Miltä se tuntuu, kun vanhenee? Rypyt, silmäpussit jne. joita tulee kuitenkin kaikille iän myötä, miltä ne tuntuu?

Sain tällaisen kysymyksen eräältä seuraajaltani, kun kyselin mitä haluaisitte lukea blogistani. Tää oli mun mielestä tosi mielenkiintoinen kysymys.

Mä oon aina ajatellut, että vanheneminen on sellainen elämän välttämätön asia. Ei sitä vastaan voi mitenkään ”taistella”. Tiedättekö kun on vaan sellaisia asioita, kuin:

• Yksi vuorokausi kestää 24h.
• Viikossa on 7 päivää.
• Pitää syödä, että jaksaa.
• Ihminen vanhenee.

Mä en oo vielä tähän ikään mennessä kokenut ikäkriisiä. Jotkut sanoo, että 30v on kriisin paikka, toiset sanoo, että 40v. No kolmenkympin kriisiä en ainakaan kokenut, enkä oikein usko kokevani nelikymppisenäkään. Mun mielestä elämä on koko ajan jotenkin vaan parempaa. 🙂

En muista oonko täällä blogissani koskaan puhunut kauneusleikkauksista. Tai siis omasta suhtautumisestani niihin. 😀 Mulle ei oo tehty mitään kirurgisia toimenpiteitä. Ainoa”kauneus-operaatio” mitä on tehty on silloin raskausarpien mikroneulaus masuun.

Muistan joskus silloin, kun kauneuskirurgia ei ollut ehkä ihan niin yleistä, kuin nykyään, kyseltiin aina ystävien kesken voisiko joku tehdä jonkun kauneusleikkauksen. Mä vastasin silloin aina, että mä en koskaan haluaisi tehdä jotain sellaista, joka muuttais mun ulkonäköä tosi radikaalisti. En koskaan myöskään halunnut, että alkaisin vanheentuessani tekemään naamastani sellaista mikään_osa_ei_liiku_koska_botoxia_niin_paljon -naamaa. Tiedättekö? 😉

Mä oon edelleen samaa mieltä. Joskus mä katon vaikkapa mun nenää, että juma onko se jotenkin kasvanut? Mutta siis eikös se niin mene, että korvat ja nenä kasvaa koko iän? En kuitenkaan lähtisi tekemään mitään nenäoperaatiota. Jotenkin muutenkin leikkaus kasvojen alueelle tuntuisi itselle isolta operaatiolta.

Oon miettinyt joskus, että voisin ehkä kokeilla niitä meso-lankoja ja myös miettinyt, että yläluomet kaipais pientä nostetta. 😉 Mutta en haluaisi lähteä leikkauttamaan silmäluomia. Jos niihin vois pistää jotkut piikit jotain kiinteytys-taika-ainetta, niin sellaista voisin kokeilla. 😀

Oikeastaan se, mitä kysyjä tässä toivepostaus-aiheessa kysyi, kertookin jo vastauksen. Koska kaikille tulee niitä ryppyjä ja mustia silmänalusia iän (ja elämätilanteen) vuoksi joka tapauksessa, miksi niitä vastaan kannattaisi taistella? Eihän se ole mikään yllätys kenellekään, että jokaiselle meistä tulee ryppyjä! 😀

Niin tai näin, vanheneminen tuntuu musta hyvältä. Iän myötä oon oppinut paljon asioita ja oleminen on vaan jotenkin niin paljon iisimpää kuin nuorempana. Ei tartte hötkyillä enää niin paljon. 😀 Mutta yksi asia on, josta en pidä vanhenemisessa. Kerron teille pienen salaisuuden. Mä nimittäin pelkään kuolemaa.

—

Monna

Oonko mä ainoa, jolta tuntuu siltä, että meinaa tulla kurkusta ylös se kaikki sellainen tietoisuus ja säännöt, miten somessa pitää käyttäytyä?

Mä ehdottomasti peräänkuulutan edelleenkin rehellisyyttä ja vastuuta somessa. Oon ehdottomasti sitä mieltä, että niin mikro-, keskisuurien, kuin suurienkin vaikuttajien pitää miettiä minkälaista sisältöä kanaviinsa tekee, juuri sen vaikutuksen vuoksi.  Mutta nyt just musta tuntuu, että koko ajan tulee joka tuutista sellaista ”tiedäthän vastuusi ja olethan tietoinen tästä ja tuosta asiasta” niin ja tietysti tämä, että ”ethän puhu asioista, joista saa puhua vain tietyt”.

