Kaupallinen yhteistyö: Verkkokauppa.com

Kirjoittelin teille hetki sitten meidän ”melkein” valmiista terassista. No nyt se on kokonaan valmis!!! 🙂 Se mikä sieltä vielä puuttui, oli kaasugrilli!

Vitsi mä odotan paljon, että tulee oikein kunnon lämpimiä kesäpäiviä ja saadaan viettää aikaa tuossa meiän ihanalla terassilla perheen kesken ja kutsua vaikka ystäviäkin ”grillibileisiin”. 😉

Tämä Anton Oliverin kaasugrilli tilattiin Verkkokauppa.com:sta. Meillä oli oikeastaan toiveena, että grilli on sellainen suhteellisen ”perus” grilli, jolla voi grillata kuitenkin laadukkaasti ja monipuolisesti. Grillissä on mm. valurautainen ritilä, valurautainen parilalevy, lämmitysritilä, kansilämpömittari ja tilava säilytyskaappi grillitarvikkeita varten.

Koska me ei olla mitään grillausmestareita tai master cheffejä, niin ei haluttu myöskään ensimmäiseksi omaksi grilliksi mitään överihintaista grilliä, jota ei sitten osattais / pystyttäis hyödyntämään sen tarjoamilla vipstaakkeleilla. Tää meiän kaasugrilli on saanut hyviä arvosteluja ja se on ns. ”astetta parempi” perusgrilli! 🙂

Meiän mielestä se on myös tosi tyylikäs! Siis jotenkin ihan sellanen sisustuselementti! Eikö?

Meillä oli haaveena, että oltais päästy korkkaamaan grilli vappuna, mutta meillä meni pupu pöksyyn kaasupullon kiinnityksessä ja meinataan nyt CitySurvivorsin jälkeen pyytää appiukko laittamaan kaasupullo kiinni ja sit päästään testailemaan!

Päädyttiin sitten vaan ihastelemaan grilliä ja syömään mun veljen tekemiä munkkeja! 😀 Mun mielestä on jotenkin päheetä, että meillä on oma kaasugrilli. Tulee ihan aikuinen olo! Haha!

Btw. Huomasittehan mun vappuasun tyylikkäät kengät? 😉

Sellainen vappu täällä; grillin ihastelua ja munkkien syömistä ihan porukalla! 🙂 🙂 🙂

Kirjoittelen vielä myöhemmin ihan käyttökokemuksia grillistä, sitten kun päästään (toivottavasti pian) ihan itse niihin grillaushommiin!

***

Tiedättekö kun musta tuntuu välillä, että mun pitäis varmaan alkaa pitämään youtube-kanavaa ja aina kun mulla olis jotain painavaa asiaa, niin tekisin siitä videopostauksen. Mä nimittäin oon tullut siihen tulokseen, että mun kirjoittamia asioita luetaan väärin. Siis ymmärretään väärin.

Kun mä saan jonkun tunteenpalon jotain asiaa kohtaan, mä kirjoitan siitä näppis sauhuten kaiken mitä mieleen tulee. En useinkaan siinä tunteen viemänä osaa välttämättä argumentoida oikein tai tuoda kaikkia kulmia esiin. En osaa myöskään suodattaa välttämättä siinä kohtaa kaikkea suoltamaani tekstiä, vaan annan vaan mennä.

Lähtökohtaisesti mun suurin tahtotila on tehdä hyvää. Mä oikeesti sisimmissäni ajattelen, että olis ihanaa kun kaikki vois olla ystäviä keskenään. Eihän sellainen tietysti oo mahdollista, koska on olemassa niin erilaisia ihmisiä ja erilaisilla kemioilla olevia ihmisiä. Mutta jos vois toivoa maailman rauhaa ja sitä, että kaikki ois ystäviä keskenään, ni toivoisin.

Kun mä puhun niistä asioista joihin tunnen jotain paloa, mut usein ymmärretään oikein. Äänenpaino, kasvojen ilmeet ja elekieli on niin iso osa ja ne puuttuu kirjoitetusta asiasta tietysti.

Eilen kirjoitin tissivaosta blogiin ja musta tuntuu, että tosi moni ymmärsi sen väärin. 🙁 Mun mielestä on ehdottomasti ihanaa kun naiset ja miehet ovat itsevarmoja ja haluaa ladata omiin kanaviinsa kauniita, sensuelleja ja seksikkäitä kuvia. Kyllä mä itsekin sellaisia lataan. Mun tarkoitus oli jotenkin kirjoittaa siitä, että en koe omiin arvoihini sopivaks sellaista, että haluaisin seuraajia ”hinnalla millä hyvänsä” ja alkaisin laittamaan tilini täyteen pehmopornahtavia kuvia.

No, nyt tuntuu, että kirjoitan mitä hyvänsä – se kuulostaa selittelyltä tai hätäpäiseltä puolustulelulta. Ja tätä lausetta kirjoittaessani mietin myös, että kannattaako tätä postausta edes julkaista. 😀

Että kun mietin eilisessä postauksessa sitten sitä, että miten niitä seuraajia saa ig-tilille lisää, ni ihan ”note to self” -> ei ainakaan kirjoittamalla tissivako-pohdintoja. Eilen multa lähti kymmeniä seuraajia.