36h sisällä on tapahtunut ihania juttuja. ♥

Multa toivotaan välillä ”päiväni kuvina” postausta. Nyt laitan teille kuvien muodossa, mitä kaikkea on tapahtunut 1,5 vuorokauden sisällä?! 🙂

Torstaina aamulla lähdettiin eväiden kera kohti Pohjois-Karjalaa.

Pysähdyttiin mm. Mikkelissä, syötiin siellä lounasta. Ja käytiin me Punnarissakin. 😉 Hihi… Punnitse & Säästä = aivan super!

Mökille saavuttiin klo 17 aikoihin, täällä metsän keskellä oli silloin jo aivan sysimustaa. Äkkiä ulkovalot ja pari ulkotulta tulille ja susia karkuun sisälle mökkiin.

Aamulla herättiin jo ennen kuutta. Gere tahtoi ulos ja me kammettiin ylös lämpimästä sängystä koko konkkaronkka. Ulkona oli edelleen niin pimeetä, että hyvä kun metriä pidemmällle näki ilman taskulamppua. Sitten aamiainen hiljaisuudessa AkuAnkkoja lukien. ♥

Aamupalan jälkeen olla möllötettiin. Minä kuvasin ja Tuukka loikoili. 🙂

Leikittiin koirien kanssa pihalla kun oli valoisaa. Eikä tarvinut pelätä susia.
Täällä on siis näkynyt susia mökin pihalla viimeksi pari viikkoa sitten ja parin vuoden sisällä tässä 10km säteellä on sudet vieneet useita koiria. Joten pelko ei oo ihan aiheeton.

Käytiin kaupassa Nurmeksen keskustassa.

Tultiin takaisin mökille ja tehtiin hetki töitä.

Tehtiin ruokaa ja tehtiin vähän lisää töitä.

Ihana tunnelma, ihana rauha. ♥
Ollaan oltu paljon ilman koneita ja kännyköitä, silti ollaan ehditty tekemään myös töitä. On ollut ihana tehdä töitä täällä. Ei häiriötekijöitä. Hiljaista. Kahvia kupissa ja luonto lähellä.

Ja iltapäivällä me saatiin lukea aivan super mahtava uutinen!!! Tämä on niin hienoa! ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ Olen oikeasti niin iloinen tästä!! Näin tämän asian kuuluukin olla. Tasa-arvo, se löytyy nyt Suomesta. ♥ Uskomattoman hienoa!! ♥

Nyt me lähdetään koirien kanssa ulos, tuonne pimeyteen. Pistetään kuomat jalkaan ja lamput päähän. 🙂 Karhukellot ranteeseen ja maglitet käteen. Ja lohi-makaronilaatikko uuniin.

pus ♥

Pelkäätkö epäonnistumista? Ajatteletko, että en mä tähän pysty. Onko joku ehkä joskus sanonut sulle, että et sä tohon pysty?

Jokunen aika sitten opin tankotanssitunnilla seisomaan päälläni tankoa vasten. Se tuntui hurjalta! Minä!! Minäkö pystyn seisomaan päälläni, ilman että niskat katkee?!

Joskus ajattelin, että en pysty. Enhän minä tuollaista osaa tai ainakaan opi. En edes viitsinyt alkaa opettelemaan uusia juttuja, koska en uskonut itseeni. Pelkäsin vaan mokaavani ja saavani ehkä kuulla jotain tyyliin ”no mitä mä sanoin, ei sun kroppas oo tehty tuota varten, et sä tollasta opi”.

Nykyään ajattelen toisin. Kyllä mä pystyn ja perkules sentään aivan varmana opin. Luotan itseeni ja kehoni vahvuuteen. Ja ainakin yritän, enkä sano heti ei, en mä pysty.

Eilen tapasin ihanan ystäväni Jennin Töölön Kisahallilla. Oltiin sovittu oikein kunnon tempputreenit. Jenni on valmistunut sirkustaiteen ohjaajaksi ja toimi vuosia sirkusopena. Jenni on myös mun todella hyvä ja rakas ystäväni jo lapsuudesta asti. Jennillä on uskomaton voima antaa uskoa itseensä, tuoda iloa ja hyvää oloa.
Jenni oli suunnitellut meille treenin, joka sisältäisi erilaisia hyppyjä, kärrynpyöriä, kuperkeikkoja ja sitten päälläseisontaa sekä käsilläseisontaa.

