Hahaa! 😀 Me sovittiin Tuukan kanssa, että torstaina aamusta mennään ottamaan molempien aamupainot vaa’alle ja sitten alkaa Perhe Pursiaisen Suurin Pudottaja. 

Homma etenee nyt siis niin, että tästä eteenpäin 2 kk me käydään kerran viikossa puntarilla ja kirjataan vaakalukemat ylös. Kun  2 kk on takana katsotaan kumpi meistä pudotti prosentuaalisesti enemmän omaan lähtöpainoon nähden. Tän pari kuukautta tsempataan toisiamme treenaamaan ja etenkin syömään terveellisemmin.

Rehellisesti sanottuna, meillä on molemmilla kertynyt ”vähän ylimääräistä” tässä kevään ja kesän aikana. Vaikka aina puhutaan (kuten minäkin puhun), että vaakalukema ei kerro kaikkea, kertoo se silti jotain. Se on mittari, jolla voi esim. itseään verrata itseensä. 🙂 Normaalipainoisen ihmisen ei kannata vertailla omaa painoaan toiseen normaalipainoiseen, sillä joku toinen 70kg voi näyttää täysin erilaiselta kuin toinen 70kg. Kehonkoostumus merkitsee niin paljon.

Mutta kuitenkin minä ja Tuukka tiedetään mitä me ollaan aikuisiällä painettu silloin, kun ollaan oltu ns. parhaimmassa tikissä. Nyt tiedetään paljonko me painetaan tällä hetkellä ja voidaan vähän vertailla näitä lukemia aiempaan omaan painoon. Mulle itselleni paino ei sinäänsä merkitse, eikä se tosiaan kerro kaikkea. MUTTA! Tiedän ja tunnen olossani, kun ”pari ylimääräistä kiloa” on vaihtunut vähän suuremmaksi määräksi. 😀

Vaikka en havittele sitä painomäärää (eikä Tuukkakaan) mitä meillä on silloin ollut, kun treenattiin 5-6krt viikossa ja syötiin tosi tarkasti, niin se olo mikä on kropassa nyt ei oo kiva. Mä haluan ehdottomasti pudottaa muutaman kilon, en kiellä sitä. En tahdo pudottaa painoa sen vuoksi mitä vaaka näyttää, vaan sen vuoksi mikä olo mulla on omassa kropassa. Mä en tykkää siitä, että vaatteet kiristää. En myöskään tykkää siitä, että olo on jotenkin tukkoinen.

Ollaan molemmat jo kesäloman aikana päästy hyvin treenaamisen makuun, joten se tahti halutaan pitää yllä. Mutta me ollaan molemmat päästy kesälomalla myös oikein hyvin irtokarkkien, jäätelön ja pullan makuun.. 😉 Haha! Siitä halutaan eroon. Tai no ei kokonaan! 80/20 on se menetelmä millä mä pelaan! Tuukasta en oo varma, se saattaa jopa tehdä totaalilakon esim. herkkuihin. Mä tiedän, että mulle se ei toimi. Jos kiellän herkut kokonaan, mietin niitä koko ajan. Siksipä sallin itelleni herkkuhetken kerran viikossa.

Muuten meinaan mennä ihan vaan siistimällä vähän syömisiä ja treenaamalla n.3 kertaa viikossa minimissään.

Että tällaista projektia tähän lomaltapaluuseen! 😉 Me päivitellään Tuukan kanssa molemmat IG:ssä kuulumisia tähän liittyen, joten pistä meiän tilit seurantaan: @monnapursiainen ja @tuukkapursiainen

—

Monna 

Kun me ystäväni Lauran kanssa alkukeväästä ilmoittaudutiin mukaan Maaretin ja Miian järjestämään Woima -viikonloppuun, en osannut todellakaan odottaa mitä tulemaan pitää. Perjantaina klo 15.45 kaarsimme Lauran autolla irtokarkkipussit sylissämme Villa Wolaxin pihaan ja alkoi todella todella uskomattoman ihana ja avartava viikonloppu!

Super kaunis Villa Wolax.

Mun ja Lauran ihana huone.

Niin ihanat Maaret ja Miia.

Kun oltiin viety tavarat huoneeseen, tavattiin heti koko porukalla. Istuttiin kauniissa tilassa ympyrässä, juotiin kahvia ja syötiin piirakkaa. Maaret & Miia toivotti meidät tervetulleiksi ja kertoi vähän lisää tulevasta viikonlopusta. Viikonloppu sisältäisi kehonpainotreeniä, joogaa ja meditaatiota. Tiedossa olisi myös saunaa, paljua ja mahdollisuus pulahtaa mereen. Hyvää ruokaa ja ihanaa seuraa. Tuli tosi hyvä ja rento olo heti siinä ensimmäisen kohtaamisemme aikana.

Se on jotenkin todella jännä juttu, että kun 9 toisilleen vierasta ihmistä saapuu samaan paikkaan, mitä siitä syntyy. Mä uskon tän viikonlopun jälkeen, että sillä oli iso tarkoitus keitä meitä siellä oli. Meitä oli eri ikäisiä naisia, äitejä ja lapsettomia. Kaikilla oli kuitenkin yksi ja sama toive viikonlopulle: omaa aikaa ja rauhoittumista. 9 osallistujaa + 2 ihanan ihanaa voimanaista viikonlopun vetäjinä.

