Långvik Congress Wellness Hotel.

Olin ottanut perjantain vapaapäiväksi. Aamusta pakkailin laukkuun treenikamppeita, uikkaria ja yökkäriä. Naamanpesupurnukoita, illallisvaatteita, kirjan ja kameran.

Huoneen tiesin saavani klo 14. Olin ihan innoissani. Uskokaa tai älkää, mutta kahdeksaan vuoteen en ole ollut yksin yötä missään. Siis kotona kyllä, mutta aina kun olen johonkin lähtenyt on mukana ollut mieheni, äitini, veljeni, tai joku ystävistäni. Oli siis äärimmäisen kiinnostavaa lähteä viettämään rentouttavaa aikaa ihan vain nauttien omasta seurasta.

Långvikiin saapuessani oli kaunis aurinkoinen ja ihanan kirpsakka syksyien sää. Respassa minut vastaanotti ystävällinen ja kohtelias henkilökunta. Tuli tervetullut olo.

Vaihdoin heti huoneeseen tultuani yökkärin päälle. Päätin rauhoittaa fiilikset kertaheitolla ja lekotella pehmeällä sängyllä hetken aikaa. En laittanut telkkaria päälle, en soittanut kenellekään. Lueskelin kirjaa ja oikein keskityin siihen miten hiljaista oli.

Jonkin ajan kuluttua pistin trikoot jalkaan ja lähdin kävelemään ulos, kauniiseen ympäristöön. Meren rannalle, auringonpaisteeseen. Långvikin alue on tunnettu siitä, että siellä on paljon peuroja. Toivoin salaa, että olisin nähnyt myös niitä. Mutta piilossa pysyttelivät.
Ulkona rauhalinen fiilis jatkui. Jotenkin kaikesta oikein huokui rauha. Jopa ilma puhui samaa kieltä. Kävelin rauhakseltaan ympäriinsä ja ihastelin erilaisia asioita. Seisoskelin laiturilla ja katselin vain pitkälle, annoin ajatusten tulla ja mennä.

Kävelyltä tulin huoneeseen vaihtamaan uikkarin päälle ja kylpytakin ylle. Lähdin kylpylään.
Kylpylässä kävin super pitkästä aikaa ihan oikeasti uimassa. Tai no ei mulla ollut uimalakkia ja laseja, jotta olisin voinut pistää pään veteen.. mutta uin kuitenkin puolisen tuntia allasta edestakaisin rintauintia ja oli muuten kivaa ja raskasta.

Altaasta nousin nälkäisenä, kävin saunassa ja sitten lähdin suihkuun huoneeseeni.
Nälkä kurni jo mukavasti mahassa. Pistelin puuteria nassuun ja kaunista ylle. Seuraavana oli vuorossa illallinen. Yksin. Outoa, mutta kivaa.

Ravintolasta sain takkapöydän ja ihanan tarjoilijan, Sadun. Satu esitteli minulle vaihtoehtoja ja valitsin Kirkkonummi Menun.

Tattikeittoa ja rakuunaa

Paistettua kuhaa, pastisvoihin muhennettua perunaa ja beurre blanc -kastiketta

tai

Häränfileetä, latva-artisokkapyreetä ja talon tummaa timjamikastiketta

Uuniomenaa, kauraa ja puolukkajäätelöä

Koska en ole sienien fani, tarjoilija kävi kysymässä keittiöstä olisiko tarjolla jokin toinen alkukeitto. Ja sain aivan super maittavan maissikeiton.
Keittoa odotellessa sain leipälajitelman, sekä mahtavan viiniasiantuntijan luokseni. Hän suositteli minullle chardonnayta, joka sopisi sekä alkukeiton, että pääruuaksi valitsemani kuhan rinnalle. Hän kertoi viinistä kaikenlaista ja minä kuuntelin silmät suurina. En siinä haltioissani kuunnellessani edes kertonut, että voi kuule kun en minä ymmärrä mitään viineistä. Olin vain otettu ja siitä upeasta palvelusta ja tiedonmäärästä. Ja uskokaa tai älkää, minä tykkäsin siitä.

Nopeasti tuli alkukeitto. Sain eteeni ensin tyhjän keittolautasen, jonka pohjalla oli jo osa keittoa ja mausteita. Upea, taidepläjäys oikein.
Tarjoilijani Satu kertoi ensin mitä lautasen pohjalla oli (minähän kun en mitään muista, en muista tätäkään). Sen jälkeen hän kaatoi päälle pehmeää maissikeittoa. Ja voi pojat!! Varmasti yksi parhaimpia, ellei jopa paras syömäni keitto ikinä!

Keiton yritin syödä rauhallisesti, vaikka se oli niin hyvää, että olisi tehnyt mieli ottaa lautasen reunoista kiinni ja kaataa keitto kurkusta alas.

Seuraavaksi oli vuorossa pääruoka.
Kuhaa, paistivoissa muhennettua perunaa sekä beurre blanc -kastiketta.
Pääruokakin ihan suli suussa. Ja sekin oli silmille ruokaa. Nam nam nam!!

