Lepoa ja lomaa kaivaten.
17* sis.kaupallisia linkkejä
Vajaa kaksi viikkoa ja olen mammalomalla. Olen ihan valmista pataa jo nyt. Toki teen vielä työni, jotka olen sopinut, mutta mitään ylimääräistä en enää ota. Huomaan olevani todella jo levon tarpeessa.
Huomaan väsyväni helpommin, huomaan pinnani olevan lyhyempi, huomaan keskittymiskyvyn olevan heikompi ja huomaan vältteleväni kaikkea ylimääräistä. Huomaan kaipaavani lepoa, yksin olemista, kotona olemista Tuukan ja koirien kanssa. En mitään muuta. Nautin suunnattomasti niistä päivistä, kun kalenterissa ei ole yhtään merkintää.
Huomaan, että ihan kuin olisi sellainen eläimellinen tarve kääntyä hieman jo sisäänpäin ja alkaa valmistautumaan tulevaan. Että niinhän moni eläinkin tekee – vetäytyy omiin oloihinsa ja synnyttämään rauhassa. Vaikkakin siis omaan synnytykseen vielä onkin varmasti (ja toivottavasti) muutama viikko jäljellä, silti tällainen olo alkaa vahvistumaan.
On ihana olla kotona, pestä pyykkiä, viikata pestyjä vauvan vaatteita hyllylle ja miettiä minkä asusetin vauvalle ottaa mukaan sairaalaan. On ihana kääntyä omaan kuplaan pikku hiljaa ja tehdä se hyvillä mielin. Ilman mitään syyllisyyttä siitä, että ei jaksa tai edes halua tehdä nyt mitään ihmeellistä.
Treenaaminen on jäänyt jo oikeastaan kokonaan. Ei vain tee enää mieli rehkiä. Kaikki energia menee tämän vatsan kantamiseen ja kannatteluun. Olenkin ajatellut, että loppua kohden vain rauhoitan tahtia ihan jokaisella elämän osa-alueella. Eikä enää ole mitään ”syytä” treenata hikipäässä. On hyvä jo rauhoittua ja antaa lepoa keholle.
Haluan sulkeutua hetkeksi omaan kuplaani ja olla vain. Koska sitten kohta sinne kuplaan tulee pieni ihminen, joka tarvitsee kaiken huomioni. On siis varmasti todella luonnollista, että tässä vaiheessa alkaa kaipaamaan jo aika kovastikin sitä lepoa. Ja niin keho kuin mieli alkaa oikeasti valmistautumaan tulevaan.
Onko siellä muita äitejä, joilla on ollut näitä samankaltaisia ajatuksia silloin kun laskettu aika on alkanut lähetstymään? Vai onko menty tukka putkella ihan loppumetreille asti?
***
Elloksella on nyt tervetuliaistarjous käynnissä! Saat 50% alennusta tilauksesi kalleimmasta tuotteesta + säästät toimituskulut! Edut koskevat vain uutta asiakasta ja uutta tilausta Elloksen valikoimasta. Alennus koskee normaalihintaisia vaatteita, kenkiä, asusteita, kodintekstiilejä, sisävalaisimia, tapetteja ja mattoja. Edut ovat voimassa 30.9.2016 asti, ja ne voi käyttää vain kerran. Säästät normaalipaketin toimituskulut (norm. 5,20).
Alennuskoodi: 345418
Vanhoille asiakkaille on 30% alennusta kalleimmasta tuotteesta. Etu koskee uutta tilausta Elloksen valikoimasta. 30%:n alennus koskee normaalihintaisia vaatteita, kenkiä, asusteita, kodintekstiilejä, sisävalaisimia, tapetteja ja mattoja. Toimituskulut lisätään tilauksen loppusummaan. Säästät normaalipaketin toimituskulut (norm. 5,20) kun tilaat nyt.
Alennuskoodi siihen on: 345403
TÄÄLTÄ PÄÄSET ELLOKSEN SIVUILLE!
Laitanko lapseni nettiin?
Jokunen aika sitten toimittaja Sanna Ukkola kirjoitti aika tiukankin kirjoituksen siitä, että lasta ei tulisi laittaa nettiin. Luin tekstiä vähän huuli pyöreänä ja ihmettelin kovasti mm. sitä perustelua, että lapsen kuvien jakaminen somessa olisi jollain tapaa oman egon pönkittämistä. Toki kirjoituksessa oli ihan hyviäkin pointteja, mutta ehkä eniten itseäni häiritsi se miksi tästäkin asiasta halutaan löytää taas ne, jotka tekee oikein ja parhaiten. Ja kenen mielestä?
Itse olen ajatellut, että haluan jakaa lapsestamme – pienestä Vauva Pursiaisesta kuvia blogissa ja instagramissa. Samaa mieltä on Tuukka. Vauva tulee kuitenkin olemaan niin iso osa elämäämme ja todella rakas ja tärkeä osa sitä – miksi haluaisimme kätkeä jotain niin ihanaa?!
Tietysti olemme miettineet muutamia seikkoja kuvien suhteen. Mm. sen, että mitään paljaspeppukuvia emme laita nettiin. Emme myöskään mitään sellaisia, mitkä voisi jollain tapaa nolata lasta – lapsi potalla tai vauva kakkavappaa vaihtaessa.
Olen miettinyt myös, että lapsen kasvaessa varmasti vähennän kuvien määrää ja mietin vielä tarkemmin, onko kuva sellainen ettei se halveeraa lasta. Haluan myös ajatella, että kuvat olisi sellaisia, joita vaikka kymmenen vuoden kuluttua nähdessään lapsi ei nolostuisi itse.