Meiän perjantain eka treeni oli kehonpainotreeni ulkona ja se oli ihana tapa startata koko viikonloppu. Treenin jälkeen oli aikaa käydä suihkussa ja vaihtamassa vaatteet. Sitten illallinen ja päivän päätteeksi oli tulossa meditaatio.

Olin todella odottavin fiiliksin meditaatiota kohden. Mä en oo koskaan meditoinut tai ainakaan tietoisesti. Olin jo ennen tätä viikonloppua lukenut paljon meditaatiosta ja se kiinnosti mua tosi paljon, mutta en ollut jostain syystä rohjennut kokeilemaan sitä. Meditaatio oli upeampi kokemus mitä osasin toivoa!! Siinä makasin muiden naisten kanssa Villa Wolaxin lattialla ja Miia piti meille meditaatiota. Tuon meditaation aikana tapahtui jotain tosi outoa, sillä mun mieleen pulpahteli ihan hassuja muistoja. Mikään niistä ei ollut negatiivinen eikä pelottava. Mutta sellaisia muistoja, joita en oo mitenkään muistanut tai muistellut aikoihin.

Yksi muistoista liittyi mun ekaan omaan omistusasuntoon, yksi mun murrosikään jne.. Ne oli hyviä muistoja kaikki. Mutta se tuntui tosi oudolta ja yllättävältä, että miksi mä juuri ne muistot yhtäkkiä siinä muistin. Ne muistot ei myöskään millään tapaa liittyneet toisiinsa. Tämän meditaation jälkeen mun mieli oli todella rauhallinen ja kömmittiinkin siitä suoraan jokainen omaan huoneeseen nukkumaan.

On hullua, kuinka mieli puski koko viikonlopun ajan kaikenlaisia muistoja esiin. Uskon, että perjantain meditaatio oli jonkinlainen portti niille ja kun se avautui, niitä pulpahteli mieleen tasaiseen tahtiin. Uskon myös, että tuolla viikonlopun aikana oli jotenkin tilaa ja aikaa antaa ajatusten juosta vapaasti. Ei pitänyt miettiä mitään, että pitikö mun tehdä nyt joku juttu tai pitäiskö mun laittaa tiskit ja milloinkohan meidän pitää laittaa ruokaa jne. Kun oikeasti tuo koko viikonloppu oli aikaa olla vaan omien ajatusten kanssa.

Kävin lauantaina ihan extempore myös reikihoidossa. Miia on reikihoitaja ja uskaltauduin kysymään, josko hän tekisi mulle hoidon viikonlopun aikana. Hän teki ja se oli ihana. Purskahdin tietysti myös itkemään hoidon jälkeen, mutta Miia kertoi sen olevan vain tapa puhdistaa ajatuksia ja antaa niiden virrata pois kehosta ja mielestä. Tuon hoidon aikana tajusin muutaman asian omassa käytöksessäni, joista tuun kirjoittamaan teille myöhemmin.

Puitteet ja kaikki oli kyllä niin kohdillaan, että enempää ei olis voinut toivoa! Olin myös tosi kiitollinen siitä, että meitä ei ollut yhtään enempää viikonlopussa mukana. Juuri tuo ryhmäkoko teki sen, että ilmapiiri oli salliva ja luotettava. Lauantaina ja sunnuntaina tehtiin vielä pari treeniä, joogaa ja lisää meditaatiota. Lauantai-illan kruunasi ihana sauna, palju ja pulahdus sinne hyiseen mereen. 🙂

Sunnuntaina aamulla kun heräsin, mulla oli ihan älyttömän levännyt olo. Aamiaisella Miia ja Maaret sanoikin mulle, että mä jopa näytän erilaiselta kuin perjantaina tullessani viikonloppuun. Mulla on sellainen olo, että multa tippui jotain pois harteilta tuon viikonlopun aikana. Ne oivallukset mitä tein itsestäni ja käyttäytymisestäni viikonlopun aikana on mulla vahvasti sydämessä ja se tuntuu hyvältä.

Meidän Woima-viikonlopun ihanat ihanat naiset!! <3 <3

Nämä kaksi naista on täynnä kultaa.

Tämä meidän viikonloppu oli ensimmäinen järjestyksessään ja toinen on tiedossa jo!! Se pidetään myös tuolla Villa Wolaxissa ja sen vetää tietysti nämä ihanat naiset Maaret ja Miia. Mä lämpimästi ja puhtaasti sydämestäni suosittelen tätä viikonloppua ihan jokaiselle!!! Jos koet, että haluat rentoutua, saada omaa aikaa, antaa ajatusten virrata, huoltaa kehoa ja vähän treenatakin, syödä hyvin ja tutustua uusiin ihaniin ihmisiin -> osallistu tällaiseen viikonloppuun!! Seuraava Woima-viikonloppu pidetään 25.-27.lokakuuta. TÄSTÄ pääset suoraan tapahtumaan, josta löytyy lisäinfoa!

Mä aion osallistua uudestaan tällaiseen viikonloppuun. Se on 100% varma juttu! Nyt jo mietinkin, että ilmoittautuisinko heti tähän seuraavaan lokakuussa pidettävään. <3 <3

—

Monna