Kuten ehkä muutama teistä tietää, anonyymit mielensäpahoittajat ovat pahoittaneet mielensä mun kulmakarvoistani. Useasti. Niinpä…

Kun sain kutsun Lumenen Pop-up-kulmabaarin avajaisiin, tiesin että sinne mun on mentävä. 😀
Olishan siellä paikalla ammattilaiset kertomassa kulmakarvoista. Niistä vauva.fi-palstan maanvaivoista pirulauta.

Kulmabaarin avajaisissa kulmakarvojen trendeistä oli kertomassa Lumenen edustajien lisäksi myös asiakkaani, ihana meikkaaja-kampaaja-kauneustuottaja Mariela Sarkima , jonka upeaa muutosta ja kehitystä ja meidän yhteisiä treenejä voitte seurata hänen blogistaan.

Kulmat on nyt siis kuuminta hottia. Pop-up-kulmabaarissa pääsee stailaamaan veloituksetta kulmakarvat ja tutustumaan samalla Lumenen uusiin kulmatuotteisiin.
Kulmabaari on Basso-radion tiloissa, Uninoninkatu 25:ssa.
Ja on avoinna 23.–27.9. ja 29.9.–3.10. klo 13–19.

Mä sain myös tilaisuuden istua tuoliin, jossa mun kulmat stailattiin.
Nyt muotia kulmissa on näyttävyys.
Eli ne saa olla paksut ja ne saa olla tummat.
Sain sieltä matkaan mukaan myös erinäisiä kulmakarvojen muotoilutuotteita. Joten nyt mä osaan sitten vihdoin ja viimein kolmenkymmenen vuoden jälkeen tehdä itselleni siedettävät kulmakarvat… 😀 Buahahahaa…
Vaikka varmasti nämäkään ei kaikkia miellytä. Mutta hei sou not! Mua ne miellyttää, ni vetelen niillä.
Ja arvaan jo nyt, että mun kulmat on tästä eteenpäin jonkin aikaa vielä tarkemmassa kulmakarvapoliisien syynissä. 😀 😀 En kestä!! Oikeesti! 😀

Tänään käytiin Inarin kanssa tekemässä ihana aamutreeni. Ja otettiin uus haasteliikekin. Ja hitto vieköön, me osattiin se! 🙂 Vuorotellen oltiin alla, siitä ylös vatsalihasten voimalla. Yläpuolella oleva taasen joutuu pitämään painopisteen käsillä ja hartiolla, sekä vatsoja käyttäen mennä ylös käsien varaan.

Nyt mä lähden taas Märskyyn vetämään ilta-asiakkaille treenejä.
Ajatellaanpas jooko niin, että jokaisella on omat kulmakarvat. Yks tykkää kapeista, toinen paksummista. Yks vähän vaaleemmista ja toinen tummista.. 😉
puspus ja kivaa illan jatkoa! <3

Hei tässä mä oon mun kulmien kaa! Oujee! 😉

Eilen juostiin historian ensimmäisessä RunFest-tapahtumassa.
Meidän tiimin oli koonnut ihana Nana, mukaan hän pyysi mun lisäkseni Elinan, Tuukan ja Ainon.

Kävin noukkaamassa Ainon kyytiin ja ajettiin tapahtumapaikalle Meripuistoon, Kaivariin.
Siellä Nana meitä jo odotteli teltassa ja alettiin sovittelemaan paitoja ja valikoimaan DoubleSquaren päähineitä.

Hetken päästä oli koko joukkue kasassa. Ja alkoi pieni jännitys kumpuamaan.

Oltiin jaettu juoksujärjestys niin, että ekana ja vikana juoksi nopeimmat juoksijat, eli Tuukka ja Elina.
Tuukka sai siis kunnian aloittaa. 🙂 Otetiin vielä parit ryhmäkuvat ja selfiet siinä odotellessa kello kuutta. Ja sitten saatettiin Tuukka vielä maaliviivalle koko porukalla.