Olen seurannut monia äitejä, niin ystäviä kuin bloggaajiakin somessa. Miten he ovat käyttäyneet tämän asian suhteen. Suurin osa ystävistäni on laittanut kuvia someen. Suurella rakkaudella ja ylpeydellä omaa lastaan kohtaan. Mutta toki on myös muutamia, jotka eivät ole. Mielestäni tämä asia on jokaisen äidin ja isän oma valinta. En ymmärrä, miksi tästäkin asiasta on haluttu tehdä oiken/väärin -asetelma. Jokainen tehköön kuten tämän asian kanssa parhaaksi näkee. En usko, että kukaan vanhemmista haluaisi tuottaa pahaa oloa lapselleen laittamalla lapsestaan kuvaa someen. Minun on myös kovin hankala ymmärtää, millä tapaa suloisen lapsen kuva voisi pönkittää omaa egoa? Se, että joku haluaa vetää yksityisyyden rajat tiukemmalle on erittäin ymmärrettävää. Se, että joku haluaa laittaa kuvia lapsestaan someen, on myös erittäin ymmärrettävää. Mielestäni on myös hienoa, että moni tuttavani kysyy lapseltaan oikeutta laittaa kuvaa someen, siinä vaiheessa kun lapsi jo itse osaa asiaan vastata.
Halusin kysyä mielipiteitä tutuiltani, ystäviltäni, bloggaajakollegoiltani asiasta. Ja tässä alla heidän mietteitään.
Emma – 100 yötä kesään -bloggaaja:
Puhuttiin meillä asiasta, tuntui kuitenkin jotenkin hassulta piilotella omaa vauvaa, kun hän kuitenkin niin iso osa meidän elämää on. Mitä vanhemmaksi hän kasvaa, sitä tarkemmin rajaan hänen yksityisyyttään. Nämä on vaikeita juttuja ja kyllä sitä täytyy kaikki miettiä, että voiko minkäkin kuvan julkaista, että on hyvän maun mukainen ja teksti sellainen, että voin ne Emilille joskus näyttää. En ole katunut kuvien laittamista blogiin. Palaute jota on tullut, on ollut minulle, ei kohdistunut Emiliin. 🙂
***
Laura Peippo – Fitness From The North -bloggaaja:
Mie mietin pitkään, että laitanko kuvia poitsusta someen ja mietin kyllä vieläkin mitä laitan. En halua, että sitten koskaan kuvat kääntyy poikaa vastaan. Joidenkin tapa laittaa kuvia lapsestaan nettiin on minun mielestä todella nöyryyttävää lasta kohtaan. Mutta some on tätä päivää ja toisaalta sinne saa kuka tahansa laittaa kuvia lapsistaan jos siltä tuntuu. 
***
Katri Viirret – Fit you too -blogin kirjoittaja:
Omasta puolesta voin sanoa, että laitan aina joskus (harvoin) lapsista kuvia blogiin. Ei meillä ainakaan oo miehen kanssa ollut mitään keskustelua sen ihmeemmin. Oon laittanut myös facebookkiin. Kuvat on aina hyvän maun mukaisia eli lapsella on vaatteet päällä. Ne on osa mua ja mun perhettä, enkä tajua miten niillä esim. pönkittäisin egoani?? Ajatus siitä, että lapsia ei näkyisi missään medioissa on mun mielestä absurdi. Meidän pojan hoitopaikastakin tuli kysely et saako lapsi näkyä tv:ssä, lehdissä ja blogissa (jossain varhaiskasvatus tms blogissa) eikä mulla ollut mitään sitä vastaan. En ihan saa kiinni siitä ajatuksesta, että lapsi voi kärsiä jotenkin siitä jos hän on näkynyt blogissa.
***
Umppu – Prime life -blogin kirjoittaja:
Mun mielestä se on nykypäivää jos laittaa kuvia someen. Toki itselläni on omat rajat. En esim. laittaisi kuvaa kun lapseni on henkihievereissä teholla tai alapää paljaana.
Umpun Älä laita lastasi nettiin -kirjoitus keräsikin aika monen kirjaavaa kommenttia. Postauksesta voit lukea lisää Umpun ajatuksia aiheesta.
***
Syy minkä vuoksi tästä halusin kirjoittaa ja tuoda mm. näiden ihanien naisten mielipiteet esiin, oli nimenomaan positiivisuus. Se, että ei taas tuomittaisi toisten valintoja – vaikkei ne olisikaan samanlaisia kuin omat valinnat.
Että nähtäisi myös sinne omien mielipiteiden ulkopuolelle. Miksi esimerkiksi nämä ihanat naiset on halunneet laittaa kuvia lapsestaan nettiin – yksikään syy ei ole oman egon pönkittäminen tai lapsen loukkaaminen. Yksikään kuva ei ole sellainen, jossa lapsi olisi jotenkin huonossa valossa tai halveerattuna.
Kuten alussa kirjoitin, mielestäni tämä asia on jokaisen vanhemman oma valinta. Eikä tässäkään asiassa olisi syytä osoitella sormella niitä ketkä tekevät toisin.
Tässä loppuun kevennykseksi vielä hauska blogiteksti liittyen aiheeseen:
Blogimutsi pilaa lapsensa elämän.
Mukavaa sunnuntai-iltaa ja ihanaa viikon starttia! <3