Olin salaa toivonut, että Jenni opettaisi mulle päälläseisonnan ilman tukea ja käsilläseisontaa hiukan pelkäsin.
Molemmat oli treenisuunnitelmassa.
Sanoin Jennille, että mä en osaa vielä seistä päälläni ilman tukea. Ja että käsilläseisontaa en oo kokeillu sitten lapsuuden, ja se pelottaa.
Jenni sanoi tähän vaan, että juu ei se mitään, tänään sä osaat molemmat.

Hetkeäkään en epäillyt Jennin sanoja.
Lähdettiin lämmittelemään kroppaa ja tekemään erilaisia hyppysarjoja. Ihania sellaisia voimistelijoiden juttuja. <3 Olin ihan fiiliksissä. Kuperkeikat onnistui ja löysin niihin vielä uuden tavan tehdä. Seuraavaksi oli vuoro kärrynpyörien. Sen osasin. Toiselta puolelta. Mutta Jenni sanoi, että tänään tehdään molempia. Kyllä sä Monna osaat. Ja minä osasin. Toiselta puolelta nätimmin ja toiselta puolelta vähän koukkujaloin. Mutta en pelännyt kokeilla.

Jos pari vuotta sitten Jenni olisi vienyt mut Kisahallille, keskelle sinne voimistelumatolle mihin jokainen näkee joka puolelta Kisistä, tekemään kärrynpyöriä koukkujaloin – olisin ollut kauhusta kankeana. Olisin luultavasti jännittänyt niin paljon, että maha olisi ollut sekaisin. Olisin pelännyt epäonnistumista ja ajatellut, että mitähän noi muut tuolla ajattelee tästä mun räpiköinnistä. Nyt en edes huomannut muita. Keskityin tekemiseen, koska olin niin fiiliksissä.

Ja minä opin!! Opin seisomaan päälläni, ilman tankoa tai seinää tukena. Ilman, että Jenni piti kiinni. Opin myös seisomaan käsilläni!! Olin päättänyt, että tänään opin. Jenni uskoi muhun ja mä uskoin itse siten vielä vahvemmin. Käsilläseisonnassa pysyin ehkä 3 sekuntia ja päälläseisonnassa jalat kohti kattoa ehkä 5 sekuntia, mutta silti tein sen! Nyt aion harjoitella lisää ja kohta teen molempia pidemmät pätkät. Uskon ja tiedän, että pystyn siihen.

Iltapäivällä ennen asiakkaitani Märskyssä, mun oli vielä kokeiltava osaisinko ilman Jennin henkistä tukea. Tottakai osaisin. Ja sain tehtyä vielä sellaisen ihanan asennonkin jaloilla. 🙂 Alla video, jossa ensin on epäonnistuminen. Mutta sitten onnistuminen.

Ajattelen niin, että jos haluaa opetella jonkin uuden asian, pitää hyväksyä se ettei taito tule tuosta noin vaan ekalla kerralla. Vaan on ehkä koettava niitä epäonnistumisia, mutta niiden kautta oppii. Uskottava itseensä ja ajateltava heti alusta asti, että KYLLÄ, MÄ PYSTYN!!
Mä yritän opettaa aina myös mun asiakkaille, että itseensä uskomisen kautta oppii paremmin. Jos aina ensin ajattelee, että en mä pysty – se hidastaa varmasti tahtia ja luultavasti ei pystykään. Mutta kun ajattelee, että mä pystyn ja mä osaan – se myös toteutuu!

…

Heitän teille haasteen, johon liittyy palkinto. 🙂

Kaikkien kommentoijien kesken arvotaan 1 palkinto:
Fit-lehden määräaikainen 6 kk tilaus (6 numeroa).

Uskotko sinä itseesi? Onko joku joskus saanut sinut epäilemään omia taitojasi? Kerro miten sinä luot uskoa itseesi? Voit kertoa myös jostain onnistumisesta, jonka olet oppinut kun olet uskonut itseesi vahvasti.

Kilpailu käynnistyy NYT ja on voimassa 3.joulukuuta asti!

USKO ITSEESI! ♥