Kuhan syötyäni oli vuorossa vielä jälkiruoka. Sain hetken odotella, että ruoka laskeutuu ja sitten sain super kauniin annoksen eteeni. Otin siitä varmasti 30 kuvaa. Niin kaunis se oli.
Uuniomenaa, kauraa ja puolukkajäätelöä. Uuniomena oli erilaisessa muodossa kuin normaalisti, se oli eräänlaista hyytelöä. Ja toistaamiseen; voi pojat!! NAM!
Ruoka oli niin hyvää, että pelkästään sen vuoksi suosittelen 100% käymään Långvikissa! Erityiset kiitokset loistavasta palvelusta Sadulle!

Ruuan jälkeen lähdin käymään huoneessa, vaihdoin rennompaa ylle ja nappasin läppärin kainaloon. Päätin mennä vielä hetkeksi istumaan aulabaariin. Tilasin itselleni yhden siiderin ja istuin alas. Katselin ihmisiä, lueskelin blogeja ja vain nautin olostani. Edelleen erittäin rauhallinen tunnelma yllä.
Pikkuhiljaa aloin vetäytymään huoneeseen ja yöpuulle.
Heräsin puoli kahdeksan aikoihin ja päätin lähteä heti aamusta kuntosalille. Ennen aamupalaa. Olin energiaa täynnä hyvin nukutun yön jäljiltä ja jo yksi ilta omaa aikaa oli tehnyt ihmeitä.

Aamun upea näkymä ikkunastani merelle.

Salitreenin jälkeen oli kurniva nälkä. Innoissani odotin aamupalabuffetiin pääsyä.
Rauhallinen, kaunis musiikki soi ravintolassa taustalla hiljaisesti ja buffet oli täynnä herkullisia ruokia.

Oli ihana istuskella ravintolassa vailla kiirettä mihinkään. Nautiskelin aamupalasta, hain kahvia lisää. Istuskelin ja katselin ympärilleni.

Aamupalan jälkeen tuli niin rentoutunut olo, että teki mieli mennä pötköttelemään vielä sänkyyn hetkeksi. Niinpä tein. Tässä välissä on pakko mainita, että Långvikissa oli ihan mielettömän ihanan pehmeät tyynyt!! Pitääkin kysyä minkä merkkiset tyynyt sieltä löytyy, sillä tuntui kuin olisi painanutunut johonkin Halinalle-maailman höyhensaarille. <3
Sitten olikin aika luovuttaa huone ja lähteä kotia kohti.
Kävin respassa kiittämässä erinomaisesta palvelusta ja niin rentouttavasta minilomasta. Vein laukun autoon ja pyörähdin vielä rantaan haistelemaan syksyn tuoksua ja ottamaan muutaman oikein ison henkäyksen happea.

Jos kaipaat arkeen pientä irrottautumista ja rentoutumista, suosittelen Långvikia ihan 110%!! Siellä toimii kokonaisuus miljöötä myöten. <3

Ihanaa viikon starttia toivotellen,
Monna <3

* Huone ja illallinen saatu yhteistyössä Långvik Congress Wellness Hotel – kanssa

Erityisherkkyydellä tarkoitetaan synnynnäistä, hermostollista ominaisuutta. Erityisherkkä ihminen reagoi tavallista herkemmin ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin, sillä hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa laajemmin ja syvällisemmin. Erityisherkkyys ei ole sairaus tai diagnoosi. Erityisherkkien ihmisten kokemukset omasta herkkyydestään vaihtelevat. Herkkyydestä voi olla sekä hyötyä että haittaa. Erityisen herkät ihmiset ovat usein luovia, intuitiivisia, pohdiskelevia ja tunnollisia. Toisaalta he kuormittuvat muita helpommin esimerkiksi kiireestä, melusta ja negatiivisesta ilmapiiristä.

Näin sanoo Wikipedia. Sunnuntain kunniaksi julkaisen taas jotain henkilökohtaista, mutta en ihan sitä kaikkea kuitenkaan.

—

Kun minä sanon jotain kaunista, herkkää tai paljon tunteita sisältävää, ehkä jopa positiivisen voimakasta jollekin henkilölle, nousee vedet silmiini. Aina.
Se voi olla tilanne kun istun asiakkaan kanssa Mäkelänrinteen Uintikeskuksen katsomossa ja kyselen häneltä menneestä viikosta tai tunnelmia jonkin projektin suhteen. Kun tunnen ylpeyttä asiakkaan puolesta ja haluan myös hänen tuntevan ylpeyttä itsestään – nousee lauseiden mukana vedet silmiin.

Se voi olla tilanne kun olen ihan tuntemattoman kanssa tekemisissä, vaikkapa hyvän tarjoilijan, jolle kehun maistuvaa ruokaa. Vedet nousee silmiin.

Jos olen erityisen innoissani (kuten aika usein kaikesta) ja voimakkaalla fiiliksellä paasaan jostain asiasta, mikä herättää itsessäni tunteita – on taas vedet silmissä.

Se ei ole itkemistä. Se on liikuttumista. Ja useimmiten onnellista sellaista.