Tuukalla kävi kyllä huonoin mäihä juoksukelissä! Kun lähtölaukaus oli ammuttu pamahti toisen kerran ja vielä vähän kovempaa, nimittäin hitonmoinen ukkonen.
Oikeasti alle minuutti lähdöstä alkoi ihan jumalaton kaatosaade ja ukkonen, rakeitakin tuli.
Tuukka jätti vielä goretakin telttaan, koska näytti ettei ala satamaan.. 🙁

Tällä määrällä tuli vettä! 😀

Ja tän verran märkä kaveri tuli maaliin. <3

Seuraavana juoksuvuorossa oli Nana.
Vielä Nanan juoksuunlähtiessä vettä tuli aika kovaa. Mutta se onneksi loppui juoksun aikana.

Nanan jälkeen olikin sitten mun vuoroni.
4,2km oli matka, niin mulla kuin muillakin. Mun vuoroni alkaessa ei satanut enää, mutta näytti siltä että saattaa alkaa. Joten otin takin päälle.
No äkkiäkös sitä tulikin sitten ihan pirun kuuma ja takki oli kiedottava vyötärölle.

Alkuun matka tuntui ihan kivalle, ohitinkin parit juoksijat ja hyvä fiilis tuli. 😉 Joku kilpailuhenki sisältä kumpusi ja ajattelin, että jes tää menee hyvin.
Lähdin kuitenkin liian kovalla vauhdilla sykkimään ja väsähdin tosi nopeesti. Muutaman kerran mietin, että nyt kävelen hetken aikaa ja lasken sykkeitä, mutta luonne ei antanut periksi kävellä.
Maalialueella tuntui kyllä jo siltä, että huh huh onneks tää on kohta ohi.

Kun juoksu oli ohi ja läpsäsin Ainon vaihdossa omalle osuudelleen, käppäilin teltalle ihan tyytyväisin mielin.
Tehty! 🙂 Nyt saan syödä.
Sykkeet oli todella kovat siis koko matkan! Lopullinen maalintuloaikani oli 26,34. Olin meiän joukkueen jumbo.
Mutta toisaalta sen tiesinkin jo etukäteen. Juoksu ei oo mun lajini, vaikka kuinka oon yrittänyt opetella siitä tykkäämään.

Eräs instagram-seuraajani kommentoi tuohon kuvakollaasiin todella hyvin:
”Ei kai joka lajissa tarvi ollakaan se huippu, välillä voi olla hännänhuippukin, mut mun silmiin tuo aikakin näyttää hyvältä! Ja kuitenkin kivaa oli?”

Toi oli mun mielestä niin hyvin sanottu, että oli pakko laittaa se tännekin!
Nimenomaan!! Mun ei tarvi olla juoksussa huippu, mä voin olla se hännänhuippu lajissa, joka ei vaan oo mun juttu vaikka kuinka oon yrittänyt.
Mun sijoitus koko tapahtumassa oli kuitenkin 369 / 827, joten en mä sitten ihan se hännänhuippu ollut. 😉
Täytyy kuitenkin sanoa, että kyllä tää jäi mun viimeiseksi juoksutapahtumaksi. Vaikka kivaa oli ja seura oli parasta, niin aion tulevaisuudessa jättää noi juoksuhommat niille, ketkä siitä nauttii.

Tässä vielä meiän koko porukan ajat:
Tuukka 18,04 min, sija 35 / 827
Elina 19,08 min, sija 59 / 827
Aino 21,09 min, sija 135 / 827
Nana 24,44 min, sija 311 / 827
Monna 26,34 min, sija 369 / 827

Juoksun jälkeen me päästiin nauttimaan Nanan tekemistä ihanista herkuista.
Toi Nanan tekemä maidoton ja gluteiiniton suklaakakku oli ihan taivaallista!! Siihen reseptin löydätte Nanan blogista, TÄSTÄ linkistä.

Kiitos vielä koko tiimille!!! 🙂

Sitten vähän erilaista juoksuinfoa!

Maailman huippuihin lukeutuva maajoukkuesuunnistaja Sofia Haajanen avaa MT Personal Trainingillä juoksun syyskauden torstaina 4.syyskuuta. (eli ensi viikolla)
Sofia tulee vetämään suunnittelemansa monipuolisen ja tehokkaan juoksuharjoituksen ja sinulla on samalla elämäsi tilaisuus kysellä vinkkejä yhdeltä maailman parhaista suunnistajista!