Facebookissa nämä ”katso muistojasi” – Tänä päivänä kaksi vuotta sitten… kuvat on sellaisia, jotka herättää ainakin itsessä hymyn huulille useimmiten, mutta välissä on sellaisia (varsinkin päivityksiä), jotka voisi kyllä melkein poistaa.. 😀

Keräsin teille (PALJON) kuvia vuosien varrelta. Näkyykö tuttuja naamoja? Mulle tulee näistä hyviä muistoja ja ihania hetkiä mieleen. Kuvat tulee ihan randomisti, ei siis aikajärjestyksessä. Kerron jokaisen kuvan kuvatekstissä pari sanaa. ❤

Vuonna 2013 ulkotreenit Lauttasaaressa. Minä, Steffi, Anna ja Saara. Ekoja kertoja kun näin bloggaajakollegoita missään tapahtumassa. 🙂

Tuukan toinen Tukholman maraton, olisko ollut vuonna 2014. ❤

Ainon ja Katrin kanssa TFW:llä treenaamassa! 😀 Vuosi taisi olla 2014.

Märskyssä treeniä, taas kerran. Niin monen monta treeniä tuolla salilla tehnyt.

Uuden tatskan esittelyä treenin ohessa, hyvälle ystävälleni Saralle. Ja taas Märskyssä. 😉

2XU:n uusien treenivarusteiden kuvailua ja temppailua.

Pari vuotta sitten olin mukana Lorna Janen tiimissä juoksemassa ExtremeRunia! Hauskaa oli!

Nuoret rakastavaiset. 😉

Pieni Gere-poika <3

Keskisormi ilman ”päätä” sain lopulta lääkäriltä matkustusluvan Tunisiaan. Ja olin muuten aika timmissä biksukunnossakin. 😉

Ihanat ystävät Aino ja Marissa meillä kylässä. <3

Tikis ja BjörnBorg yhdessä pyysivät mukaan treenivideosarjaan. Siellä tapasin ekan kerran ihanan Emmin. Ja monta muuta ihanaa tyyppiä. <3

Blondina viime kesänä. 😀

Ekoja kertoja kun päälläseisonta alkoi sujua.

Annan kanssa Sporttikujalla, simpsakoina. 😀

Ja Saran kanssa Sporttikujalla. Simpsakoina. 😉 😀

Näitä tämän tyylisiä kuvia tuli Haagan kodissa otettua ”muutama”.. 😀

…tämäkin.

Tankoilukuvaukset a la Ossi Pietiläinen

Veljen, Tuukan ja Geren kanssa piknikillä. <3

Etnofitneksessä Marin tanssitunnilla, joka oli vain lukijoilleni järkätty. 🙂

Viime kesänä Tuukan kainalossa <3

Äitin ja Geren kanssa kävelyllä Kumpulan siirtolapuutarha-alueella. <3

Annan kanssa Itiksessä kahvilla. <3

Kirjajulkkareista, me kirjailijat. Hanna, Aino, Maiju ja minä. <3

Yksi joulu vietettiin Nurmeksessa koko perheen voimin. <3

Tempputreenejä ja kuvausjuttuja ystäväni Nanan kanssa. <3

Sisko ja sen veli. Pimu & Gere <3

Viime kesän treeniryhmän porrastreeneissä oli populaa. 🙂 Tänä kesänä vielä triplana. 😀

Kuvaaja Anssi Laurin kanssa käytiin ottamassa hauskoja kuvia.

Kotona uusien akrolliikkeiden treenaamista. 🙂 Näihin jäin koukkuun.

Pari kesää taaksepäin, ihan pikkutyttönä. 😀

Iso määrä bloggaajakollegoita meillä. 🙂

Viime lokakuussa, hetki ennen 35-v synttäreidenin alkua. Tämä kuva on mun yks lempparikuvista ikinä. Ja sen on napannut Tuukka. <3

***

Sellaisia ihania muistoja! Kuvat on mun mielestä niin mahtava tapa pitää muistoja yllä. Jokainen kuva tuo muiston mieleen ja jokaisen kuvan ympärille ja taakse kätkeytyy aina joku hetki tai tapahtuma. <3

Olen nyt huomannut ihan viimeisen parin viikon aikana asioita, jotka ovat selkeästi erilaisia nyt raskaana kuin ennen sitä. Osa on ns. positiivisia muutoksia ja osa ”ei niin” positiivisia.. En tiedä onko muut äidit kokeneet näitä, mutta tässä siis omia kokemuksiani.

