Ystävänpäivä. ♥ Päivä ystäville, kavereille ja rakkaimmille. Eiks vaan? Muistan lukeneeni jostain, että joka päivä on ystävänpäivä. Niinhän se on. Mutta onhan se hienoa, että yhtenä päivänä vuodesta sitä muistetaan ehkä vielä vähän isommin.

Gere ja Pimu, ne on toistensa parhaat kaverit. Ne on meille, mulle ja Tuukalle tärkeät tyypit. ♥
Ennen joulua me saatiin tieto, että Gerestä tulee meidän koira, eikä opaskoira tai tullikoira. Siitäkös me olimme sitten aivan super iloisia. Ja niin oli myös Pimu.

Koirat on meillä monessa mukana. Me mietitään aina päivän askareet sen mukaan, että ehditään olla koirien kanssa ja ne meidän kanssa. Ei ne tykkää istua yksin kotona ja tuijottaa ikkunasta, että koskahan ne Monna ja Tuukka ehtis tulla meiänkin kanssa vähän leikkimään.
Vaikka meillä on paljon töitä ja ollaan monessa mukana, yritetään me silti aina kaksi kertaa päivässä käydä koirien kanssa pitkällä lenkillä, lyhyiden aamu- ja iltalenkkien lisäksi.

Gere ja Pimu ei koskaan joudu olemaan yli neljää tuntia yksin kotona. Kyllähän ne varmasti pärjäisivät pidempään, siinä missä muutkin koirat. Mutta ne on pennnusta asti tottuneet siihen, että neljä tai maksimissaan viisi tuntia joutuvat yksinään touhottomaan.

Mun mielestä on tärkeetä muistaa antaa aikaa koirillekin. ♥  Niin on myös Tuukan mielestä. Meiän koirat saakin rapsutuksia ja pusuja aika paljon. ♥ On myös hyvä keskeyttää työpäivä hetkeksi ja lähteä ulos tallustelemaan koirien kanssa. Kun on kaksi koiraa käsissä, ei voi lukea meilejä samalla tai soittaa työpuheluita. Se hetki on siis aina myös pieni breikki töihin.

Onhan koirat sellaisia hyvänmielen lisääjiä. ♥ Kun vähän aikaa kattelee niiden touhua, tulee hymy huulille. Ja kun menee viereen paijaamaan, saa pyytteetöntä lempeä takaisin.

***

Ihanaa Ystävänpäivää kaikille! ♥

Ai ettien että! Eka opin pistoolikyykyn ja nyt rupeen oikeesti jo ymmärtämään, miten siellä käsilläseisonnassa pitää olla. Ja uskallan tehdä sitä ilman tukea. Oi ettien että! <3

Aloitettiin torstaina aamu taas ihanasti temppuilutreeneillä Taitoliikuntakeskuksella Rosannan ja Nanan kanssa. Ollaan kolmistaan nyt käyty treenailemassa erilaisia akrobatia-juttuja, eli ”temppuilua” kuten me sitä kutsutaan. Jokainen ollaan vähän eri tasolla, mutta jokainen kehittyy omalla tasollaan. Ihan huippua! <3

Lämmittely ja liikkuvuustreenit on tosi tärkeitä, jos haluaa oppia oikeasti jollain tapaa hallitsemaan sitä omaa kroppaa. Puhuttii juurikin näissä treeneissä Nanan ja Rosannan kanssa siitä, kuinka paljon apua siitä on kun venyttelee ja huoltaa kroppaa – kaikenlaiset akrobatia ja kehonpainoliikkeet on äärettömän paljon mahdollisepia silloin kun koko kroppa ei ole ihan jumissa ja juntturassa.

Meitä kaikkia vaan nauratti koko ajan ja saatiin ihan älyttömästi energiaa tästä treenistä. Opittiin jokainen lisää ja kannustettiin toisiamme. On ihan huippua treenata yhdessä ystävien kanssa! <3 Vielä kun saa treenata seurassa, jossa huumori on hersyvää, energia on hyvä ja kannustava ja kun vielä temppuilukin kehittyy. Miten sitä voisikaan lähteä tällaisten treenien jälkeen huonolla tuulella kotiin? Ei voi.

Vaikka käsilläseisonnassa on vielä paaaaljon opittavaa ja tällä hetkellä pysyn siellä ylhäällä noin sekunnista kahteen, on se silti aivan huikea fiilis itselle. Vaikka tälläkin treenikerralla kaaduin useasti, se ei huonontanut fiilistä – sillä olin kuitenkin tullut taas pari askelta eteenpäin.

On ihana myös huomata, kuinka Rosanna on kehittynyt kuukaudessa kun ollaan yhdessä treenattu, ihan selkeästi. Kehonhallinta on huimasti parempaa ja liikkuvuus parantunut myös ihan todella paljon. Opit on menneet perille.. 😉

Nana on meistä kolmesta selkeästi kehittynein tässä akrobatia-hommassa. Nana meitä opastaakin mahtavasti ja kannustaa vaan yrittämään.

Olen noin vuoden verran nyt harrastanut erinäisiä temppuilutreenejä ja mun ihana ystäväni Jenni on auttanut mua huikeasti eteenpäin näissä jutuissa. Jennin opeilla oon oppinut päälläseisonnan ja paaaljon muuta. Jennin ja mun treeneistä oonkin teille paljon kirjoittanut. <3 Ja kun Jenni tulee maaliskuussa takaisin Suomeen, on meillä temppukerhossa varmasti neljä jäsentä. 😉

***

***

Tuo lisääntynyt valon määrä ja mm. näiden ihanan kahden naisen energia, sekä erinäiset onnistumiset tällä viikolla treeneissä, on kyllä sellaisia buustereita nyt mulle etten meinaa housuissani pysyä. 😀 

Kevättä kohti! Pus! <3