Mä en sano, että se olis huono asia kun tehdään pelisääntöjä. Enkä myöskään sano, että somessa vois hoitaa hommia kuin ellun kanat konsanaan. Tiettyjä sääntöjä on, jotka koskee mm. kaupallisten yhteistöiden merkitsemistä. Mä myös peräänkuulutan tosi kovaa valmentajien vastuuta somessa. Missään tapauksessa ei oo ok myydä omia dieettivalmennuksia ja sanoa, että kärsimys kuuluu laihdutukseen ja salilla on pakko käydä, jos haluaa onnistua. Eikä oo myöskään ok myydä valmennuksia alaikäisille ilman huoltajan suostumusta.

Mutta jotenkin tuntuu, että tällä hetkellä ei oikein tiedä mistä voi puhua ja mitä voi kertoa. Pitääkö kaikkeen KOROSTAA sitä, että TÄÄ ON MUN MIELIPIDE? Mua jotenkin väsyttää ja ahdistaa sellainen, että just nyt ei tiedä mistä voi puhua ja mistä ei. Mistä uskaltaa puhua, että ei tuu lynkatuksi joko toisten vaikuttajien tai seuraajien toimesta?

Mulla on sellainen ylitsepursuavan ähky fiilis siitä kaikesta tietoisuudesta mitä some jakaa. Mä haluan pystyä olemaan sellainen kuin oon, niin somessa kuin muuallakin. Mä en jaksais, että jokaiseen postaukseen, IG-kuvaan tai IG-storyyn pitäisi aina muistaa kertoa vähintään kolme eri näkökulmaa ja sitten vielä loppuun sanoa, että eihän tämä ole muuta kuin mun mielipide ja kokemus.

On tyhmää, että jos kertoo omista kokemuksistaan ja mielipiteistään, niin aina on joku joka olettaa, että ”toi ei ymmärrä tai tiedä asian tätä puolta”.. Kyllä mä ainakin tiedän monen monta puolta monestakin asiasta, mutta silti voin kokemuksen kautta kertoa vain omasta puolestani asioista.

Jos joku lähtee syyttelemään somessa nimellä toisia, että kuka tekee yhteistyötä jonkun ”väärän brändin” kanssa, on menty aika kovaa metsään. Mitä se kellekään kuuluu kenen kanssa kukin vaikuttaja on valmis lyömään yhteistyöhanskat yhteen? Jos vaikuttaja ei kehota KAIKKIA seuraajiaan toimimaan näin ja ostamaan tätä ja tuota tuotetta, ei hän tee mitään väärin. Hän kertoo vain oman mielipiteen ja kokemuksen. Jos vaikuttaja ei kerro, että TÄMÄ ON AINOA OIKEA TOTUUS, hän ei tee mitään väärin.

Jos joku vaikuttaja haluaa puhua masennuksestaan somessa, ei kukaan voi tulla sanomaan ettet sinä ole oikeasti masentunut, koska jaksat käydä töissä. Jos joku puhuu itsensä hyväksymisestä ja kehonsa rakastamisesta, on oltava todella tarkka miten puhuu ja mitä termejä käyttää, koska aina on niitä joilla menee huonommin. REALLY?? Kuka ikinä pystyy puhumaan toisen kokemista tunteista?? Kuka voi olla se, joka sanoo ettet sinä tiedä asiasta mitään, koska olet etuoikeutettu vaaleaihoinen nainen? Kuka voi olla se, joka sanoo ettei joku voi kokea surua, pahaa mieltä, ahdistusta? Kuka voi olla se, joka kertoo toisen olevan epäaito, koska on aina hyvällä mielellä ja positiivinen? Tai kuka on se, jolla on oikeus sanoa toista miehen näköiseksi, koska treenaaminen on mennyt jo liian pitkälle?

UGH! Sormet sauhuaa ja mielessä räiskyää. Onko nää hommat menneet jo liian pitkälle?

—

Monna