Pimu kuuntelee onko masussa kaikki hyvin. <3

1. Kömpelyys. Olen kokenut itseni aika ketteräksi kaveriksi aina, mm. tasapaino on ollut hyvä ja erilaiset liikkuvuutta tai ketteryyttä vaativat treeniliikkeetkin on onnistuneet aina suhteellisen helposti. Ihan arkiaskareissakin olen kokenut olevani aika ketterä. Mutta nyt on kyllä toisin. Kun maha on kasvanut, eikä se ole mitään höttöfylliä – ei enää ihan kaikki asennot olekaan helppoja. Esim. jo nyt huomaan, että kenkien jalkaan laittaminen on haastavampaa, koska maha on edessä. Mitenköhän sitten parin kuukauden päästä?! Eilen myös huomasin taas yhden treeniliikkeen lisää, mitä en voi nyt tehdä. Pistoolikyykky ei onnistunut enää. Maha tuli tielle kyykyn alavaiheessa ja kirjaimellisesti tuntui siltä, että olisin litistänyt vauvan jos olisin mennyt alemmas.

2. Aamuvirkkuus. Olen lähes aina ollut aika huono herääjä. En varsinaisesti ole ollut mikään illan virkku ja aamun torkku, mutta herätyskello ennen klo 7.30 on tuntunut silti aina pahalta. Nyt alkuraskauden väsymysten siirryttyä syrjään, herään joka aamu klo 6. Tänäänkin jo 5.30. Eikä muuten väsytä tippaakaan. Monesti sitten Tuukan ja koirien herätessä kahdeksan maissa, olenkin jo kirjoittanut blogia, vastaillut muutamiin meileihin ja syönyt aamupalan. Päivään on yhtäkkiä tullut lisää tunteja.

3. Leppoisuus. Mielialavaihteluita huomaan jo nyt tulleen. Vaikka en koskaan ihan mikään varsinainen viilipytty ole ollutkaan, nyt tunteet nousee nopeasti nollasta sataan. Eikä vain kiukku, vaan myös herkistyminen ja ilo. Mutta silti huomaan, että olen jotenkin enemmän easy going, kuin ennen raskautta. En hermostu ns. turhanpäiväisistä asioista. Jotenkin asioille on tullut erilainen perspektiivi – mikä on tärkeää ja mikä ei. Tai mikä oikeasti koskettaa omaa elämää ja mikä ei.

4. Syöminen. Alkuraskauden aikana syöminen oli erilaista toki pahoinvoinnin takia. Mutta nyt kun olo on normaali, on syöminen palannut takaisin normiraiteilleen. Silti selkeitä muutoksia on. Herkut on varmasti yksi isoin muutos. Olin ihan varma, että tulen syömään raskaana ollessani karkkia ja suklaata päivittäin. Että ne minulle parhainta herkkua olevat irtokarkit olisi raskauden aikana jokapäiväinen juttu ja sen vuoksi saisin kiloja hurjasti enemmän kuin suotavaa. Mutta onkin käynyt toisin. Syön nimittäin karkkia vähemmän kuin ennen raskautta. Ei vain tee mieli niitä. En tiedä johtuuko se siitä, että mietin nyt vielä entistä tarkemmin asioiden ravintosisältöä – sitä miten paljon lisäaineita ja sokeria esim. ne irtokarkit sisältävät. Enkä sitten halua niitä aineita kehooni nyt. Mutta kyllä karkkia silti silloin tällöin osuu tähänkin turpaan.

5. Shoppailu. Rahaa ei kulu tällä hetkellä juuri lainkaan vaatteisiin, sillä ei tee mieli pistää isosti euroja sellaisiin vaatteisiin, jotka ei kohta enää olekaan sopivia. Jos nyt ostan jotain, se ei mahdu minulle enää loppuraskaudesta ja taasen jos loppuraskaudesta ostan jotain, se on kohta liian iso. Muutaman mekon olen ostanut, koska ne ovat olleet sen mallisia, että käyvät sekä nyt, että raskauden jälkeenkin. Toisaalta sitten, nyt tekisi kauheasti mieli käydä shoppailemassa vauvanvaatteita ja kaikkea pientä söpöä kotiin. 😀 Mutta niin en ole ainakaan vielä tehnyt, paria vauvanvaatetta lukuunottamatta.

Kevään Treeniryhmäläiset olivat kutoneet vauvalle vermeet, jotka sopivat myös tulevan isän pipoon. <3

On varmasti vielä muitakin asioita, mutta niitä en nyt muista. Ja sitten tulee vielä varmasti rutkasti lisää muutoksia tämän reilun viiden kuukauden aikana. Ja toki myös sen jälkeen.. 😉

Kivaa viikonloppua kaikille! <3