Jos asiakkaani kertoo minulle onnistuneensa jossain tai saaneensa energiatasot ylös ja jaksamista arkeen. Olen niin iloinen hänen puolestaan, että tekee mieli halata ja taas nousee vedet silmiin.
Muistan erään asiakkaan ja hänen kanssaan käydyn keskustelun erittäin tarkasti.
Istuimme juurikin yllämainitussani katsomossa, olimme päättäneet pitää fyysisen treenin sijaan henkisen treenin. Näin ja tunsin kuinka heikko olo hänellä oli henkisesti.
Keskustelimme tunnin ajan, kyselin häneltä erinäisiä kysymyksiä hänen minäkuvaansa liittyen. Kysyin muunmuassa sitä, että miten se tilanne rehellisesti olisi parempi jos jo kauniin nuoren sileän masun tilalla olisi sixpack? Miten se käytännössä vaikuttaisi hänen arkeensa ja miten se tekisi hänestä onnellisemman?
Tämän tunnin aikana nousi vedet silmiini monta kertaa ja myös asiakkaani varmasti sen huomasi. Aistin niin vahvasti hänen tuntemuksensa. Sen pienen tytön siellä kropan sisällä, joka ei uskonut itseensä. Näki vain virheitä.

Tämä ei ole ainoa tapaus, intuitiivisuus on vahvasti olemassa minussa. Se ei ole huono asia, vaan se on itse asiassa vahvuus.

Toiset erityisherkistä ovat hiljaisia ja sulkeutuneita, toiset puheliaita ja ulospäin suuntautuneita. Erityisherkkyyteen liittyy kuormitusherkkyys johtuen hermostojärjestelmän voimakkaista reaktioista. Siksi kiire, ihmiskohtaamiset, tekemisen paljous ja vastuut kuormittavat enemmän kuin useimmilla.

Olen miettinyt miksi väsyn niin helposti. Ja miksi tuntuu usein, että elän todella kiireistä elämää? Kyllähän muillakin täyttyy päivät kalenterissa ja on töissä ensin 8-16 ja sen jälkeen lapset päiväkodista ja sitten ruokaa pöytään ja koira lenkille ja pyykit koneeseen. Ei kaikilla ole mahdollisuutta ottaa edes kerran kuussa ”monnapäiviä”. Jolloin ei ole mitään muuta kuin aikaa itsensä kanssa. Silti tuntuu, että kuormitun ja stressaannun todella helposti.

Minusta tuntuu, että aistin ihmisten tuntemuksia helposti. Positiivisia ja negatiivisia. Usein myös osaan vähän ennustaa ja ennalta arvata miten tulee tapahtumaan missäkin tilanteessa, jo tunteja ennen itse tilannetta. Vaistoan paljon ja luotan myös vaistooni.

Erityisherkän ihmisen hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa tavallista laajemmin ja syvällisemmin. Se ilmenee tarkkana havainnointikykynä, kokemisen syvyytenä sekä monipuolisena ja syvällisenä asioiden käsittelykykynä.

—

Tekeekö nämä asiat minusta kuitenkaan erityisherkkää? Vaiko vain erittäin herkän ja intuitiivisen?

Kävin tällä viikolla upean ja ihanan Sarianne Tähtivaaran luona reikihoidossa ja samalla hän teki minulle intuitiivisen tulkinnan. En ollut aiemmin käynyt reikissä, eikä minua oltu tulkittu intuitiivisesti. Kokemus oli 110% mahtava ja vähän päälle. Reikihoito oli aivan ihana. Oli myös uskomatonta minkälaisia asioita Sarianne näki minussa, asioita jotka todellakin on kulkenut mielessäni jonkin aikaa, enkä niistä ole puhunut oikein kenellekään. Sarianne sanoi myös aistivansa minussa vahvasti herkkyyden ja intuitiivisuuden. Hän kehottikin minua elämään niiden puitteissa. Koska ne minua vahvasti vievät eteenpäin.

Monesti me ihmiset rakastetaan analysoida itseämme. Eivät kaikki, mutta suurin osa sitä tykkää tehdä. Eikä siinä ole mitään väärää. Se on mielenkiintoista ja on hyvä välillä miettiä miksi tekee jotain asioita kuten tekee.  Mutta se onko siitä itseanalyysista ns. oikeaa hyötyä on ihan tuntematon asia. Liika analysointi ja miettiminen ei aina ole hyvä. Itse sorrun siihen aika paljon, mutta olen nyt päättänyt sitä jättää vähemmälle. Aion luottaa niihin vaistoihini ja herkkään, helposti havainnoivaan minääni ja mennä päivä kerrallaan eteenpäin.

Sariannen tapaamisen jälkeen mulla on ollut todella rauhallinen olo ja suosittelen ihan satasella kokeilemaan reikihoitoa ja/tai tulkintaa.
Sarianneen voi ottaa yhteyttä sarianne.tahtivaara@gmail.com / Tähtipajat

—

Onko joku teistä kuullut erityisherkkyydestä? Tai onko joku teistä erittäin herkkä? 🙂

Ihanaa sunnuntaita! <3